ALKUPERÄINEN Poika huolehtii lakkaamatta siitä, että Isän ikuisen tarkoituksen hengelliset puolet toteutuvat, sitä mukaa kun tämä tarkoitus paljastuu kehittyvien universumien eri ilmiöissä, universumien, joissa elää moninaisia elävien olentojen ryhmiä. Emme täysin käsitä tätä ikuista hanketta, mutta Paratiisin-Poika sen epäilemättä ymmärtää.
Poika on Isän kaltainen sikäli, että hän pyrkii antamaan itsestään kaiken mahdollisen rinnakkaisille Pojilleen ja näiden alaisina toimiville Pojille. Ja Pojalle on yhteistä Isän kanssa myös tämä itsensä lahjoittamisen ominaisuus hänen antaessaan tuhlailevasti itsestään Äärettömälle Hengelle, heidän yhteiselle toimeenpanijalleen.
Henkirealiteettien ylläpitäjän asemassaan Toinen Lähde ja Keskus on ikuisena vastapainona Paratiisin Saarelle, joka niin suurenmoisella tavalla pitää yllä kaiken aineellisen. Näin ollen Ensimmäinen Lähde ja Keskus tulee iäti esiin Keskussaaren verrattomien esikuvien aineellisessa kauneudessa ja Iankaikkisen Pojan ylivertaisen persoonallisuuden hengellisissä arvoissa.
Iankaikkinen Poika on henkireaalisuuksista ja henkiolennoista koostuvan laajan luomistuloksen aktuaalinen ylläpitäjä. Hengen maailma on Pojan olintapa, henkilökohtainen käyttäytymisen muoto, ja henkiolemusta olevat persoonattomat reaalisubjektit reagoivat aina Absoluuttisen Pojan täydellisen persoonallisuuden tahtoon ja tarkoitukseen.
Poika ei kuitenkaan ole henkilökohtaisesti vastuussa kaikkien henkipersoonallisuuksien menettelystä. Persoonallisen luodun tahto on suhteellisen vapaa, ja näin ollen se määrää tällaisten tahdollisten olentojen toimenpiteet. Siksi vapaatahtoinen hengen maailma ei aina täysin edusta Iankaikkisen Pojan luonnetta, kuten ei Urantian luontokaan täysin ilmennä Paratiisin ja Jumaluuden täydellisyyttä eikä muuttumattomuutta. Mutta luonnehtiipa ihmisen tai enkelin vapaatahtoista toimintaa mikä tahansa, Pojan ikuinen ote universaalisen gravitaation valvonnasta kaikkiin henkirealiteettien suhteen jatkuu kuitenkin absoluuttisena.