JEESUS ja apostolit saapuivat Kapernaumiin keskiviikkona, maaliskuun 17. päivänä, ja he viettivät kaksi viikkoa Betsaidan tukikohdassaan, ennen kuin lähtivät kohti Jerusalemia. Näiden kahden viikon ajan apostolit opettivat ihmisiä järven rannalla, kun Jeesus sen sijaan oli enimmäkseen omissa oloissaan kukkuloilla toimittamassa Isänsä asioita. Tämän jakson aikana Jeesus teki Jaakob ja Johannes Sebedeuksen kanssa kaksi salaista käyntiä Tiberiakseen, jossa he tapasivat uskovia ja opettivat näille valtakunnan evankeliumia.
Monet Herodeksen talouteen kuuluvista uskoivat Jeesukseen ja osallistuivat näihin kokouksiin. Juuri näiden Herodeksen viralliseen perhekuntaan kuuluvien uskovien vaikutus oli osasyynä siihen, että tämän vallanpitäjän vihamielisyys Jeesusta kohtaan oli vähentynyt. Nämä Tiberiaan uskovat olivat juurta jaksain selittäneet Herodekselle, että Jeesuksen julistama ”valtakunta” oli luonteeltaan hengellinen eikä mikään poliittinen hanke. Herodes uskoi mieluummin näitä oman taloutensa jäseniä eikä sen vuoksi antanut ylen määrin hätäännyttää itseään sillä, että kaikkialla levisi juttuja Jeesuksen harjoittamasta opettamisesta ja parantamisesta. Hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, että Jeesus toimi parantajana tai uskonnonopettajana. Monienkin Herodeksen neuvonantajien ja jopa Herodeksen itsensä myönteisestä suhtautumisesta huolimatta oli olemassa myös muuan Herodeksen alaisten ryhmä, jonka jäseniin Jerusalemin uskonnolliset johtajat pystyivät vaikuttamaan siinä määrin, että he pysyivät Jeesuksen ja hänen apostoliensa katkerina ja uhkaavina vihamiehinä ja tekivät myöhemmin parhaansa estääkseen näiden julkisen toiminnan. Jeesukselle olivat suurimpana vaarana Jerusalemin uskonnolliset johtajat, ei Herodes. Nimenomaan tästä syystä Jeesus ja apostolit viettivät niinkin paljon aikaa Galileassa ja suorittivat suurimman osan julkisesta saarnaajantyöstään siellä, mieluummin kuin Jerusalemissa ja Juudeassa.