Vaikkei Simon ollut juutalaisen sanhedrinin jäsen, hän oli silti vaikutusvaltainen jerusalemilaisfariseus. Hän uskoi puolesta sydämestään, ja siitä huolimatta, että häntä saatettaisiin siitä ankarasti arvostella, hän uskalsi kutsua Jeesuksen ja tämän henkilökohtaiset työtoverit Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kotiinsa yhteiselle aterialle. Simon oli jo pitkään tehnyt havaintoja Mestarista, ja tämän opetukset, mutta niitäkin enemmän tämän persoonallisuus, olivat tehneet häneen syvän vaikutuksen.
Varakkaat fariseukset antoivat mieluusti almuja, eivätkä he hyväntekeväisyytensä kohdalla kaihdelleet julkisuutta. Ei ollut harvinaista, että he toitottivat torvea ollessaan antamassa armopalaa jollekulle kerjäläiselle. Arvovieraille kutsuja järjestäessään näillä fariseuksilla oli tapana jättää talon ovet auki, jotta kerjäläisetkin saattoivat tulla kadulta sisälle, jolloin näillä oli huoneen seinänvierustalla päivällisvieraiden leposohvien takana seistessään tilaisuus saada osansa ruoasta, kun juhlavieraat mahdollisesti viskasivat heille palan silloin toisen tällöin.
Tässä nimenomaisessa Simonin talossa järjestetyssä tilaisuudessa oli kadulta tulleiden joukossa muuan huonomaineinen nainen, josta oli hieman aikaisemmin tullut valtakunnan evankeliumin hyvään sanomaan uskova. Tämä nainen oli koko Jerusalemissa varsin tunnettu erään niin kutsutun korkealuokkaisen ilotalon entisenä emäntänä. Tällaisia ilotaloja sijaitsi muutaman askelen päässä gentiilien temppelipihasta. Jeesuksen opetukset omaksuttuaan hän oli sulkenut pahamaineisen liikeyrityksensä ja oli johdattanut useimmat kanssaan toimineista naisista omaksumaan evankeliumin ja muuttamaan elämäntapansa. Tästä huolimatta fariseukset yhä halveksivat häntä suuresti, ja hänen oli pakko antaa hiustensa riippua vapaasti, mikä oli porttouden merkki. Tämä nimeltä mainitsematon nainen oli tuonut mukanaan suuren pullon tuoksuvaa voidetta, ja Jeesuksen takana seisten Jeesuksen nojautuessa aterioidessaan lavitsaansa hän ryhtyi voitelemaan tämän jalkoja, samalla kun hän myös kasteli Jeesuksen jalat kiitollisuudesta kummunneilla kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla. Ja tämän voitelemisen suoritettuaan hän yhä itki ja suuteli Jeesuksen jalkoja.
Tämän kaiken nähdessään Simon sanoi itselleen: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän olisi tajunnut, kuka ja minkä sortin naikkonen tuo on, joka tuolla tavoin kajoaa häneen; että hän on pahamaineinen synnintekijä.” Ja Jeesus, joka tiesi, mitä Simonin mielessä liikkui, korotti äänensä sanoen: ”Simon, minulla on jotakin, jonka haluaisin sanoa sinulle.” Simon vastasi: ”Opettaja, sano pois vain.” Silloin Jeesus sanoi: ”Olipa muuan varakas rahanlainaaja, jolla oli kaksi velallista. Toinen oli hänelle velkaa viisisataa denaaria ja toisen velka oli viisikymmentä. Kävi niin, että kun kummallakaan ei ollut, millä velkansa maksaa, hän antoi molemmille velan anteeksi. Simon, mitä luulet, kumpi heistä mahtoi rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Luulenpa, että se oli se, jolle hän antoi enemmän anteeksi.” Ja Jeesus sanoi: ”Teithän oikean arvion”, ja naista osoittaen hän jatkoi puhettaan: ”Simon, katsopa tarkkaan tätä naista. Astuin taloosi kutsuttuna vieraana, etkä kuitenkaan antanut minulle vettä, jolla huuhdella jalkani. Tämä kiitollinen nainen on pessyt jalkani kyynelillään ja kuivannut ne päänsä hiuksilla. Et antanut minulle ystävällistä tervetulosuudelmaa, mutta tämä nainen ei siitä hetkestä, kun hän tuli sisälle, ole lakannut suutelemasta jalkojani. Et välittänyt öljytä päätäni, hän sen sijaan on voidellut jalkani kallisarvoisilla voiteilla. Ja mitä tämä kaikki merkitsee? Yksinkertaisesti sitä, että hänen monet syntinsä on annettu anteeksi, ja se on johtanut hänet suuresti rakastamaan. Mutta jotka ovat saaneet vain vähän anteeksiantoa, he toisinaan rakastavatkin vain vähän.” Ja hän kääntyi ympäri, naisen puoleen, ja otti häntä kädestä, nosti hänet seisomaan ja sanoi: ”Olet totisesti katunut syntejäsi, ja ne on anteeksi annettu. Älä masennu kanssaihmistesi ajattelemattomasta ja epäystävällisestä suhtautumisesta, vaan jatka vaellustasi taivaan valtakunnan ilossa ja vapaudessa.”
Kun Simon ja hänen ystävänsä, jotka istuivat aterialla hänen kanssaan, kuulivat nämä sanat, he olivat entistäkin enemmän ällistyksissään, ja he ryhtyivät kuiskimaan keskenään: ”Mikä hän oikein on miehiään, kun uskaltaa jopa antaa syntejä anteeksi?” Ja kun Jeesus kuuli heidän mutinansa, hän kääntyi lähettääkseen naisen pois ja sanoi: ”Nainen, mene rauhassa; uskosi on sinut pelastanut.”
Kun Jeesus ystävineen nousi pöydästä lähteäkseen kotiin, hän kääntyi Simonin puoleen sanoen: ”Tunnen sydämesi, Simon, tiedän, miten olet kahden vaiheilla, uskon ja epäilysten välillä; tiedän, miten sinua raastaa pelko ja miten sinua kiusaa ylpeys. Mutta rukoilen puolestasi, jotta antaisit periksi valolle ja saisit omassa elämäntilanteessasi kokea sellaiset valtaisat mielen ja hengen muutokset, että ne ovat verrattavissa niihin suunnattomiin muutoksiin, jotka valtakunnan evankeliumi on kutsumattoman ja ei-tervetulleen vieraasi sydämessä jo saanut aikaan. Ja ilmoitan teille kaikille, että Isä on avannut taivaan valtakunnan ovet kaikille, joilla on usko sisälle astuakseen, eikä ole sellaista ihmistä eikä ihmisten yhteenliittymää, joka voisi sulkea nämä ovet halpa-arvoisimmaltakaan sielulta tai luulotellusti räikeimmältäkään syntiseltä maan päällä, jos nämä vilpittömästi pyrkivät sinne sisälle.” Ja Jeesus lausui yhdessä Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa hyvästit isännälleen, ja he menivät Getsemanen puutarhan leiriin liittyäkseen muiden apostolien seuraan.
Samana iltana Jeesus piti apostoleille ikimuistettavan puheen siitä, miten ihmisen tilanne suhteessa Jumalaan ja Paratiisiin johtavan ikuisen ylösnousemuksen edistymiseen on arvoltaan suhteellinen. Jeesus sanoi: ”Lapseni, jos lapsen ja Isän välillä vallitsee aito ja elävä yhteys, on varmaa, että lapsi etenee jatkuvasti kohti Isän ihanteita. On totta, että lapsen edistyminen saattaa alkuvaiheessa olla hidasta, mutta eteneminen on kaikesta huolimatta varmaa. Tärkeää ei suinkaan ole edistymisenne nopeus vaan mieluumminkin sen varmuus. Toteutunut eteneminen ei ole yhtä tärkeää kuin on se tosiasia, että etenemisenne suunta on kohti Jumalaa. Mitä teistä päivä päivältä tulee, on äärettömän paljon tärkeämpää kuin se, mitä tänään olette.
”Se muutoksen kokenut nainen, jonka jotkut teistä näkivät tänään Simonin talossa, elää tällä hetkellä tasolla, joka on tavattoman paljon Simonin ja hänen hyvää tarkoittavien toveriensa tasoa alempana. Mutta kun fariseukset kantavat huolta vale-edistymisestä, joka perustuu harhakuvaan tarkoituksettomien seremoniaalisten palvelusmenojen pettävien kuvioiden suorittamisesta, sillä aikaa tämä nainen on kuolemanvakavana ryhtynyt pitkään ja vaiheikkaaseen Jumalan etsimiseen, eivätkä hengellinen ylpeys ja moraalinen itsetyytyväisyys tuki hänen polkuaan, joka vie taivasta kohti. Tuo nainen on inhimilliseltä kannalta katsoen paljon kauempana Jumalasta kuin Simon, mutta hänen sielunsa on edistyvässä liikkeessä; hän on matkalla kohti ikuista määränpäätä. Tähän naiseen kätkeytyy valtavia hengellisiä mahdollisuuksia tulevaisuutta varten. Jotkut teistä eivät ehkä ole kovin korkealla, jos ajatellaan sielun ja hengen aktuaalisia tasoja, mutta edistytte joka päivä sillä elävällä tiellä, joka uskon kautta avautuu Jumalan luo. Teissä on jokaisessa suunnattomia mahdollisuuksia tulevaisuutta varten. On paljon parempi, että omaa vaikka vähänkin—mutta elävää ja kasvavaa—uskoa kuin että omaa suuren tietomäärän elottomine maailmallisen viisauden ja hengellisen epäuskon varastoineen.”
Mutta Jeesus antoi apostoleilleen vakavan varoituksen sellaisen Jumalan lapsen tyhmyydestä, joka käyttää väärin Isän rakkautta. Hän teki tiettäväksi, ettei taivaallinen Isä ole mikään löyhä, hölläkätinen eikä typerästi hemmotteleva vanhempi, joka olisi aina valmis suvaitsemaan syntiä ja antamaan anteeksi vastuuttomuuden. Hän varoitti kuulijoitaan, etteivät nämä virheellisesti soveltaisi hänen käyttämiään kielikuvia isästä ja pojasta niin, että näyttäisi siltä kuin Jumala olisi joidenkuiden ylisuvaitsevaisten ja epäviisaiden vanhempien kaltainen, jotka yhdessä tämän maailman typerysten kanssa myötävaikuttavat ajattelemattomien lastensa moraalisen rakenteen hajoamiseen ja jotka näin menetellessään varmalla tavalla ja välittömästi edistävät omien jälkeläistensä sortumista rikollisuuteen ja varhaisessa vaiheessa tapahtuvaan moraaliseen turmeltumiseen. Jeesus sanoi: ”Isäni ei suhtaudu suvaitsevasti ja myötämielisesti sellaisiin lastensa tekoihin ja tapoihin, jotka tuhoavat heidät itsensä ja jotka merkitsevät kaiken moraalisen kasvun ja hengellisen edistymisen itsetuhoa. Tällainen syntinen menettely on Jumalan silmissä iljetys.”
Jeesus oli läsnä monissa muissakin puolittain yksityisissä tapaamisissa ja juhlatilaisuuksissa sekä Jerusalemin ylhäisten että alhaisten, sekä rikkaiden että köyhien luona, ennen kuin hän apostoleineen viimein lähti Kapernaumiin. Ja todellakin monet alkoivat uskoa valtakunnan evankeliumiin ja saivat myöhemmin kasteen Abnerilta ja hänen työtovereiltaan, jotka jäivät vaalimaan valtakunnan etuja Jerusalemissa ja sen ympäristössä.