Levon alkuunpanijat ovat niitä Paratiisin tarkastajia, jotka tulevat Keskussaarelta Havonan sisäkehälle. Siellä he toimivat yhdessä työtovereidensa, toisen asteen supernafeihin kuuluvien levon täydentäjien, kanssa. Jos mikään on Paratiisin miellyttäväksi kokemisen perusehto, niin se on lepo, jumalallinen lepo. Ja puheena olevat levon alkuunpanijat ovat ne opettajat, jotka lopullisesti valmistavat ajallisuuden pyhiinvaeltajat johdatettaviksi ikuisuuteen. He aloittavat työnsä keskusuniversumin viimeiseksi saavutettavalla kehällä ja jatkavat sitä pyhiinvaeltajan herätessä viimeisestä siirtymäunesta, joka valmistaa avaruuden luodun ikuisuuden valtakuntaan.
Lepoa on seitsemää lajia: Elollisten alimpiin luokkiin kuuluvilla on unen ja leikin tarjoama lepo, korkeammilla olennoilla on uuden oivaltamisen tuottama lepo ja henkipersoonallisuuden korkeimmalla tyypillä on palvonnan tarjoama lepo. On myös energiantarpeen tyydyttämisen vaatima normaali lepo, olentojen uudelleenlatautuminen fyysisellä tai henkisellä energialla. Ja sitten on olemassa siirtymisuni, serafoituna koettu tiedottomuuden uni, jolloin asianomainen matkaa sfääriltä toiselle. Kaikista näistä eroaa tyystin se muodonmuutoksellinen syvä uni, se lepo, jolloin siirrytään yhdestä olemisen vaiheesta toiseen, yhdestä elämästä toiseen, olemassaolon yhdestä tilasta toiseen, uni, josta on kysymys, aina kun siirrytään kulloisestakin universumistatuksesta toiseen, vastakohtana minkä tahansa yksittäisen statuksen sisällä vaiheittain tapahtuvalle kehitykselle.
Mutta viimeinen muodonmuutosuni on jotakin enemmän kuin aiemmat siirtymisunet, jotka ovat olleet merkkinä toinen toistaan seuranneista statuksen saavutuksista ylösnousemuksellisen elämänvaiheen puitteissa. Tämän viimeisen unen kautta ajallisuuden ja avaruuden luodut kulkevat ajallisuuden ja avaruuden sisimpien äärialueitten läpi saavuttaakseen asukkaan statuksen Paratiisin ajattomilla ja avaruudettomilla asuinsijoilla. Levon alkuunpanijat ja täydentäjät ovat aivan yhtä oleellisia tälle ylimaalliselle metamorfoosille kuin serafit ja heidän kanssaan yhteistyötä harjoittavat olennot ovat kuolevaisen olennon elämän jatkumiselle kuoleman jälkeen.
Asetut lepoon Havonan viimeisellä kehällä ja nouset ikuiseen elämään Paratiisissa. Ja siellä hengellisesti jälleenpersonoituessasi olet heti tunnistava sinut ikuisille rannoille tervetulleeksi toivottavan levon alkuunpanijan samaksi ensi asteen supernafiksi, joka Havonan sisimmällä kehällä sai aikaan unista viimeisen. Ja olet muistava viimeisen suuren uskonponnistuksen, kun vielä kerran valmistauduit jättämään huolenpidon yksilöllisyydestäsi Universaalisen Isän käsiin.
Viimeinen ajallisuuden lepo on nautittu, viimeinen siirtymäuni on koettu; nyt heräät ikuiseen elämään ikuisen asuinsijan rantamilla. ”Eikä siellä ole unta enää oleva. Jumalan ja hänen Poikansa läsnäolo on edessänne ja olette ikuisesti hänen palvelijoitaan; olette nähneet hänen kasvonsa ja hänen nimensä on teidän henkenne. Eikä yötä enää ole oleva; eivätkä he tarvitse auringon valoa, sillä Suuri Lähde ja Keskus valaisee heitä; ja he elävät aina ja ikuisesti. Ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyynelet heidän silmistänsä; eikä kuolemaa enää ole oleva, ei murhetta eikä parkua, eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on kadonnut.”