Iankaikkisen Pojan seitsemän valohohteista sfääriä ovat puhtaan henkiolemassaolon seitsemän vaiheen maailmoja. Nämä säteilevät taivaankappaleet ovat Paratiisin ja Havonan kolmijakoisen valon lähteitä, ja niiden vaikutus rajoittuu suurimmalta osaltaan, muttei kokonaan, keskusuniversumiin.
Persoonallisuutta ei näillä Paratiisin satelliiteilla esiinny. Näistä puhtaan hengen olinsijoista ei sen vuoksi ole kuolevaiselle ja aineelliselle persoonallisuudelle paljonkaan kerrottavissa. Meille opetetaan, että nämä maailmat ovat täynnä Iankaikkisen Pojan olentojen muuta kuin persoonallisuutta edustavaa elollisuutta. Päättelemme, että näitä entiteettejä kerätään kokoon projisoiduissa ulkoavaruuden uusissa universumeissa suoritettavaa palvelua varten. Paratiisin filosofit ovat sitä mieltä, että jokainen noin kahdenmiljardin Urantia-vuoden mittainen Paratiisin sykli merkitsee sitä, että Iankaikkisen Pojan salaisissa maailmoissa luodaan taas uudet reservit näihin luokkiin kuuluvia olentoja.
Sikäli kuin olen saanut tietää, yksikään persoonallisuus ei ole koskaan vieraillut yhdelläkään näistä Iankaikkisen Pojan sfääreistä. Minulle ei ole koskaan annettu tehtäväksi käydä yhdessäkään näistä maailmoista koko sen pitkän kokemukseni aikana, joka minulla on Paratiisin sisä- ja ulkopuolelta. Eivät edes Iankaikkisen Pojan myötäluomat persoonallisuudet mene näihin maailmoihin. Päättelemme, että kaikentyyppiset persoonattomat henget—siitä riippumatta kenen jälkeläisiä ne ovat—pääsevät näihin hengen koteihin. Koska olen persoona ja omaan henkihahmon, tällainen maailma näyttäisi minusta epäilemättä tyhjältä ja autiolta, vaikka minun olisi lupa siellä käydäkin. Korkeat henkipersoonallisuudet eivät kaipaa tarkoituksettoman uteliaisuuden tyydyttämistä, täysin hyödytöntä seikkailua. Koko ajan on olemassa jopa liiankin paljon mielenkiintoista ja tarkoituksellista seikkailua, jotta mitään suurta kiinnostusta pääsisi kehittymään sellaisia hankkeita kohtaan, jotka ovat joko turhia tai epätodellisia.