ASTUESSAAN nuoruusvuosiinsa Jeesus toimi jo suuren perhekunnan päämiehenä ja sen ainoana toimeentulon turvaajana. Heidän koko omaisuutensa oli hänen isänsä kuoleman jälkeen huvennut muutamassa vuodessa olemattomiin. Kuta pitemmälle aika kului, sitä tietoisemmaksi hän tuli edeltäneestä olemassaolostaan. Samalla hän alkoi entistä täydemmin käsittää olevansa maan päällä ja lihaksi ruumiillistuneena sitä nimenomaista tarkoitusta varten, että hän toisi esille Paratiisin-Isänsä ihmisten lapsille.
Yhdelläkään nuoruuttaan elävällä ihmisellä, joka on elänyt tai joka koskaan tulee elämään tässä tai jossakin muussa maailmassa, ei ole ollut eikä tule koskaan olemaan ratkaistavanaan yhtä painavia ongelmia eikä selvitettävänään yhtä visaisia pulmia. Yhdeltäkään Urantian nuorukaiselta ei milloinkaan edellytetä selviytymistä yhtä koettelevista ristiriidoista eikä yhtä rasittavista tilanteista kuin, mitä Jeesus itse sai kestää noina vaativina ikävuosina viidestätoista kahteenkymmeneen.
Kun Ihmisen Poika oli tällä tavoin itse sen todellisuudessa kokien tullut tietämään, mitä on elää nuoruusvuotensa pahuuden saartamassa ja synnin raastamassa maailmassa, hänestä tuli siksi täysin tietoinen siitä, millaisena Nebadonin kaikkien maailmojen nuoriso kokee elämän, ja näin hänestä tuli ikiajoiksi ymmärtäväinen tuki ja turva pulassa oleville ja hämmentyneille nuorille ajatellen kaikkia aikakausia ja kaikkia maailmoja koko tämän paikallisuniversumin piirissä.
Hitaasti mutta varmasti ja tosiasiallisen kokemuksen kautta tämä jumalallinen Poika on ansaitsemassa oikeutta tulla universuminsa hallitsijaksi, joka on kaikissa paikallisuniversumin maailmoissa elävien kaikkien luotujen älyllisten olentojen kiistämätön ja korkein hallitsija ja ymmärtäväinen tuki ja turva kaikkien aikakausien ja kaikkia persoonallisuuden ja kokemuksen eri asteita edustaville olennoille.