Ja sen itsensäunohtavaa palvelemista osoittavan elämän avulla, johon Jumalan Poika nyt Ihmisen Poikana antautui—koko ajan ”Paratiisin-Isän tahtoon” alistuen—oli näin määrä hiljentää ikiajoiksi ja saattaa häpeään ja riisua harhakuvitelmistaan ne muutamat Mikaelin arvottomat lapset, jotka olivat syyttäneet Luojaisäänsä sellaisesta, että tämä muka itsekkäästi tavoitteli hallitsijan asemaa, ja jotka olivat juljenneet vihjailla Luoja-Poikaa pidettävän vallassa mielivaltaisesti ja yksinvaltaisesti sillä, että harhautettu universumillinen nöyristeleviä luotuja osoitti hänelle harkitsematonta lojaalisuuttaan.
Mutta älkää erehtykö. Vaikka Kristus Mikael totisesti olikin olento, jolla oli kaksi alkuperää, ei hän silti ollut kaksijakoinen persoonallisuus. Hän ei ollut ihmiseen liittynyt Jumala, vaan paremminkin ihmisessä ruumiillistunut Jumala. Ja hän oli aina nimenomaan tämä yhdistelmäolento. Ainoa etenevä tekijä tällaisessa ymmärtämättömissä olevassa suhteessa oli asteittain etenevä sen seikan (ihmismielen avulla tapahtunut) itsetajuinen tiedostaminen ja tajuaminen, että hän oli Jumala ja ihminen.
Kristus Mikaelista ei tullut vähä vähältä Jumala. Jumalasta ei jonakin ratkaisevana Jeesuksen maisen elämän hetkenä tullut ihminen. Jeesus oli Jumala ja ihminen—aina ja ikuisesti. Ja tämä Jumala ja tämä ihminen olivat ja ovat nyt yksi, aivan kuten kolmesta olennosta koostuva Paratiisin-Kolminaisuus on todellisuudessa yksi Jumaluus.
Älkää koskaan kadottako näkyvistänne sitä tosiasiaa, että Mikaelin lahjoittautumisen korkeimpana hengellisenä tarkoituksena oli lisätä Jumalan julkituloa.
Urantian kuolevaisilla on moninaisia käsityksiä siitä, mikä on ihme, mutta meille, jotka elämme paikallisuniversumin kansalaisina, ihmeitä on varsin vähän, ja näistä verrattomasti askarruttavimpia ovat ParatiisinPoikien inkarnoitumalla suorittamat lahjoittautumiset. Luonnonmukaisilta näyttäneiden prosessien kautta tapahtunutta Jumalallisen Pojan ilmestymistä teidän maailmaanne ja teidän maailmassanne me pidämme ihmeenä—käsityskykymme ylittävien universaalisten lakien vaikutuksena. Jeesus Nasaretilainen oli ihmeenkaltainen persoona.
Koko tässä epätavallisessa kokemuksessa ja sen kautta Jumala Isä halusi tuoda itsensä julki niin kuin hän aina tekee—tavallisella tavalla—jumalallisen toiminnan normaalilla, luonnollisella ja luotettavalla tavalla.
Suomenkielinen käännös © Urantia-säätiön. Kaikki oikeudet pidätetään.