GABRIEL on antanut minulle tehtäväksi toimia valvojana esitettäessä uusi selonteko Mikaelin Urantialla kuolevaisen lihallisessa hahmossa viettämästä elämästä. Ja minulla, Melkisedekillä, joka johdan tämän tehtävän saanutta totuudenpaljastuskomissiota, on valtuudet esittää seuraava kertomus tietyistä tapahtumista, jotka sattuivat vähän ennen kuin Luoja-Poika saapui Urantialle antautuakseen universumilahjoittautumiskokemuksensa päätösvaiheeseen. Se, että Luoja-Poika elää täsmälleen senkaltaisen elämän, jollaisen hän määrää luomiensa älyllisten olentojen elettäväksi, ja se, että hän näin lahjoittautuu erilaisten luomiensa olentoluokkien hahmoisena, on osa sitä hintaa, jonka jokaisen Luoja-Pojan on maksettava itse tekemäänsä, olevaisista ja olennoista koostuvaan universumiin kohdistuvasta täysimääräisestä ja korkeimmasta hallitsijanvallasta.
Ennen kohta hahmottelemiani tapahtumia Nebadonin Mikael oli jo kuusi kertaa lahjoittautunut kuuteen eri luokkaan kuuluvan erilaisen, itse luomansa älyllisen olennon kaltaisena. Sitten hän valmistautui laskeutumaan Urantialle lihallisen kuolevaisen, älyllisten ja tahdollisten luotujensa alimman luokan, hahmoisena ja tällaisena aineellisen maailman ihmisenä toimeenpanemaan viimeisen näytöksen draamassa, jonka tarkoituksena oli universumiin kohdistuvan täysivaltaisuuden saavuttaminen universumien universumin jumalallisten Paratiisin-Hallitsijain antamien määräysten mukaisesti.
Sen lisäksi, että Mikael jokaisen mainitunlaisen aikaisemman lahjoittautumisen kuluessa hankki luomiensa olentojen yhden ryhmän finiittisen kokemuksen, hän hankki välttämätöntä kokemusta yhteistyöstä Paratiisin kanssa, mikä jo sinänsä ja sellaisenaan toi oman lisänsä siihen, miksi hänet asetettiin luomansa universumin hallitsijaksi. Paikallisuniversumin koko menneen ajan kuluessa Mikael olisi minä hetkenä hyvänsä voinut Luoja-Pojan ominaisuudessa vaatia itselleen henkilökohtaista hallitsijanvaltaa, ja Luoja-Pojan ominaisuudessa hän olisi voinut hallita universumiaan itse valitsemallaan tavalla. Mikäli näin olisi käynyt, Immanuel ja muut vastaavat Paratiisin-Pojat olisivat poistuneet universumista. Mutta Mikael ei halunnut hallita Nebadonia pelkästään oman erillisen oikeutensa nojalla, Luoja-Pojan ominaisuudessa. Hankkimalla aktuaalisen kokemuksen yhteistoiminnallisesta alistussuhteesta Paratiisin-Kolminaisuuteen hän halusi universumistatuksen osalta nousta siihen korkeaan asemaan, jossa hän saavuttaisi kelpoisuuden hallita universumiaan ja hoitaa sen asioita sitä ymmärryksen täydellisyyttä ja sitä toimeenpanollista viisautta osoittaen, jotka joskus vielä tulevat luonnehtimaan Korkeimman Olennon ylevää hallitusvaltaa. Hänen tavoitteenaan ei ollut, että hän Luoja-Poikana ilmentäisi hallitsemisen täydellisyyttä, vaan että hän Korkeimman Olennon universumiviisauden ja jumalallisen kokemuksen henkilöitymänä ilmentäisi korkeimmuuden mukaista asiainhoitoa.
Mikaelilla oli näin ollen kaksi tarkoitusta suorittaessaan nämä seitsemän lahjoittautumista universumiluotujensa erilaisille luokille. Ensiksikin hän kerta kerran jälkeen täydensi sitä tarpeellista kokemusta luodun olennon ymmärtämisestä, jota edellytetään kaikilta Luoja-Pojilta, ennen kuin he ottavat haltuunsa täysimääräisen hallitsijanvallan. Luoja-Poika saa minä hetkenä hyvänsä hallita universumiaan oman oikeutensa perusteella, mutta Paratiisin-Kolminaisuuden korkeimpana edustajana hän voi hallita vasta suoriuduttuaan seitsemästä universumiluotujen hahmossa suorittamastaan lahjoittautumisesta. Hänen tavoitteenaan oli toisekseen sellainen tilanne, että hänellä olisi etuoikeus edustaa niin suurta Paratiisin-Kolminaisuuden valtaa kuin paikallisuniversumin välittömässä ja henkilökohtaisessa hoitamisessa suinkin on mahdollista harjoittaa. Niinpä Mikael jokaisen universumilahjoittautumisensa kokemuksen kuluessa vapaaehtoisesti alistuikin—menestyksellisesti ja oivallisesti sen tehden—Paratiisin-Kolminaisuuden muodostavien persoonallisuuksien kussakin tapauksessa eri tavoin rakentuneiden eri tahtojen yhdistelmille. Ensimmäisellä lahjoittautumiskerrallaan hän toisin sanoen oli Isän, Pojan ja Hengen yhteisen tahdon alainen, toisessa lahjoittautumisessa Isän ja Pojan tahdon alainen, kolmannessa lahjoittautumisessa Isän ja Hengen tahdon alainen, neljännessä lahjoittautumisessa Pojan ja Hengen tahdon alainen, viidennessä lahjoittautumisessa Äärettömän Hengen tahdon alainen, kuudennessa lahjoittautumisessa Iankaikkisen Pojan tahdon alainen, ja seitsemännen ja viimeisen lahjoittautumisen aikana Urantialla hän alistui Universaalisen Isän tahtoon.
Näin ollen Mikael yhdistää henkilökohtaisessa täysivaltaisuudessaan universaalisten Luojien seitsenkertaisten vaiheiden jumalallisen tahdon paikallisuniversuminsa luotujen ymmärtäväiseen kokemukseen. Näin hänen hallinnostaan on tullut sellaista, että se edustaa suurinta mahdollista voimaa ja valtaa minkäänlaisten mielivaltaisten vallan haltuunottotoimenpiteiden siihen liittymättä. Hänen valtansa on rajoittamatonta, sillä se juontuu koetusta yhteistoiminnasta Paratiisin-Jumaluuksien kanssa; hänen arvovaltansa on kiistatonta, koska se on saatu universumin luotujen hahmossa hankitun aktuaalisen kokemuksen kautta; hänen hallitsijanvaltansa on korkeinta siksi, että siinä yhdistyvät yhdellä kertaa sekä Paratiisin-Jumaluuden seitsenkertainen näkökulma että ajallisuutta ja avaruutta edustava luodun näkökulma.
Viimeisen lahjoittautumisensa ajankohdan määrättyään ja sen planeetan valittuaan, jolla tämä epätavallinen tapahtuma toteutuisi, Mikael piti tavanomaisen lahjoittautumista edeltävän neuvottelun Gabrielin kanssa ja astui sen jälkeen vanhemman veljensä ja Paratiisin lähettämän neuvonantajan Immanuelin eteen. Kaikki ne universumin hallintoon kuuluvat valtaoikeudet, joita ei jo ollut siirretty Gabrielille, Mikael antoi nyt Immanuelin käsiin. Ja kun Immanuel Urantialla tapahtuvan lahjoittautumisen ajaksi otti universumin valvontaansa, hän kiirehti, hetkeä ennen kuin Mikael lähti Urantialle siellä ruumiillistuakseen, antamaan ne lahjoittautumista koskevat neuvot, jotka olisivat Mikaelille inkarnoitumisoppaana hänen ennen pitkää varttuessaan Urantialla tuon maailman kuolevaisena.
Tässä yhteydessä olisi pidettävä mielessä, että Mikael oli päättänyt toimeenpanna tämän lahjoittautumisensa kuolevaisen lihallisessa hahmossa Paratiisin-Isän tahdon alaisena. Luoja-Poika ei tarvinnut kenenkään neuvoja toteuttaakseen tämän ruumiillistumisen, jos sen ainoana tarkoituksena pidetään universumiin kohdistuvan hallitsijanvallan saavuttamista, mutta hän oli sitoutunut ohjelmaan Korkeimman julkituomisesta, ja tämä edellytti yhteistyöllistä toimimista Paratiisin-Jumaluuksien erillisten tahtojen kanssa. Näin hänen täysivaltaisuuteensa, sitten kun se olisi lopullisesti ja omakohtaisesti saavutettu, sisältyisi tosiasiallisesti kaikki Jumaluuden seitsenkertaisesta tahdosta, sellaisena kuin se kulminoituu Korkeimmassa. Paratiisin eri Jumaluuksien persoonalliset edustajat ja näiden yhdistelmät olivat sen vuoksi kuudesti aikaisemmin antaneet hänelle ohjeitaan, ja nyt hän sai ohjeita Päivien Yhdistyneeltä, Paratiisin-Kolminaisuuden Nebadonin paikallisuniversumiin lähettämältä suurlähettiläältä, joka toimi Universaalisen Isän puolesta.
Välittömiä etuja ja suurisuuntaisia kompensaatioita koitui siitä, että tämä mahtava Luoja-Poika vielä kerran tahtoi vapaaehtoisesti alistua Paratiisin-Jumaluuksien—ja tällä kertaa eritoten Universaalisen Isän—tahtoon. Tekemällä tämän päätöksen tällaisen assosiatiivisen alistumisen toimeenpanemisesta Mikael tulisi tässä ruumiillistuksessa kokemaan paitsi sen, millainen on kuolevaisen ihmisen olemus, myös sen, millainen on Paratiisissa olevan kaikkien Isän tahto. Ja lisäksi hän voisi ryhtyä toteuttamaan tätä ainutlaatuista lahjoittautumista täysin vakuuttuneena toisaalta siitä, että Immanuel käyttäisi Paratiisin-Isän täysimääräistä valtaa hänen universuminsa hoidossa aikana, jonka hän olisi poissa suorittamassa lahjoittautumista Urantialla, mutta sen lisäksi hänellä olisi huojentava tieto superuniversumin Päivien Muinaisten antamasta määräyksestä, jonka mukaan hänen valtakuntansa olisi koko lahjoittautumisjakson ajan turvassa.
Ja tällaiset olivat sen ikimuistettavan tilaisuuden kehykset, jolloin Immanuel esitteli seitsemännen lahjoittautumistoimeksiannon. Ja saan tuosta Immanuelin esittämästä, lahjoittautumista edeltäneestä toimeksiannosta universumin hallitsijalle, josta sittemmin Urantialla tuli Jeesus Nasaretilainen (Kristus Mikael), esittää seuraavat katkelmat: