AJATUKSENSUUNTAAJIEN tehtävänä ihmissukukuntien suhteen on edustaa Universaalista Isää, olla Universaalinen Isä ajallisuuden ja avaruuden kuolevaisille luoduille. Se on jumalallisten lahjojen perustehtävä. Niiden tehtävänä on myös kuolevaismielten ylentäminen ja ihmisten kuolemattoman sielun nostaminen Paratiisin täydellisyyden jumalallisiin korkeuksiin ja hengellisille tasoille. Ja siinä kokemuksessa, jonka kuluessa Suuntaajat näin muuntavat ajallisen luodun inhimillisen olemuksen ikuisen finaliitin jumalalliseksi olemukseksi, ne saattavat olevaisuuden piiriin ainutlaatuista tyyppiä edustavan olennon, joka koostuu täydellisen Suuntaajan ja täydellistyneen luodun ikuisesta liitosta. Eikä tällaista olisi mahdollista jäljentää millään muulla universumissa käytössä olevalla menetelmällä.
Koko maailmankaikkeudessa ei ole mitään sellaista, joka voi korvata ei-eksistentiaalisilla tasoilla saadun kokemuksen tosiasian. Infiniittinen Jumala on, niin kuin aina, tyhjentävä ja täysimääräinen, niin että häneen sisältyy infiniittisesti kaikki paitsi paha ja luotujen kokemus. Jumala ei voi tehdä väärin. Hän on erehtymätön. Jumala ei voi kokemuksellisesti tietää sellaista, mitä hän ei ole koskaan omakohtaisesti kokenut. Jumalan ennaltatietämys on eksistentiaalista. Siksi Isän henki laskeutuukin Paratiisista ollakseen finiittisten kuolevaisten mukana jokaisessa ylösnousemuksellisen elämänvaiheen bona fide -kokemuksessa. Vain tällä keinoin eksistentiaalisesta Jumalasta saattoi tulla totuudessa ja tosiasiassa ihmisen kokemuksellinen Isä. Ikuisen Jumalan infiniittisyyteen sisältyy finiittisen kokemuksen potentiaali, ja siitä tosiaankin tulee aktuaalista Suuntaaja-osasten toiminnassa, osasten, jotka ovat aktuaalisesti mukana ihmisten vaihtelevissa elämänkokemuksissa.