Urantian kaltaisessa synnin vaivaamassa, pahan hallitsemassa, itsekkyyden leimaamassa ja eristetyssä maailmassa elävät kuolevaiset luodut voivat tuskin hahmottaa mielessään näitä edistynyttä kehitystä merkitseville aikakausille jollakin synnittömällä sfäärillä luonteenomaisia fyysistä täydellisyyttä, älyllistä pystyvyyttä ja hengellistä kehitystä.
Valoon ja elämään asettuneen maailman pitkälle edistyneet kehitysvaiheet merkitsevät aineellisen kehityksen korkeinta huippua. Näistä sivistyneistä maailmoista ovat hävinneet varhaisempien alkukantaisten aikakausien joutilaisuus ja kitkaisuus. Köyhyys ja sosiaalinen eriarvoisuus ovat miltei kadonneet, rappio on hävinnyt, ja rikollisuutta esiintyy harvoin. Mielenvikaisuutta ei itse asiassa enää ole olemassa, ja vajaamielisyys on harvinaista.
Näiden maailmojen taloudellinen, sosiaalinen ja hallinnollinen tila on korkeaa ja täydellistynyttä luokkaa. Tiede, taide ja elinkeinot kukoistavat, ja yhteiskunta on korkeaa aineellista, älyllistä ja kulttuurista edistystä ilmentävä kitkattomasti toimiva mekanismi. Teollisuus on suurelta osin suunnattu palvelemaan tällaisen oivallisen sivilisaation korkeampia tavoitteita. Tällaisen maailman talouselämästä on tullut eettistä.
Sota tunnetaan vain historiasta. Armeijoita tai poliisivoimia ei enää ole. Hallitusvalta on vähin erin häviämässä. Itsehillintä tekee ihmisten säätämistä laeista vähitellen aikansa eläneitä. Julkisoikeudellisen hallintokoneiston ja lainsäädäntäteitse tapahtuvan säätelyn laajuus edistyvän sivilisaation välivaiheessa on kääntäen verrannollista kansalaisten moraalisuuteen ja hengellisyyteen.
Koululaitosta parannellaan merkittävästi, ja koulut omistautuvat mielen harjoittamiseen ja sielun ulottuvuuksien laajentamiseen. Taiteellisen toiminnan keskukset ovat suurenmoisia ja musiikkilaitokset ovat verrattomia. Palvontatemppelit sekä niihin liittyvät filosofian ja kokemuksellisen uskonnon koulut ovat kauniita ja loistavia luomuksia. Palvontakokouksiin käytettävät ulkoilma-areenat ovat yhtä ylivertaisia taiteellisessa yksinkertaisuudessaan.
Kilpakisoille, huumorille ja muille yksityisten ja ryhmien harrastuksille omistetut tilat ovat avaria ja tarkoituksenmukaisia. Eräs kilpatoimintojen erikoispiirre tällaisessa korkeasti sivistyneessä maailmassa on se, että yksilöt ja ryhmät ponnistelevat menestyäkseen kosmologisissa tieteissä ja filosofiassa. Kirjallisuus ja puhetaito kukoistavat, ja kieli kehittyy niin, että se sisältää käsitekokonaisuuksien symboleja ja ilmaisee ideoita. Elämä on virkistävän yksinkertaista; ihminen on vihdoinkin sovittanut yhteen korkeatasoisen mekaanisen kehityksen ja innoittavan älyllisen pystyvyyden ja verhonnut nämä molemmat suurenmoisella hengellisellä edistymisellä. Onnellisuudentavoittelu on kokemus, joka tuottaa iloa ja tyydytystä.