Ennen kuin viimeisetkin andiitit karkotettiin Eufratinlaaksosta, monet heidän veljistään olivat jo saapuneet Eurooppaan seikkailijoina, opettajina, kauppiaina ja sotureina. Välimerenallasta suojasivat violetin rodun varhaisimpina aikoina Gibraltarinkannas ja Sisilian maasilta. Osa ihmisen hyvin varhaisesta meritse tapahtuneesta kaupankäynnistä pantiin alulle näiden sisäjärvien rannoilla, joilla pohjoisesta kotoisin olevat siniset ihmiset ja etelästä tulevat saharalaiset kohtasivat idästä tulleita nodiitteja ja adamiitteja.
Nodilaiset olivat perustaneet Välimeren itäiseen allaslaaksoon erään kaikkein laajimmista sivistyskeskuksistaan, ja näistä keskuksista he olivat tunkeutuneet jonkin matkaa Etelä-Eurooppaan, mutta aivan erityisesti Pohjois-Afrikkaan. Leveäkalloiset nodiittis-andoniittiset syyrialaiset ryhtyivät hyvin varhaisessa vaiheessa valmistamaan saviastioita ja harjoittamaan maanviljelyä niiden siirtokuntiensa piirissä, jotka sijaitsivat hiljalleen kohoavalla Niilin suistomaalla. He toivat maahan myös lampaita, vuohia, nautoja ja muita kotieläimiä. Heidän tuomisiinsa kuuluivat myös suuresti parannellut metallintyöstömenetelmät, sillä Syyria oli tuolloin tämän teollisuudenalan keskus.
Egypti sai yli kolmenkymmenentuhannen vuoden ajan vastaanottaa mesopotamialaisia, joita saapui sinne tasaisena virtana. Ja he toivat muassaan taiteensa ja kulttuurinsa rikastuttamaan Niilinlaakson kulttuuria. Mutta laajamittainen Saharan kansanheimojen maahanmuutto rappeutti Niilin varsien varhaiskulttuuria niin suuresti, että Egypti noin viisitoistatuhatta vuotta sitten painui kulttuurinsa osalta alimmalle tasolleen.
Adamiittien länteen suuntautuneelle vaellukselle ei varhaisimpina aikoina ollut kuitenkaan juuri mitään estettä. Sahara oli avaraa laidunmaata, joka oli kauttaaltaan paimentolaisten ja viljelijöiden käytössä. Nämä saharalaiset eivät koskaan ryhtyneet harjoittamaan käsiteollisuutta, eivätkä he liioin olleet kaupunkienrakentajia. He olivat indigonmusta ryhmä, jossa oli laajasti rotuominaisuuksia sukupuuttoon kuolleilta vihreältä ja oranssilta rodulta. Mutta he saivat kuitenkin hyvin pienen määrän violettia rotuperimää, ennen kuin maan kohoaminen ja sadetuulten kääntyminen ajoivat hajalle tämän kukoistavan ja rauhanomaisen sivilisaation jäännökset.
Useimmat ihmisrodut ovat päässeet osallisiksi Aatamin verenperinnöstä, mutta jotkin saivat sitä muita enemmän. Intian sekarodut ja Afrikan tummemmat kansanheimot eivät olleet adamiittien mielestä houkuttelevia. Adamiitit olisivat mieluusti sekoittuneet punaisten ihmisten kanssa, elleivät nämä olisi olleet niin kaukana Amerikoissa, ja he suhtautuivat ystävällisesti keltaiseen ihmiseen, mutta tämä oli kaukaisessa Aasiassa yhtä vaikeasti tavoitettavissa. Niinpä kun adamiitit joko seikkailunhalun tai altruismin kannustamina lähtivät liikkeelle tai kun he tulivat karkotetuiksi Eufratinlaaksosta, he varsin luontevasti katsoivat hyväksi yhdistyä Euroopan sinisiin rotuihin.
Tuohon aikaan Euroopassa herruutta pitäneet siniset ihmiset eivät harrastaneet mitään sellaisia uskonnollisia tapoja, jotka olisivat herättäneet inhoa jo varhemmin sinne muuttaneissa adamiiteissa, ja violetin ja sinisen rodun välillä vallitsi suuri sukupuolinen vetovoima. Parhaat siniset ihmiset pitivät suurena kunniana saada pariutua adamiittien kanssa. Jokaisen sinisen miehen kunnianhimoisena tavoitteena oli tulla niin taitavaksi ja taiteelliseksi, että hän voittaisi jonkun adamiittinaisen kiintymyksen, ja jokaisen oivallisen sinisen naisen hartaimpana toiveena oli päästä jonkun adamiitin huomionosoitusten kohteeksi.
Vähin erin nämä muuttomatkalla olevat Eedenin pojat yhdistyivät sinisen rodun korkeampiin tyyppeihin ja toivat uutta eloa näiden kulttuuritapoihin, samalla kun he säälimättömästi hävittivät neandertalirodun jäljellä olevia kantoja. Tämä rotujen sekoittamismenetelmä kelvottomien kantojen hävittämisen siihen liittyessä sai aikaan tusinan verran oivallisten sinisten ihmisten elinkelpoisempia ja edistyvämpiä ryhmiä, joista te olette antaneet yhdelle nimityksen Cro-Magnonin ihminen.
Näistä ja muista syistä, joista vaellukseen soveliaimmat kulkureitit olivat hyvin tärkeä syy, Mesopotamian kulttuurin varhaiset aallot päätyivät miltei yksinomaisesti Eurooppaan. Ja juuri näistä seikoista määräytyivät nykyajan eurooppalaisen sivilisaation aiemmat vaiheet.