Aatami ja Eeva kylläkin lankesivat aineellisen pojan korkeasta tilastaan kuolevaisen ihmisen vähäiseen asemaan. Mutta kysymyksessä ei ollut ihmisen syntiinlankeemus. Ihmisrotu on kohentunut Aatamin ja Eevan rikkomuksen välittömistä seuraamuksista huolimatta. Vaikka jumalallinen suunnitelma violetin rodun antamisesta Urantian kansoille epäonnistui, kuolevaisrodut ovat hyötyneet valtavasti siitä vähäisestäkin annista, jonka Aatami ja hänen jälkeläisensä toivat Urantian roduille.
Mitään ”syntiinlankeemusta” ei ole tapahtunut. Ihmisrodun historia on edistyvän evoluution historiaa, ja maailman kansojen aiempaan biologiseen tilanteeseen verrattuna Aatamin anti jätti ne huomattavasti entistä parempaan kuntoon. Urantian korkeammantasoiset rotuainekset sisältävät nyt perintötekijöitä, jotka juontuvat jopa neljästä eri lähteestä: andoniiteilta, sangikeilta, nodiiteilta ja adamiiteilta.
Aatamia ei tulisi pitää ihmissukukunnan yllä lepäävän minkään kirouksen aiheuttajana. Olkoonkin, ettei hänen onnistunut viedä jumalallista suunnitelmaa eteenpäin; olkoonkin, että hän rikkoi Jumaluuden kanssa tekemänsä sopimuksen; olkoonkin, että hän ja hänen puolisonsa vääjäämättömästi alennettiin luodun olennon statuksen osalta; kaikesta tästä huolimatta se, mitä heillä oli ihmissukukunnalle annettavanaan, teki paljon sivilisaation edistämiseksi Urantialla.
Arvioitaessa Aatamin tehtäväkäynnin tuloksia teidän maailmassanne on oikeudenmukaisuuden nimessä otettava huomioon, missä tilassa planeetta oli. Aatamilla oli edessään jokseenkin toivoton tehtävä, kun hänet kauniin puolisonsa keralla tuotiin Jerusemista tälle pimeälle ja sekasortoiselle planeetalle. Mutta jos he olisivat pitäneet ohjenuoranaan Melkisedekien ja näiden työtovereiden antamia neuvoja ja jos he olisivat olleet kärsivällisempiä, he olisivat lopulta kohdanneet menestystä. Mutta Eeva kuunteli petollista propagandaa henkilökohtaisesta kahlitsemattomuudesta ja planetaarisesta toimintavapaudesta. Hän eksyi kokeilemaan Poikien aineellisen luokan elämänplasmalla salliessaan tämän hänelle uskotun elollismuodon sekoittua liian varhaisessa vaiheessa Elämänkantajien alun perin suunnittelemaan, tuolloin jo sekoittuneeseen luokkaan kuuluneen elämänplasman kanssa. Tämä puolestaan oli aiemmin yhdistynyt niiden jälkeläisiä tuottavien olentojen elämänplasmaan, jotka aikoinaan olivat kuuluneet Planeettaprinssin esikuntaan.
Ette koko Paratiisiin-nousunne aikana voita koskaan mitään sillä, että yritätte kärsimättömästi välttyä säädetyn ja jumalallisen suunnitelman mukaisen tien läpikäymiseltä turvautumalla oikoteihin, omiin keksaisuihin ja muihin konsteihin muuttuaksenne entistä paremmiksi täydellisellä tiellä kohti täydellistymistä ja ikuista täydellisyyttä.
Kaiken kaikkiaan koko Nebadonissa ei luultavasti koskaan ole millään planeetalla tapahtunut masentavampaa viisauden karilleajoa. Mutta se, että näitä harha-askeleita evolutionaaristen universumien asioissa sattuu, ei ole mitään hämmästyttävää. Olemme osa jättiläismäistä luomakuntaa, eikä ole laisinkaan outoa, ettei kaikki suju täydellisesti. Universumiamme ei luotu täydelliseksi. Täydellisyys on ikuinen päämäärämme, se ei ole lähtökohtamme.
Jos kysymyksessä olisi mekanistinen universumi, jos Ensimmäinen Suuri Lähde ja Keskus olisi vain voima eikä myös persoonallisuus, jos koko luomistulos olisi vain valtava fyysisen aineen kertymä, jota hallitsevat muuttumattomien energiatoimintojen luonnehtimat täsmälliset lait, silloin saattaisi täydellisyys vallita jopa universumistatuksen epätäydellisyydestä huolimatta. Mitään erimielisyyttä ei silloin olisi, mitään kitkaa ei esiintyisi. Mutta kehittyvässä universumissamme, jossa esiintyy suhteellista täydellisyyttä ja suhteellista epätäydellisyyttä, iloitsemme siitä, että erimielisyys ja väärinkäsitys ovat mahdollisia, sillä sitä kautta tulee todistetuksi, että maailmankaikkeudessa on ja siellä toimii persoonallisuus. Ja jos luomakuntamme on persoonallisuuden hallitsema eksistenssi, silloin voitte olla vakuuttuneita persoonallisuuden eloonjäämisen, edistymisen ja perillepääsyn mahdollisuuksista. Voimme suhtautua luottavaisesti persoonallisuuden kasvuun, kokemukseen ja uusien urien avautumiseen. Miten suurenmoinen onkaan universumi siinä, että se on persoonallinen ja edistyvä, ei pelkästään mekaaninen eikä edes passiivisesti täydellinen!
[Esittänyt Solonia, ”Puutarhan ääni” -serafi.]
Suomenkielinen käännös © Urantia-säätiön. Kaikki oikeudet pidätetään.