Tämän kansan tuotantoelämässä vallitseva tilanne on kaukana heidän ihanteistaan; pääomalla ja työvoimalla on yhä keskinäisiä hankauksiaan, mutta molemmat alkavat sopeutua vilpitöntä yhteistyötä merkitseviin menettelytapoihin. Tällä ainutlaatuisella mantereella yhä useammista työntekijöistä tulee tuotannollisten yritysten osakkaita; jokainen järkevä työntekijä on vähin erin muuttumassa pienkapitalistiksi.
Yhteiskunnalliset eturistiriidat ovat helpottumassa, ja hyvä tahto on samaa tahtia kasvamassa. Mitään vakavia taloudellisia ongelmia ei aiheutunut orjuuden lakkauttamisesta (yli sata vuotta sitten), sillä tämä järjestely toteutettiin asteittain niin, että vuosittain vapautettiin kaksi prosenttia orjista. Mentaalisista, moraalisista ja fyysisistä testeistä tyydyttävästi selvinneille orjille myönnettiin kansalaisoikeus. Monet näistä etevimmistä orjista olivat sotavankeja tai näiden lapsia. Noin viisikymmentä vuotta sitten he karkottivat viimeiset alemmantasoiset orjansa, ja aivan viime aikoina he ovat ottaneet tehtäväkseen harventaa rappeutuneiden ja turmeltuneiden väestöluokkiensa rivejä.
Nämä ihmiset ovat äskettäin kehittäneet uusia menetelmiä elinkeinoelämässä esiintyvien erimielisyyksien sovittelemiseksi ja taloudellisten väärinkäytösten oikaisemiseksi. Sanotut menetelmät merkitsevät huomattavaa parannusta verrattuna heidän aikaisempiin keinoihinsa vastaavien ongelmien selvittämiseksi. Väkivalta on julistettu laittomaksi niin henkilökohtaisten kuin tuotantoelämänkin erimielisyyksien ratkaisukeinona. Palkat, voitot ja muut taloudelliset ongelmat eivät ole tiukasti säädeltyjä, mutta yleisesti ottaen niitä valvovat tuotantoelämän lakiasäätävät elimet, kun kaikki elinkeinoelämän piirissä syntyvät kiistat taas ratkaistaan elinkeinoelämän tuomioistuimissa.
Elinkeinoelämän tuomioistuimilla on ikää kolmekymmentä vuotta, mutta ne toimivat varsin tyydyttävästi. Alalla tapahtunut uusin kehitys edellyttää, että tuomioistuinten on vastedes pidettävä ohjenuoranaan sitä, että taloudellisesta toiminnasta saatava lainmukainen korvaus jakaantuu kolmeen osaan:
1. Laillinen määrä korkoa sijoitetulle pääomalle.
2. Kohtuullinen palkkio tuotantotoiminnan käyttöön otetusta asiantuntemuksesta.
3. Oikeudenmukainen ja tasapuolinen palkka työvoiman käytöstä.
Nämä korvaukset on suoritettava sopimuspohjaisesti, tai mikäli tuotantolaitoksen tuotto uhkaa vähetä, nekin supistuvat väliaikaisesti samassa suhteessa. Ja sen jälkeen on kaikki tuotot, jotka ylittävät nämä kiinteät korvaukset, katsottava osingoiksi, ja ne on jaettava määräsuhteessa kaikkien kolmen lohkon—pääoman, asiantuntemuksen ja työvoiman—kesken.
Alueelliset toimeenpanopäälliköt tarkistavat ja määräävät joka kymmenes vuosi tuotannollisen työn lainmukaisen tuntimäärän. Teollisuudessa on nyt käytössä viisipäiväinen viikko, josta neljä päivää tehdään työtä ja yksi rentoudutaan. Nämä ihmiset työskentelevät kuusi tuntia kunakin arkipäivänä ja opiskelijoiden tavoin yhdeksän kuukautta vuoden kymmenestä kuukaudesta. Loma käytetään tavallisesti matkustelemiseen, ja vasta hiljattain kehittyneiden uusien kuljetusmuotojen ansiosta koko kansa on innostunut matkustamaan. Ilmasto on matkailun kannalta suotuisaa noin kahdeksan kuukautta vuodessa, ja kansa ottaa parhaalla mahdollisella tavalla vaarin tilaisuuksistaan.
Kaksisataa vuotta sitten voitontavoittelu oli täysin vallitsevana vaikuttimena elinkeinoelämässä, mutta nykyisin ovat muut ja korkeammat liikkeelle panevat voimat sitä nopeassa tahdissa syrjäyttämässä. Kilpailu on tällä mantereella ankaraa, mutta se on jo paljolti siirtynyt pois elinkeinoelämän piiristä ruumiillisten suoritusten, käden taitojen, tieteellisen ponnistelun ja älyllisen voimainmittelyn alueelle. Kilpailu on mitä suurimmassa määrin vallalla yhteiskunnallisen palvelun ja hallinnollisten tehtävien uskollisen suorittamisen alalla. Tämän kansan keskuudessa julkishallinnon palvelutehtävistä on hyvää vauhtia tulossa se kohde, johon kunnianhimo pääasiassa suunnataan. Mantereen rikkain mies työskentelee kuusi tuntia päivässä konepajansa konttorissa ja kiiruhtaa sitten paikalliseen valtiomiestaidon kouluun, jossa hän pyrkii hankkimaan pätevyyden julkisen hallinnon tehtäviin.
Työnteko on tällä mantereella käymässä entistäkin kunnioitetummaksi, ja kaikki yli kahdeksantoistavuotiaat työkykyiset kansalaiset työskentelevät joko kotona ja maatiloilla, jossakin tunnustetussa teollisuusyrityksessä, julkisissa työkohteissa—joihin sijoitetaan tilapäistyöttömät—tai sitten pakkotyöläisten joukossa kaivoksissa.
Näissä ihmisissä alkaa jo ilmetä myös uudenlaista yhteiskunnallista inhon tunnetta—inhoa sekä joutilaisuutta että ansaitsematonta varallisuutta kohtaan. He ovat hitaasti mutta varmasti saamassa yliotteen koneistaan. Aikanaan hekin taistelivat poliittisen kahleettomuuden ja myöhemmin taloudellisen vapauden puolesta. Nyt he ovat astumassa aikaan, jolloin he voivat nauttia molemmista, samalla kun he sen lisäksi alkavat antaa arvoa hyvin ansaitulle vapaa-ajalleen, jonka itse kukin voi omistaa entistä laajempaan itsensä toteuttamiseen.