Superuniversumin pien- ja suursektorit eivät ole suoranaisesti mukana valoon ja elämään asettumisen kaavassa. Tällainen evolutionaarinen edistyminen liittyy yksiköksi käsitettyyn paikallisuniversumiin, ja se koskee vain paikallisuniversumin rakennusosasia. Superuniversumi asettuu valoon ja elämään, kun kaikki sen rakenteeseen kuuluvat paikallisuniversumit ovat tällä tavoin täydellistyneitä. Mutta yksikään seitsemästä superuniversumista ei ole saavuttanut edistystasoa, joka edes etäisesti muistuttaisi tällaista tilannetta.
Piensektorikausi. Niin pitkälle kuin meidän on mahdollista tehdä asiasta havaintoja, vakiintumisen viides eli piensektorivaihe koskee yksinomaan sadan yhteen liittyneen paikallisuniversumin fyysistä statusta ja rinnakkain tapahtuvaa vakiintumista superuniversumin pysyviin virtapiireihin. Kaikesta päätellen ketkään muut kuin voimakeskukset kumppaneineen eivät ole osallisina näissä aineellisen luomistuloksen uudelleenryhmittelyissä.
Suursektorikausi. Mitä tulee kuudenteen vaiheeseen eli suursektorivakiintumiseen, voimme siitä esittää vain arvailuja, sillä kukaan meistä ei ole ollut tällaista tapahtumaa todistamassa. Voimme lausua silti koko joukon väittämiä niiden hallinnollisten ja muiden uudelleenjärjestelyjen luonteesta, joita tällainen asuttujen maailmojen ja niiden universumiryhmittymien pitkälle edistynyt status luultavasti toisi mukanaan.
Koska piensektoristatus koskee rinnasteista fyysistä tasapainoa, niin päättelemme siitä, että suursektoriyhdistymisessä on kysymys tietyistä uusista saavutustasoista älyllisyyden alalla, kenties joistakin pitkälle menevistä saavutuksista kosmisen viisauden ylivertaisessa toteutumisessa.
Teemme johtopäätöksiä uudelleenjärjestelyistä, jotka todennäköisesti liittyisivät evolutionaarisen edistymisen tähän mennessä saavuttamattomien tasojen todellistumiseen, tarkkailemalla tällaisista saavutuksista yksittäisissä maailmoissa ja näillä vanhemmilla ja suuresti kehittyneillä sfääreillä elävien yksittäisten kuolevaisten kokemuksissa esiin nousevia tuloksia.
Tehtäköön selväksi, että universumin tai superuniversumin hallintomekanismit ja hallitusmenetelmät eivät voi yksittäisen asutun planeetan tai yhdenkään tällaisella sfäärillä elävän yksittäisen kuolevaisen evolutionaarista kehitystä tai hengellistä edistymistä millään tavoin rajoittaa tai viivyttää.
Joistakin vanhemmista universumeista tapaamme valon ja elämän viidenteen ja kuudenteen vaiheeseen—jopa pitkälle seitsemänteen aikakauteen—asettuneita maailmoja, joiden paikallisjärjestelmät eivät ole vielä asettuneet valoon. Nuoremmat planeetat saattavat viivyttää järjestelmän yhdistymistä, mutta se ei vähimmässäkään määrin estä vanhemman ja pidemmälle ehtineen maailman edistymistä. Myöskään ympäristöstä johtuvat rajoitukset—edes eristetyssä maailmassa—eivät voi pilata yksittäisen kuolevaisen henkilökohtaista tavoitteisiin pääsyä; ihmisenä ihmisten joukossa Jeesus Nasaretilainen saavutti henkilökohtaisesti valon ja elämän statuksen Urantialla yli tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten.
Tarkkailemalla, mitä kauan sitten vakiintuneissa maailmoissa tapahtuu, pääsemme kohtuullisen luotettaviin johtopäätöksiin siitä, mitä tapahtuu kokonaisen superuniversumin asettuessa valoon, vaikkakaan emme voi esittää luotettavia väittämiä siitä, mitä tapahtuu, sitten kun seitsemän superuniversumia vakautuvat.