Asuttujen maailmojen lojaalit prinssit liitetään pysyvästi niiden planeettojen palvelukseen, joille heidät alun perin osoitettiin. Paratiisin-Pojat ja heidän tuomiokautensa saavat tulla ja mennä, mutta menestyksellinen Planeettaprinssi pysyy valtakuntansa hallitsijana. Hänen työnsä on korkeampien Poikien tehtävistä täysin riippumatonta, sillä sen tarkoituksena on planetaarisen sivilisaation kehityksen vaaliminen.
On tuskin kahta planeettaa, joilla sivilisaation kehitys olisi samanlaista. Kuolevaisten evoluution toteutumistavan yksityiskohdat ovat varsin erilaisia monilukuisissa eri maailmoissa. Näistä kehityksen fyysisellä, älyllisellä ja sosiaalisella alalla ilmenevistä monista eroavuuksista huolimatta kaikki evolutionaariset sfäärit etenevät tiettyyn selvästi määriteltyyn suuntaan.
Planeettaprinssin hyvän hallinnon alaisuudessa, jota hallintoa Aineelliset Pojat laajentavat ja Paratiisin-Poikien ajoittaiset tehtäväkäynnit korostavat, ajallisuuden ja avaruuden keskitasoisen maailman kuolevaisrodut käyvät peräjälkeen läpi seuraavat seitsemän kehityskautta:
1. Ravinnonhankintaan keskittyvä aikakausi. Ihmistä edeltäviä luontokappaleita ja ihmisen alkurotuja huolettavat etupäässä ravinto-ongelmat. Nämä kehittyvät olennot käyttävät valveillaoloaikansa joko ruoan etsimiseen tai taistelemiseen—joko hyökkäävänä tai puolustautuvana osapuolena. Ravinnontavoittelu on näiden jälkeenpäin seuraavan sivilisaation varhaisten esi-isien mielessä etusijalla.
2. Turvallisuuden varmistamiseen keskittyvä ajanjakso. Heti kun primitiiviseltä metsästäjältä liikenee ruoan etsinnältä vähänkin aikaa, hän käyttää tämän vapaa-ajan turvallisuutensa lisäämiseen. Sodankäyntimenetelmät saavat osakseen yhä laajempaa huomiota. Kodit linnoitetaan, ja yhteinen pelko sekä ulkopuolisia ryhmiä kohtaan tunnetun vihan mieleeniskostuminen lujittavat klaaneja. Itsensä säilyttäminen on aina itsensä ylläpitämisen jälkeen seuraava tavoite.
3. Aineellisen hyvinvoinnin kausi. Sen jälkeen kun ravinto-ongelmat on osittain ratkaistu ja jonkinasteinen turvallisuus saavutettu, käytetään lisääntynyt vapaa-aika henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistämiseen. Ylellisyys ja tarpeellisuus kilpailevat siitä, kummalla on hallussaan ihmisten toimintojen keskinäyttämö. Tällaiselle aikakaudelle on liiankin usein ominaista hirmuvalta, suvaitsemattomuus, ahneus ja juoppous. Rotujen heikommat ainekset ovat taipuvaisia ylettömyyksiin ja brutaalisuuteen. Edistyvää sivilisaatiota edustavat, vahvemmat ja totuutta rakastavat ainekset nujertavat vähitellen nämä nautintoja etsivät vätykset.
4. Tiedon ja viisauden tavoittelu. Ravinto, turvallisuus, huvitukset ja vapaa-aika toimivat kulttuurin kehityksen ja tiedon leviämisen perustana. Pyrkimys tiedon soveltamiseen johtaa viisauteen, ja kun kulttuuri on oppinut hyötymään ja kohenemaan kokemuksesta, sivilisaatio on saapunut jäädäkseen. Ravintokysymys, turvallisuus ja aineellinen hyvinvointi hallitsevat yhä yhteiskuntaa, mutta monet eteenpäin katsovat yksilöt isoavat jo tietoa ja janoavat viisautta. Jokaiselle lapselle annetaan mahdollisuus oppia tekemällä; opetus on näiden aikakausien tunnussana.
5. Filosofian ja veljeyden aikakausi. Kun kuolevaiset oppivat ajattelemaan ja alkavat hyödyntää kokemusta, heistä tulee filosofisia—he alkavat järkeillä mielessään ja harrastaa järkiperäistä harkintaa. Tämän aikakauden yhteiskunnasta tulee eettinen, ja tämän kauden kuolevaisista on tulossa aidosti moraalisia olentoja. Viisaat moraaliset olennot kykenevät luomaan ihmisten välisen veljeyden tällaiseen edistyvään maailmaan. Eettiset ja moraaliset olennot voivat oppia elämään kultaisen säännön mukaan.
6. Hengellisen kilvoittelun ajanjakso. Kun kehittyvät kuolevaiset ovat läpikäyneet kehitykseen kuuluvat fyysisen, älyllisen ja sosiaalisen vaiheen, he saavuttavat ennemmin tai myöhemmin ne henkilökohtaisen ymmärryksen tasot, jotka pakottavat heidät etsimään hengellistä tyydytystä ja kosmista ymmärtämystä. Uskonto saattaa päätökseen nousun pelon ja taikauskon tunneperäisistä maailmoista kosmisen viisauden ja henkilökohtaisen hengellisen kokemisen korkeille tasoille. Opetus tähtää merkitysten tavoittamiseen, ja kulttuuri pyrkii kosmisiin keskinäissuhteisiin ja todellisiin arvoihin. Tällaiset kehittyvät kuolevaiset ovat aidosti kultivoituneita, todesti sivistyneitä ja oivallisesti Jumalaa tuntevia.
7. Valon ja elämän aikakausi. Tämä on aika, jolloin toisiaan seuranneet fyysisen turvallisuuden, älyllisen avartumisen, sosiaalisen kulttuurin ja hengellisiin saavutuksiin yltämisen kaudet puhkeavat kukoistukseen. Nyt nämä ihmisten aikaansaannokset sekoittuvat keskenään, yhdistyvät ja koordinoituvat kosmiseen ykseyteen ja epäitsekkääseen palvelemiseen. Kunhan finiittinen olemus ja aineelliset edellytykset otetaan huomioon, mitään rajoja ei ole sille, mitä näiden edistyvien sukupolvien on evoluution tietä mahdollista saavuttaa, sukupolvien, jotka toinen toistaan seuraten elävät näissä ajallisuuden ja avaruuden verrattomissa ja vakiintuneissa maailmoissa.
Kun Planeettaprinssit ovat palvelleet sfääriään maailmanhistorian toinen toistaan seuraavien tuomiokausien ja yhä pitemmälle yltävää planetaarista kehitystä merkitsevien aikakausien läpi, heidät ylennetään valon ja elämän aikakauden alkaessa Planeetan Hallitsijan asemaan.