Mansiomaailman loppututkinnon suorittaneiden uuden luokan saapuminen on koko Jerusemille merkkinä kerääntyä vastaanottokomiteaksi. Jopa spornagiat iloitsevat näiden alkuperältään evolutionaaristen, voitokkaiden taivasmatkalaisten saapumisesta, jotka ovat tulleet maaliin planetaarisesta kilvoittelusta ja vieneet päätökseen mansiomaailmassa suoritettavan edistymisensä. Näistä riemujuhlista puuttuvat vain fyysiset valvojat ja Morontiavoiman Valvojat.
Ilmestyskirjan Johannes näki näyssään erään eteenpäin matkaavien kuolevaisten luokan saapumisen seitsemännestä mansiomaailmasta ensimmäiseen taivaaseensa, Jerusemin kirkkauteen. Hän kirjoitti: ”Ja minä näin ikään kuin lasisen meren, tulella sekoitetun; ja niiden, jotka olivat saaneet voiton itsessään alkuaan olleesta pedosta ja sen kuvasta, joka itsepintaisesti pysyi heissä mansiomaailmojen läpi, ja lopulta sen viimeisestä merkistä ja jäljestä, heidän minä näin seisovan sillä lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan harput ja he veisasivat laulun, joka kertoi, kuinka kuolevainen vapautui pelosta ja kuolemasta.” (Kaikissa näissä maailmoissa on käytettävissä täydellinen avaruuden viestintäyhteys; ja teidän on mahdollista vastaanottaa näitä viestejä missä tahansa, kunhan kannatte mukananne ”Jumalan harppua”; kysymyksessä on morontialaite, joka korvaa kyvyttömyytenne virittää morontia-aistien kypsymätön mekanismi ilman apuneuvoja tapahtuvaan avaruusviestien vastaanottamiseen).
Myös Paavalilla oli näkemys täydellistyvien kuolevaisten muodostamasta ylösnousemuskansalaisten yhteisöstä Jerusemissa, sillä hän kirjoitti: ”Vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin, tykö ja lukemattomien enkelien tykö, Miikaelin suurenmoisen seurakunnan ja niiden oikeamielisten ihmisten henkien tykö, joita tehdään täydellisiksi.”
Kun kuolevaiset ovat saavuttaneet järjestelmäpääkaupungin asukkaan oikeudet, he eivät enää koe kirjaimellisesti ymmärrettäviä kuolleistaherättämisiä. Se morontiahahmo, joka teille mansiomaailman elämänvaiheen jättäessänne annettiin, seuraa mukananne paikallisuniversumikokemuksen loppuun asti. Muutoksia siihen toki aika ajoin tehdään, mutta säilytätte tämän saman hahmonne, kunnes sanotte sille hyvästit ilmaantuessanne ensimmäisen vaiheen hengiksi, jotka ovat valmiita siirrettäviksi yhä korkeampaa kulttuuria ja henkikoulutusta merkitseviin superuniversumimaailmoihin.
Kuolevaiset, jotka käyvät mansoniaelämänvaiheen kokonaisuudessaan läpi, kokevat seitsemän kertaa mukauttamisunen ja ylösnousemuksellisen heräämisen. Mutta viimeinen ylösnousemussali, lopullinen heräämiskamari, jäi seitsemänteen mansiomaailmaan. Enää ei hahmon muutos edellytä tietoisuuden katkeamista eikä henkilökohtaisen muistin jatkuvuuden keskeytymistä.
Evolutionaarisissa maailmoissa alkunsa saanut ja ruumiin tomumajassa oleskellut kuolevainen persoonallisuus—jossa Salaperäinen Opastaja asui ja jonka Totuuden Henki varusti—esiintyy kaikilta osin liikkeeseen pantuna, todellistuneena ja yhdistyneenä vasta sinä päivänä, jona tällaiselle Jerusemin kansalaiselle annetaan lähtölupa Edentiaan ja kun hänet julistetaan kiistattomaksi Nebadonin morontiakunnan jäseneksi—Suuntaajaan yhdistyneeksi kuolemattomaksi eloonjääneeksi, Paratiisiin-nousijaksi, morontiastatuksen omaavaksi persoonallisuudeksi ja eittämättömäksi Kaikkein Korkeimpien lapseksi.
Kuolevaisen kuolema on keino, jolla kuolevainen vapautuu lihallisena elettävästä aineellisesta elämästä; ja mansoniassa saatava kokemus asteittain etenevästä elämästä puutteellisuudet korjaavan koulutuksen ja kulttuurikasvatuksen seitsemän maailman läpi merkitsee kuolevaiseloonjääneiden perehdyttämistä morontiaaliseen elämänvaiheeseen, siihen siirtymävaiheen elämään, joka on ikuisuuden portit saavuttamaan tarkoitettujen ajallisuuden taivasmatkalaisten evolutionaarisen ja aineellisen olemassaolon ja sitä korkeamman henkeyden saavuttamisen välissä.
[Toimittanut muuan Loistava Iltatähti.]
Suomenkielinen käännös © Urantia-säätiön. Kaikki oikeudet pidätetään.