Vaikka siirtymämaailmassa numero yksi asuu vain finaliitteja ja eräitä pelastettujen lasten ryhmiä huoltajineen, siellä on varauduttu pitämään hyvää huolta kaikista henkiolennoista, siirtymäkuolevaisista ja vierailevista opiskelijoista, kuuluivatpa nämä mihin luokkaan hyvänsä. Kaikissa näissä maailmoissa toimivat spornagiat ovat vieraanvaraisia isäntiä kaikille olennoille, jotka ne pystyvät tunnistamaan. Niillä on epämääräinen aavistus finaliiteista, mutta ne eivät voi nähdä heitä. Ne varmaankin hahmottavat finaliitit mielessään paljolti niin kuin te nykyisessä fyysisessä olotilassanne hahmotatte enkelit.
Joskin finaliittien maailma on suurenmoisen fyysisen kauneuden ja vertaansa vailla olevan morontiaalisen kaunistuksen sfääri, sen toimintojen keskuksessa oleva suuri hengen asuinsija, finaliittien temppeli, ei kuitenkaan ilman ulkopuolista apua ole aineellisen eikä alkuvaiheessa olevan morontiaolennon näkökyvyin nähtävissä. Mutta energianmuuntajat kykenevät tekemään monet näistä todellisuuskohteista näkyviksi ylösnousemuskuolevaisille. Ja näin he myös aika ajoin toimivat, niin kuin muun muassa tällä kulttuurisfäärillä olevien mansiomaailman opiskelijoiden luokkakohtaisissa kokouksissa.
Koko mansiomaailmakokemuksesi ajan olet eräällä tavoin hengellisesti tietoinen Paratiisin saavuttaneiden, kunnialla kruunattujen veljiesi läsnäolosta, mutta on erittäin virkistävää silloin tällöin tosiasiallisesti nähdä heitä, kun he toimivat päämajassa olevilla asuinpaikoillaan. Ilman ulkopuolista apua näet finaliitit vasta saatuasi aidon henkinäkökyvyn.
Ensimmäisessä mansiomaailmassa kaikkien eloonjääneiden pitää selviytyä synnyinplaneetaltaan peräisin olevan vanhempainkomission asettamista vaatimuksista. Nykyiseen Urantian komissioon kuuluu kaksitoista paria hiljattain saapuneita vanhempia, jotka ovat saaneet kuolevaisina kokea, mitä on kasvattaa kolmea tai useampaa lasta näiden murrosikään asti. Palvelu tässä komissiossa tapahtuu vuorojärjestyksessä, ja säännön mukaan se kestää vain kymmenen vuotta. Kaikkien, joiden kokemus vanhemmuudesta ei tyydytä tämän komission jäseniä, pitää hankkia lisää pätevyyttä palvelemalla joko Aineellisten Poikien kodeissa Jerusemissa tai sitten finaliittien maailmassa olevassa lastenkoehoitolassa.
Mutta vanhemmuuden kokemukseen katsomatta ne mansiomaailman vanhemmat, joilla on kasvavia lapsia lastenkoehoitolassa, saavat kaikki mahdollisuudet toimia yhteistyössä näiden lasten morontiahuoltajien kanssa, kun kysymys on lasten opettamisesta ja kouluttamisesta. Näiden vanhempien sallitaan matkustaa sinne vierailulle jopa neljästi vuodessa. Ja eräs koko ylösnousemuksellisen elämänvaiheen kaikkein koskettavimmista ja kauneimmista kohtauksista on nähdä mansiomaailman vanhempien syleilevän aineellisia jälkeläisiään, kun he ovat määräaikaisilla pyhiinvaelluksillaan finaliittien maailmaan. Vaikka toinen vanhemmista—tai he molemmat—voikin lähteä mansiomaailmasta ennen lapsen lähtöä, vanhemmat ovat kuitenkin melko usein siellä ainakin jonkin kauden samanaikaisesti.
Kukaan ylösnousemuskuolevainen ei voi välttyä lasten—omien tai muiden—kasvattamiskokemukselta joko aineellisissa maailmoissa tahi sen jälkeen finaliittimaailmassa tai Jerusemissa. Isien on käytävä läpi tämä välttämätön kokemus aivan yhtä varmasti kuin äitienkin. Urantian nykyisillä kansoilla on sellainen valitettava ja erheellinen käsitys, että lasten kanssa puuhaaminen on etupäässä äitien tehtävä. Lapset tarvitsevat isää yhtä hyvin kuin äitiäkin, ja isät tarvitsevat tätä vanhemmuuden kokemusta aivan yhtä paljon kuin äiditkin.