Jerusem jakautuu tuhanteen leveyspiirien suuntaiseen sektoriin ja kymmeneentuhanteen pituuspiirien mukaiseen vyöhykkeeseen. Sfäärillä on seitsemän suurempaa pääkaupunkia ja seitsemänkymmentä pienempää hallintokeskusta. Seitsemän piiripääkaupunkia huolehtivat erilaisista toiminnoista, ja Järjestelmän Hallitsija käy niistä jokaisessa vähintään kerran vuodessa.
Jerusemin standardimaili vastaa noin seitsemää Urantian mailia [11,2 km]. Standardipainomitta, ”gradant”, on muodostettu täysin kehittyneestä ultimatonista kymmenjärjestelmän kautta, ja se vastaa miltei täsmälleen painomittojenne mukaista kymmentä unssia eli 280 grammaa. Satanian päivä vastaa kolmea Urantian päivää vähennettynä yhdellä tunnilla, neljällä minuutilla ja viidellätoista sekunnilla, mikä on Jerusemin pyörähdysaika akselinsa ympäri. Järjestelmän vuodessa on sata Jerusemin päivää. Järjestelmän aika lähetetään kaukoviestimin mestarikronoldekien toimesta.
Jerusemin energiaa valvotaan verrattoman huolellisesti, ja se kiertää sfääriä vyöhykekanavissa, joihin sitä syötetään suoraan avaruuden energiavirtauksista ja joista Fyysiset Päävalvojat asiantuntevasti huolehtivat. Johdinkanavien näiden energioiden kululle luonnostaan tarjoama vastus tuottaa lämmön, joka tarvitaan, jotta Jerusemissa vallitsisi tasainen lämpötila. Täyden valaistuksen aikainen lämpötila pysyttelee noin 21 Celsius-asteessa, himmennyksen aikana se sen sijaan laskee vähän 10 asteen alapuolelle.
Jerusemin valaistusjärjestelmän ei pitäisi tuottaa teille kovinkaan suuria ymmärtämisvaikeuksia. Siellä ei ole päiviä eikä öitä, ei kuumia eikä kylmiä vuodenaikoja. Voimanmuuntajat ylläpitävät sataatuhatta keskusta, joista jalostetut energiat singotaan ylöspäin planeetan ilmakehän läpi, ja tällä matkalla niissä tapahtuu tiettyjä muutoksia, kunnes ne saavuttavat sfäärin ilmakehän sähköisen katon ja silloin nämä energiat heijastuvat takaisin alaspäin pehmeänä, siivilöityvänä ja tasaisena valona, jonka voimakkuus vastaa suunnilleen Urantian auringonvalon voimakkuutta, kun aurinko paistaa taivaalta kello kymmeneltä aamulla.
Tällaisissa valaistusolosuhteissa valonsäteet eivät näytä tulevan mistään yhdestä kohdasta; ne vain siivilöityvät taivaalta, säteilevät tasaisesti kaikista avaruuden suunnista. Tämä valo on hyvin paljon luonnollisen auringonvalon kaltaista, paitsi että se sisältää huomattavasti vähemmän lämpöä. Tästä huomataan, etteivät nämä päämajamaailmat ole valovoimaisia avaruuden kohteita. Vaikka Jerusem olisi hyvinkin lähellä Urantiaa, se ei olisi nähtävissä.
Kaasut, jotka heijastavat tämän valoenergian Jerusemin ylemmästä ionosfääristä takaisin maan pinnalle, muistuttavat suuresti niitä Urantian ylempien ilmakerrosten kaasuja, jotka ovat tekemisissä niin kutsuttujen pohjantulienne eli revontuli-ilmiöiden kanssa, vaikka nämä tosin aiheutuvat eri syistä. Maan pinnalta Urantialla lähetetyt radioaallot takaisinpäin heijastamalla sanottu kaasukilpi estää näiden aaltojen pakenemisen avaruuteen, kun ne suoraan ulospäin pyrkiessään törmäävät tähän kaasukerrokseen. Näin radiolähetykset pysyvät lähellä maan pintaa kulkiessaan ilmassa maailmanne ympäri.
Kerrotun kaltaista sfäärin valaistusta pidetään tasaisena seitsemänkymmentäviisi prosenttia Jerusemin päivän pituudesta, ja sitten sitä asteittain himmennetään niin, että se valaistuksen ollessa vähäisimmillään vastaa suunnilleen teidän täydenkuunne valoa kirkkaana yönä. Tällöin on koko Jerusemin hiljainen hetki. Vain kaukoviestilähetysten vastaanottoasemat ovat toiminnassa tämän lepo- ja palautumisjakson aikana.
Jerusem saa heikkoa valoa useistakin lähistöllä olevista auringoista, eräänlaista tähtien valoloistetta, mutta se ei ole niistä riippuvainen. Jerusemin kaltaisiin maailmoihin eivät kohdistu aurinkohäiriöiden aiheuttamat vaihtelut, eivätkä ne koskaan joudu kohtaamaan auringon kuolemisesta tai jäähtymisestä aiheutuvaa ongelmaa.
Opinnoille omistetut seitsemän siirtymävaiheen maailmaa ja niiden neljäkymmentäyhdeksän satelliittia saavat lämpönsä, valonsa, energiansa ja vetensä samalla menetelmällä kuin Jerusem.