Ylösnousemukselliset Henkeen fuusioituneet kuolevaiset eivät ole Kolmannen Lähteen persoonallisuuksia. He kuuluvat Isän persoonallisuuspiiriin, mutta he ovat fuusioituneet Kolmannen Lähteen ja Keskuksen esimielellisen hengen yksilöitymiin. Tällaista henkeenfuusioitumista ei milloinkaan tapahdu luonnollisen elämän aikana, vaan vasta kun kuolevainen mansiomaailmoissa herää morontiaolomuotoon. Fuusioitumiskokemus ei tunne päällekkäisyyttä, vaan tahdollinen luotu on joko Henkeen fuusioitunut, Poikaan fuusioitunut tai Isään fuusioitunut. Suuntaajaan eli Isään fuusioituneet eivät koskaan ole Henkeen tai Poikaan fuusioituneita.
Se seikka, etteivät näitä tyyppejä edustavat kuolevaiset luodut ole ehdolla suuntaajafuusioon, ei estä Suuntaajia heidän ruumiillisen elämänsä aikana asumasta heidän sisimmässään. Suuntaajat työskentelevät kyllä tällaisten olentojen mielessä aineellisen elämän aikana, mutta niistä ei koskaan tule ikuisesti yhtä oppilassielujensa kanssa. Tämän tilapäisen oleskelun aikana Suuntaajat tehokkaalla tavalla rakentavat kuolevaisen olemuksesta samanlaisen henkivastineen—sielun—kuin he rakentavat suuntaajafuusioehdokkaillekin. Suuntaajien työ on ruumiin kuoleman hetkeen saakka täysin sen toiminnan kaltaista, jota ne suorittavat omien rotujenne keskuudessa, mutta kuolevaisen olennon hajoamisen jälkeen Suuntaajat jättävät ikuiset jäähyväiset näille henkifuusioehdokkaille ja menevät suoraa tietä Diviningtoniin, kaikkien Jumalallisten Opastajien päämajaan, odottaakseen siellä omalle luokalleen annettavia uusia tehtäviä.
Kun tällaiset nukkuvat eloonjääneet mansiomaailmoissa jälleenpersonoidaan, poistuneen Suuntaajan paikan täyttää Jumalallisen Hoivaajan, Äärettömän Hengen tuossa paikallisuniversumissa olevan edustajan, hengen yksilöitymä. Tämä hengen mukaantuominen tekee näistä eloonjäävistä luoduista Henkeen fuusioituneita kuolevaisia. Nämä olennot ovat mieleltään ja hengeltään kaikin tavoin vertaisianne, ja he ovat itse asiassa omia aikalaisianne, jotka jakavat mansio- ja morontiasfäärit omaan luokkaanne kuuluvien fuusioehdokkaiden sekä Poikaan fuusioituvien kanssa.
On kuitenkin muuan yksityiskohta, jonka osalta Henkeen fuusioituneet kuolevaiset eroavat ylösnousemusveljistään: Kuolevaisen muisti ihmisenä olemisen kokemuksesta alkuperäisissä aineellisissa maailmoissa säilyy ruumiin kuoleman yli, sillä sisimmässä oleva Suuntaaja on saanut henkivastineen eli jäljennöksen niistä ihmiselämän tapahtumista, joilla on ollut hengellistä merkitystä. Mutta Henkeen fuusioituneiden kuolevaisten osalta ei ole olemassa mitään tällaista mekanismia, jonka avulla ihmisen muisti voisi säilyä. Suuntaajien muistinjäljennökset ovat täydellisiä ja koskemattomia, mutta ne ovat poistuneiden Suuntaajien kokemuksen kautta hankkimaa omaisuutta, eivätkä ne ole Suuntaajien aiempina asuinpaikkoina olleiden luotujen käytettävissä. Tällaiset luodut heräävät sen vuoksi Nebadonin morontiasfäärien kuolleistaheräämissaleissa ikään kuin he olisivat vastikään luotuja olentoja, joilta puuttuu tietoisuus aikaisemmasta olemassaolosta.
Tällaisille paikallisuniversumin lapsille tehdään mahdolliseksi saada suuri osa aikaisemmasta ihmismuistiin sisältyvästä kokemuksesta taas haltuunsa siten, että heidän seurassaan olevat serafit ja kerubit kertovat sen heille uudelleen, sekä siten, että he tutkivat kirjurienkeleiden arkistoimia kuolevaisen elämänvaiheen aikaisia muistiinmerkintöjä. Tämän he voivat tehdä kiistattomalla varmuudella siksi, että eloon jääneellä, aineellisessa ja ruumiillisessa elämänvaiheessa kokemuksellisesti alkunsa saaneella sielulla, vaikkei sillä olekaan mitään muistikuvia maisista tapahtumista, on kuitenkin jäljellä kokemukseen perustuva kyky tunnistaa nämä menneisyydessä koetut, muistista puuttuvat tapahtumat ja reagoida niihin.
Kun Henkeen fuusioituneelle kuolevaiselle kerrotaan muistista puuttuvan menneisyyden aikaisista kokemuksista, tällaisen eloonjääneen sielussa (identiteetissä) tapahtuu välitön kokemukseen perustuva tunnistamisreaktio, joka samassa hetkessä antaa kerrotulle tapahtumalle todellisuuden tunnun, sellaisen älyllisen ominaisuuden, että se tuntuu tosiasialta. Ja tästä kaksinaisesta reaktiosta muodostuu kuolevaisen kokemukseen kuuluvien, mutta muistista puuttuvien puolien uudelleenkokoaminen, tunnistaminen ja todentaminen.
Suuntaajafuusioehdokkaidenkin tapauksessa vain hengellistä arvoa omaavat inhimilliset kokemukset ovat eloon jääneen kuolevaisen ja palaavan Suuntaajan yhteistä omaisuutta, ja niinpä ne muistuvatkin mieleen heti eloonjäämisen toteuduttua. Mitä tulee tapahtumiin, joilla ei ollut hengellistä merkitystä, näiden Suuntaajaan fuusioituvienkin on tältä osin luotettava siihen, että eloon jääneessä sielussa on tunnistamisreaktion ominaisuus. Ja koska millä tahansa yksittäisellä tapahtumalla voi olla hengellistä merkitystä jollekin kuolevaiselle, mutta ei välttämättä toiselle, samalta planeetalta tulevien samanaikaisten taivasmatkalaisten ryhmän on mahdollista tuoda yhteen Suuntaajiensa muistamat tapahtumat ja tällä tavoin rekonstruoida mikä tahansa kokemus, joka oli heille yhteinen ja jolla oli hengellistä merkitystä heistä jonkun elämässä.
Vaikka ymmärrämmekin melko hyvin tällaisia muistin rekonstruointimenetelmiä, emme kuitenkaan käsitä menetelmää, jolla persoonallisuudet tunnistetaan. Keskinäisissä suhteissa kerran olleet persoonallisuudet reagoivat toinen toisiinsa muistin toiminnasta täysin riippumatta, vaikka muisti sinänsä samoin kuin sen rekonstruointimenetelmät ovatkin välttämättömiä antamaan tällaiselle molemminpuoliselle persoonallisuuteenreagoinnille tunnistamisen täysimääräisyys.
Vierailemalla synnyinmaailmassaan omaa elinaikaansa seuraavan planeettakohtaisen tuomiokauden aikana Henkeen fuusioituneen eloonjäävän on niin ikään mahdollista saada tietää paljon siitä elämästä, jonka hän eli lihallisessa hahmossa. Näillä henkifuusion lapsilla on tilaisuus antautua ihmisenä elämänsä elämänvaiheen tutkimiseen, sillä heidän toimialueensa rajoittuu yleensä paikallisuniversumin palvelukseen. He eivät pääse jakamaan ylevää ja suurenmoista kohtaloanne Lopullisuuden Saavuttajien Paratiisiyhteisössä. Vain Suuntaajaan fuusioituneet kuolevaiset tai muut erityisesti syleillyt ylösnousemukselliset olennot liitetään niiden riveihin, jotka odottavat ikuista tutkimusmatkaa Jumaluuteen. Henkeen fuusioituneet kuolevaiset ovat paikallisuniversumien vakinaisia kansalaisia; he saavat tavoitella päätymistä Paratiisiin, mutta he eivät voi olla sen osalta varmoja. Salvingtonia ympäröivien maailmojen kahdeksas ryhmä on Nebadonissa heidän universumikotinsa—taivas ja määränpää, joka luonteeltaan ja sijainniltaan on paljolti sellainen, jollaiseksi se on kuviteltu Urantian planetaarisissa perimätiedoissa.