Ylösnousemukselliset Jumalan pojat

Henkeen fuusioituneiden kuolevaisten toimialue rajoittuu yleisesti ottaen paikallisuniversumiin, Poikaan fuusioituneet eloonjääneet ovat sidottuja superuniversumiin, Suuntaajaan fuusioituneiden kuolevaisten on määrä tunkeutua universumien universumin läpi. Kuolevaiseen fuusioituneet henget nousevat aina alkuperänsä mukaiselle tasolle; tällaiset henkientiteetit palaavat vääjäämättä sfäärille, jolta ne ovat alun perin lähtöisin.

Henkeen fuusioituneet kuolevaiset ovat peräisin paikallisuniversumista. He eivät tavallisesti nouse synnyintoimipiirinsä rajoja pitemmälle, heidät täyttävän hengen avaruusulottuman rajojen tuolle puolen. Poikaan fuusioituneet ylösnousemukselliset kohoavat niin ikään henkivarustuksensa lähteelle, sillä paljolti niin kuin Luoja-Pojan Totuuden Henki kohdentuu hänen kumppaninaan olevaan Jumalalliseen Hoivaajaan, hänen ”fuusiohenkensä” toteutuu korkeampien universumien Heijastavissa Hengissä. Tällainen henkisuhde Seitsenkertaisen Jumalan paikallis- ja superuniversumitasojen välillä saattaa olla vaikea selitettäväksi, mutta vaikea sitä ei ole havaita, sillä se paljastuu erehtymättömästi Heijastavien Henkien lapsissa, Luoja-Poikien sekonafi-Äänissä. Ajatuksensuuntaaja, joka on peräisin Paratiisin-Isältä, ei koskaan pysähdy, ennen kuin kuolevainen poika seisoo kasvotusten ikuisen Jumalan edessä.

Saattaa näyttää siltä, että yhdistymismenetelmässä ilmenevä mystinen epävakaisuus, jonka johdosta kuolevainen olento joko ei fuusioidu tai ei voikaan ikuisiksi ajoiksi fuusioitua sisäiseen Ajatuksensuuntaajaan, paljastaa, että ylösnousemussuunnitelmassa on vikaa. Poikaan ja Henkeen fuusioituminen tosin näyttävät ikään kuin korvaavan selittämättömiä puutteita paratiisinsaavuttamissuunitelman jossakin yksityiskohdassa. Mutta kaikki tällaiset päätelmät ovat vääriä. Meille opetetaan, että kaikki nämä tapahtumat tulevat esille Maailmankaikkeuden Korkeimpien Hallitsijoiden säätämien kumoamattomien lakien mukaisesti.

Olemme eritelleet tätä ongelmaa ja tulleet siihen epäilyksettömään johtopäätökseen, että kaikkien kuolevaisten sitominen perimmäiseen päämäärään Paratiisissa olisi epäoikeudenmukaista ajallis-avaruudellisia universumeja kohtaan sikäli, että Luoja-Poikien ja Päivien Muinaisten hovit olisivat siinä tapauksessa kokonaan riippuvaisia vain läpikulkumatkalla korkeampiin maailmoihin olevien palveluksista. Ja näyttää todellakin olevan mitä suurimmassa määrin paikallaan, että jokaisen paikallisuniversumin ja jokaisen superuniversumin hallituksen käyttöön annetaan vakinainen ryhmä ylösnousemuskansalaisia; että näiden hallintokoneistojen toimintaa rikastuttavat vakinaisen aseman omaavien, tiettyjen ylevöitettyjen kuolevaisryhmien—abandontereiden ja susatia-olentojen evolutionaaristen täydentäjien—ponnistelut. Onkin aivan ilmeistä, että nykyinen ylösnousemusjärjestys toimittaa ajallisuuden ja avaruuden hallintokoneistoille tehokkaasti juuri tällaisia ylösnousemusolentojen ryhmiä. Ja olemme monesti ihmetelleet: Onko tämä kaikki Kokonaisuniversumin Arkkitehtien kaikenpuolin viisaitten suunnitelmien tarkoituksellinen osa, jonka on määrä antaa Luoja-Poikien ja Päivien Muinaisten käyttöön pysyvää, taivasmatkalaisista koostuvaa väestöä, kehityksen tuloksena syntyneiden kansalaisten luokat, jotka käyvät yhä pätevämmiksi viemään eteenpäin näiden toimipiirien asioita tulevina universumiaikakausina?

Kuolevaisten kohtalossa esiintyvä tämänlaatuinen eroavuus ei millään tavoin osoita, että toinen välttämättä olisi suurenmoisempi tai vähämerkityksisempi kuin toinen, vaan pelkästään sitä, että ne ovat erilaisia. Suuntaajaan fuusioituneilla ylösnousemuksellisilla on todellakin finaliittien suurenmoinen ja ylevä elämänura, joka levittäytyy heidän eteensä ikuisessa tulevaisuudessa, mutta tämä ei merkitse, että heitä pidettäisiin heidän ylösnousemuksellisia veljiään parempina. Mitään suosimista, mitään mielivaltaisuutta, ei kuolevaisten eloonjäämiseen tähtäävän jumalallisen suunnitelman valikoivaan soveltamiseen sisälly.

Vaikka Suuntaajaan fuusioituneet finaliitit ilmeisesti saavatkin nauttia kaikkein laajimmista palvelumahdollisuuksista, tämän päämäärän saavuttaminen sulkee heiltä automaattisesti mahdollisuuden osallistua jonkin universumin tai superuniversumin loputtoman pitkään kamppailuun sen varhaisemmista ja vakiintumattomammista aikakausista alkaen ja suhteellisen täydellisyyden saavuttamisen myöhempiin ja vakiintuneisiin aikoihin päätyen. Lopullisuuden saavuttajat saavat verratonta ja laaja-alaista kokemusta palvellessaan väliaikaisesti suuruniversumin kaikilla seitsemällä lohkolla, mutta tavallisesti he eivät saa sellaista perinpohjaista tietoa mistään universumista, joka jo nyt on ominaista Nebadonin Täyttymyksen Yhteisöön kuuluville Henkeen fuusioituneille veteraaneille. Näillä yksilöillä on mahdollisuus omin silmin nähdä planetaaristen aikakausien ketju, kun nämä aikakaudet puhkeavat kukkaansa yksi toisensa perään kymmenessämiljoonassa asutussa maailmassa. Ja tällaisten paikallisuniversumin kansalaisten uskollisessa palvelussa kokemus karttuu kokemuksen päälle kunnes ajan täyttyessä kypsyy se korkealaatuinen viisaus, jonka saa aikaan kohdentunut kokemus—arvovaltainen viisaus—ja tämä on itsessään elintärkeä tekijä jokaisen paikallisuniversumin vakiintumisessa.

Sama tilanne, joka vallitsee Henkeen fuusioituneiden kohdalla, vallitsee myös Uversan asukkaan aseman saavuttaneiden, Poikaan fuusioituneiden kuolevaisten kohdalla. Jotkut näistä olennoista ovat peräisin Orvontonin varhaisimmilta aikakausilta, ja he edustavat hitaasti kertyvää joukkoa, jolla on ymmärrystä syventävää viisautta ja joka suorittaa alati laajenevaa palvelua seitsemännen superuniversumin hyvinvoinnin ja lopulta koittavan vakiintumisen hyväksi.

Mikä tulee olemaan näiden paikallis- ja superuniversumin kansalaisten pysyväisyhteisöjen perimmäinen kohtalo, sitä emme tiedä. Mutta on täysin mahdollista, että silloin kun Paratiisin finaliitit ovat raivaamassa jumalallisuuden laajenevia rajamaita ensimmäisen ulkoavaruustason planeettajärjestelmissä, heidän ylösnousemuksellisen, evolutionaarisen kamppailun aikaiset Poikaan ja Henkeen fuusioituneet veljensä ovat omalta osaltaan vastuullisina edistämässä täydellistyneiden superuniversumien kokemuksellisen tasapainon ylläpitämistä, samalla kun he ovat valmiita toivottamaan tervetulleiksi Paratiisiin tulvivan pyhiinvaeltajien virran, pyhiinvaeltajien, jotka tuona kaukaisena ajankohtana mahdollisesti tulvehtivat sisään Orvontonin ja sen sisarluomusten kautta ikään kuin valtavana henkeä etsivänä, näistä nykyisin vielä kartoittamattomista ja asuttamattomista ulkoavaruuden galakseista tulevana vuolaana virtana.

Vaikka Henkeen fuusioituvien enemmistö palvelee pysyvästi paikallisuniversumien kansalaisina, kaikki eivät kuitenkaan tee niin. Jos heidän universumissa suorittamansa hoivaamisen jokin vaihe edellyttäisi heidän henkilökohtaista läsnäoloaan superuniversumissa, näissä kansalaisissa toteutettaisiin sellaisia olemukseen käyviä muutoksia, jotka mahdollistaisivat heidän nousunsa korkeampaan universumiin. Ja sen jälkeen kun Taivaalliset Vartijat saapuvat mukanaan määräys esitellä tällaiset Henkeen fuusioituneet kuolevaiset Päivien Muinaisten hoveissa, heidän näin toteutettu nousunsa olisi peruuttamaton. Heistä tulee superuniversumin suojatteja, jotka palvelevat Taivaallisten Vartijoitten avustajina, ja he palvelevat pysyvästi tässä asemassa niitä muutamia lukuun ottamatta, jotka vuorostaan kutsutaan Paratiisin ja Havonan palvelukseen.

Henkeen fuusioituneiden veljiensä tavoin Poikaan fuusioituneetkaan eivät kulje Havonan läpi eivätkä saavuta Paratiisia, elleivät he ole läpikäyneet tiettyjä modifioivia muodonmuutoksia. Tällaisia muutoksia on hyvistä ja riittävistä syistä tehty muutamiin Poikaan fuusioituneisiin eloonjääneisiin, ja näitä olentoja voi aina silloin tällöin tavata keskusuniversumin seitsemällä kehällä. Näin siis jokin määrä joko Poikaan tai Henkeen fuusioituneista kuolevaisistakin itse asiassa nousee Paratiisiin, saavuttaa päämäärän, joka monin tavoin vastaa Isään fuusioituneita kuolevaisia odottavaa päämäärää.

Isään fuusioituneet kuolevaiset ovat potentiaalisia finaliitteja. Heidän määränpäänsä on Universaalinen Isä, ja hänet he toki saavuttavatkin, mutta nykyisen universumiaikakauden kuluessa finaliitit eivät sinänsä ole päämääränsaavuttajia. He pysyvät viimeistelemättöminä luotuina, kuudennen asteen henkinä, eivätkä he sen vuoksi toimi valoa ja elämää edeltävän statuksen omaavissa evolutionaarisissa maailmoissa.

Kun kuolevaisfinaliitti on Kolminaisuuden syleilemä; kun hänestä tulee Kolminaistettu Poika, vaikkapa Voimallinen Sanansaattaja, silloin tämä finaliitti on saavuttanut määränpään, ainakin nykyistä universumiaikakautta ajatellen. Saattaa olla, etteivät Voimalliset Sanansaattajat eivätkä heidän toverinsa aivan tarkkaan ottaen ole seitsemännen asteen henkiä, mutta joidenkin muiden seikkojen lisäksi Kolminaisuuden syleily antaa heille kaiken, minkä finaliitti on joskus saavuttava seitsemännen asteen henkenä. Sen jälkeen kun Henkeen fuusioituneet tai Poikaan fuusioituneet kuolevaiset on kolminaistettu, he kulkevat Paratiisin-kokemuksen läpi Suuntaajaan fuusioituneiden taivasmatkalaisten mukana, joihin verrattuina he ovat silloin identtisiä kaikissa superuniversumin hallintoon liittyvissä asioissa. Nämä Valikoidut Kolminaistetut Pojat tai Perillepääsyn Kolminaistetut Pojat ovat ainakin tällä haavaa viimeisteltyjä luotuja, toisin kuin finaliitit, jotka nykyisellään ovat viimeistelemättömiä luotuja.

Niinpä loppujen lopuksi olisi tuskin oikein käyttää sanoja ”suurenmoisempi” tai ”vähämerkityksisempi” verrattaessa poikien ylösnousevien luokkien kohtaloita. Kaikille tällaisille Jumalan pojille on yhteistä se, että Jumala on heidän isänsä, ja Jumala rakastaa kutakin luotua poikaansa yhtäläisesti; hän ei pidä toisen taivaaseennousijan päämäärää yhtään sen parempana kuin hän myöskään pitää parempana niitä luotuja, jotka saattavat tällaiset määränpäät saavuttaa. Isä rakastaa jokaista poikaansa, eikä tuo rakkaus ole vähempää kuin totista, pyhää, jumalallista, rajatonta, ikuista ja ainutlaatuista—rakkautta, jota osoitetaan tälle pojalle ja tuolle pojalle yksilöllisesti, henkilökohtaisesti ja yksinomaisesti. Ja tällainen rakkaus saattaa kerta kaikkiaan varjoon kaikki muut tosiasiat. Poikaus on suurenmoisin suhde, joka luodulla voi Luojaan olla.

Kuolevaisina voitte nyt nähdä paikkanne jumalallisten poikien perheessä ja alkaa tuntea velvollisuutta niiden etujen hyväksikäyttämiseen, joita kuolevaisten eloonjäämiseen tähtäävässä Paratiisin suunnitelmassa ja tämän suunnitelman kautta niin auliisti tarjotaan. Tätä suunnitelmaahan on erään lahjoittautuneen Pojan elämänkokemus sangen suuresti laajentanut ja valaissut. Kaikki mahdollisuudet ja kaikki voimat on asetettu käyttöön sen varmistamiseksi, että lopulta saavutatte jumalallisen täydellisyyden päämäärän Paratiisissa.

Suomenkielinen käännös © Urantia-säätiön. Kaikki oikeudet pidätetään.