Kuolevaiset ovat viimeinen rengas Jumalan pojiksi kutsuttujen olentojen ketjussa. Kaikki Alkuperäiselle ja Iankaikkiselle Pojalle tunnusomainen siirtyy alaspäin jumalallisuudessaan alati vähenevien ja ihmisyydessään alati lisääntyvien personointien sarjan kautta, kunnes ilmaantuu olento, joka on paljolti teidän kaltaisenne, olento, jonka voitte nähdä, jota voitte kuulla ja kosketella. Ja silloin teidät saadaan hengellisesti tiedostamaan se suuri totuus, jonka uskonne voi käsittää, eli se, että te olette ikuisen Jumalan poikia!
Samalla tavoin Alkuperäinen ja Ääretön Henki tulee jumalallisuudessaan alati vähenevien ja ihmisyydessään alati lisääntyvien olentoluokkien pitkän sarjan avulla aina vain lähemmäksi maailmojen eteenpäin ponnistelevia luotuja saavuttaen julkitulonsa äärirajan enkeleissä—joita vain vähän alemmiksi teidät luotiin—ja nämä varjelevat ja opastavat henkilökohtaisesti teitä ajallisuuden kuolevaisen elämäntaipaleella.
Jumala Isä ei tällä tavoin askele askeleelta laske itseään alemmas—hän ei voi niin tehdä—päästäkseen sillä keinoin henkilökohtaiseen yhteyteen kaikkialla universumien universumissa oleviin, luvultaan lähes lukemattomiin luotuihin. Mutta Isä ei ole ilman henkilökohtaista yhteyttä vähäisiin luotuihinsa; ette ole vailla jumalallista läsnäolevaa. Vaikka Jumala Isä ei voikaan olla luonanne ilmenemällä suoraan persoonallisuutena, hän on teissä ja osa teitä sisimmässänne olevan Ajatuksensuuntaajan, jumalallisen Opastajan, identiteetissä. Näin Isä, joka persoonallisuuden osalta ja hengessä on teistä kauimpana, tulee teitä lähimmäksi persoonallisuuspiirissä sekä siinä henkikosketuksessa, joka syntyy hänen ollessaan sisäisesti kanssakäymisissä kuolevaisten poikiensa ja tyttäriensä sielun kanssa.
Henkilökohtaisen eloonjäämisen salaisuus on samastuminen henkeen, ja se määrittää hengellisen ylösnousemuksen määränpään. Ja koska Ajatuksensuuntaajat ovat ainoat fuusiopotentiaalin omaavat henget, joiden on määrä samastua ihmiseen tämän lihallisen elämän aikana, ajallisuuden ja avaruuden kuolevaiset luokitellaan ensi sijassa sen mukaan, mikä heidän suhteensa on näihin jumalallisiin antimiin, heissä oleviin Salaperäisiin Opastajiin. Tämä luokitus on seuraavanlainen:
1. Kuolevaiset, joissa Suuntaaja oleskelee väliaikaisesti eli kokemusta saavuttaakseen.
2. Kuolevaiset, jotka eivät tyypiltään ole Suuntaajaan fuusioituvia.
3. Suuntaajaanfuusioitumisen potentiaalin omaavat kuolevaiset.
Sarja yksi—kuolevaiset, joissa Suuntaaja oleskelee väliaikaisesti eli kokemusta saavuttaakseen. Tämän sarjan mukaisesti tapahtuva kuolevaisten määritteleminen on jokaisen kehittyvän planeetan kohdalla väliaikaista, ja sitä käytetään kaikkien muiden kuin toiseen sarjaan kuuluvien maailmojen varhaisvaiheissa.
Ensimmäisen sarjan kuolevaiset asuttavat avaruuden maailmoja ihmiskunnan evoluution varhaisemmissa vaiheissa, ja siihen kuuluvat ihmismielten alkukantaisimmat tyypit. Monissa Aatamia edeltäneen Urantian kaltaisissa maailmoissa lukuisat korkeampaa ja edistyneempää tyyppiä olevat alkukantaiset ihmiset saavuttavat eloonjäämiskapasiteetin, mutta heiltä jää suuntaajaanfuusioituminen saavuttamatta. Aikakausia aikakausien perään, ennen kuin ihminen kohoaa korkeamman hengellisen tahtotoiminnan tasolle, Suuntaajat elävät näiden eteenpäin ponnistelevien luotujen mielessä heidän lyhyen lihallisen elämänsä ajan, ja samana hetkenä kun Suuntaaja asettuu tällaisiin tahdollisiin luotuihin, ryhmäkohtaiset suojelusenkelit aloittavat toimintansa. Vaikka näillä ensimmäiseen sarjaan kuuluvilla kuolevaisilla ei olekaan henkilökohtaista suojelijaa, heillä on silti ryhmäkohtaisia varjelijoita.
Kokemusta hankkiva Suuntaaja pysyy primitiivisen ihmisolennon seurassa yhtä kauan kuin tämän lihallista elinaikaa riittää. Suuntaajien panos alkukantaisten ihmisten edistymiseen on suuri, mutta ne eivät pysty muodostamaan ikuisesti kestäviä liittoja tällaisten kuolevaisten kanssa. Tämä Suuntaajien väliaikainen hoiva saa aikaan kaksi seikkaa: Ensinnäkin ne itse saavat evolutionaarisen älyllisyyden olemuksesta ja toiminnasta arvokasta ja tosiasiapohjaista kokemusta, ja tämä kokemus on verrattomaksi avuksi niiden myöhempien kosketusten yhteydessä, joihin Suuntaaja joutuu korkeammalle kehittyneiden olentojen kanssa muissa maailmoissa. Toisekseen, Suuntaajien tilapäinen oleskelu edistää osaltaan suuresti sitä, että kuolevainen toimintakohde muokkautuu tullakseen mahdollisesti myöhemmin fuusioiduksi henkeen. Kaikki tähän tyyppiin kuuluvat Jumalaa etsivät sielut saavuttavat ikuisen elämän paikallisuniversumin Äiti-Hengen hengellisen syleilyn kautta, ja sillä keinoin heistä tulee paikallisuniversumin puitteisiin rajoittuvia ylösnousemuskuolevaisia. Monet Aatamia edeltäneeltä Urantialta tulleet henkilöt siirrettiin juuri tällä tavoin Satanian mansiomaailmoihin.
Jumalat, jotka antoivat käskyn, että kuolevaisen ihmisen olisi noustava hengellisen älyllisyyden korkeammille tasoille evoluutioon kuuluvien koettelemusten ja ahdistusten pitkien aikakausien kautta, ottavat huomioon hänen statuksensa ja tarpeensa ylösnousemuksen jokaisessa vaiheessa; ja he ovat aina jumalallisen tasapuolisia ja oikeudenmukaisia, jopa valloittavan armeliaita, esittäessään lopullisen arvionsa näistä kehittyvien ihmissukukuntien alkuaikojen eteenpäin ponnistelevista kuolevaisista.
Sarja kaksi—kuolevaiset, jotka eivät ole tyypiltään Suuntaajaan fuusioituvia. Nämä ovat erityyppisiä ihmisolentoja, jotka eivät kykene saamaan aikaan ikuista liittoa sisäisen Suuntaajansa kanssa. Yksi-, kaksi- ja kolmiaivoisten välillä suoritettu tyyppiluokittelu ei vaikuta suuntaajafuusioon. Kaikki tällaiset kuolevaiset ovat toistensa kaltaisia, mutta nämä Suuntaajaan fuusioitumattomat tyypit ovat täysin erilainen ja merkittävässä määrin modifioitu tahdollisten luotujen luokka. Monet hengittämättömistä kuuluvat tähän sarjaan, ja on olemassa lukuisia muitakin ryhmiä, jotka tavallisesti eivät fuusioidu Suuntaajaan.
Ensimmäisen sarjan tavoin jokainen tämänkin ryhmän jäsen saa nauttia yksittäisen Suuntaajan hoivasta lihallisen eliniän ajan. Ajallisen elämän kuluessa nämä Suuntaajat tekevät väliaikaisena asuinpaikkanaan olevien kohteidensa hyväksi kaiken, mikä tehdään niissä muissa maailmoissa, joissa kuolevaisilla on fuusioitumisen potentiaali. Monesti on niin, että tähän toiseen sarjaan kuuluvissa kuolevaisissa on neitseellinen Suuntaaja, mutta korkeammat ihmistyypit on useinkin kytketty mestarilliseen ja kokeneeseen Opastajaan.
Eläimestä polveutuvien olentojen asteittaista kohottamista varten laaditun ylösnousemussuunnitelman puitteissa nämä olennot saavat osakseen samanlaista antaumuksellista Jumalan Poikien palvelua, joka tulee Urantian tyyppiin kuuluvien kuolevaisten osaksi. Serafien yhteistyö Suuntaajien kanssa planeetoilla, joilla fuusiota ei tapahdu, on järjestetty aivan yhtä täysimääräiseksi kuin maailmoissa, joissa fuusiopotentiaalia esiintyy. Kohtalonsuojelijat hoivaavat tällaisilla sfääreillä aivan kuten Urantiallakin ja toimivat samalla tavoin kuolevaisen eloonjäämisen hetkellä, jolloin eloonjäävästä sielusta tulee Henkeen fuusioitunut.
Mansiomaailmoissa näitä modifioituja kuolevaistyyppejä kohdatessanne teillä ei ole mitään vaikeutta vaihtaa ajatuksia heidän kanssaan. He puhuvat samaa järjestelmän kieltä, mutta modifioitua menetelmää käyttäen. Hengen ja persoonallisuuden ilmenemismuodoiltaan nämä olennot ovat yhdenmukaisia luoduista olennoista koostuvan elollisuuden sen luokan kanssa, johon tekin kuulutte. He eroavat teistä vain tiettyjen fyysisten piirteiden osalta sekä siinä, että he eivät ole fuusioitavissa Ajatuksensuuntaajaan.
En kykene sanomaan, mistä täsmälleen sanottuna johtuu, ettei tämä luotujen tyyppi voi koskaan fuusioitua Universaalisen Isän Suuntaajiin. Jotkut meistä ovat taipuvaisia uskomaan, että kun Elämänkantajat pyrkivät muovaamaan olentoja, jotka kykenisivät pysymään hengissä epätavallisissakin planetaarisissa oloissa, he joutuvat pakostakin tekemään älyllisiä ja tahdollisia olentoja koskevaan universumikohtaiseen suunnitelmaan niin syvällekäyviä muutoksia, että pysyvän liiton aikaansaaminen tällaisten olentojen ja Suuntaajan välillä käy luonnostaan mahdottomaksi. Olemme usein kysyneet: Kuuluuko tämä ylösnousemusjärjestykseen tarkoituksellisesti vaiko tahattomasti? Mutta vastausta emme ole löytäneet.
Sarja kolme—suuntaajaanfuusioitumisen potentiaalin omaavat kuolevaiset. Kaikki Isään fuusioituneet kuolevaiset polveutuvat Urantian rotujen tavoin eläimestä. Heihin kuuluu suuntaajaanfuusioitumisen potentiaalin omaavia kuolevaisia yksi-, kaksi- ja kolmiaivoisten tyyppien keskuudesta. Urantialaiset ovat keskimmäistä eli kaksiaivoista tyyppiä ja ovat ihmisyyden osalta monin tavoin korkeammalla kuin yksiaivoiset ryhmät, mutta kolmiaivoisiin luokkiin verrattuina selvästi rajoittuneita. Sillä seikalla, minkälaiset aivot kuolevainen on näistä kolmesta tyypistä saanut, ei ole mitään merkitystä Suuntaajan lahjoittamisen, serafien palvelun tai minkään muunkaan henkihoivan osa-alueen kannalta. Kolmen aivotyypin välillä vallitseva eroavuus älyllisyyden ja hengellisyyden alueella painaa leimansa yksilöihin, jotka muutoin ovat mielellisten valmiuksiensa ja hengellisten potentiaaliensa puolesta melkolailla toistensa kaltaisia. Eroavuus on suurimmillaan ajallisen elämän aikana, ja se pyrkii pienenemään, sitä mukaa kun siirrytään mansiomaailmasta toiseen. Järjestelmäpäämajasta eteenpäin näiden kolmen tyypin eteneminen on samanlaista, ja niiden lopullinen Paratiisin-päämäärä on sama.
Numeroimattomat sarjat. Näihin kertomuksiin ei ole mitenkään mahdollista sisällyttää selvitystä kaikista evolutionaarisissa maailmoissa esiintyvistä kiehtovista muunnelmista. Tiedätte, että joka kymmenes maailma on desimaali- eli kokeiluplaneetta, mutta ette tiedä mitään muista muuttujista, jotka vähän väliä tuovat oman värinsä evolutionaaristen sfäärien kulkueeseen. Yksistään jo paljastettujen elävien olentojen luokkien välillä samoin kuin jopa samaan ryhmään kuuluvien planeettojen välillä esiintyy niin suuri määrä eroavuuksia, että niitä on liikaa tässä yhteydessä kerrottavaksi, mutta tämä esitys selvittää silti ylösnousemuksellisen elämänvaiheen oleelliset eroavuudet. Ja ylösnousemuksesta koostuva elämänvaihe on tärkein tekijä, aina kun tarkastellaan ajallisuuden ja avaruuden kuolevaisia.
Kun puhe on kuolevaisen eloonjäämismahdollisuuksista, tehtäköön nyt ikiajoiksi selväksi, että kaikki sielut, edustivatpa he kuolevaisen luodun olemassaolon mitä vaihetta tahansa, jäävät eloon edellyttäen, että he tuovat julki halukkuutta yhteistoimintaan sisäisen Suuntaajansa kanssa ja osoittavat halua Jumalan löytämiseen ja jumalallisen täydellisyyden saavuttamiseen, vaikka nämä kaipaukset olisivat vain alkukantaisen ymmärryksen ensimmäisiä heikkoja häivähdyksiä siitä ”todellisesta valosta, joka valaisee jokaisen maailmaan tulevan ihmisen”.