Paikallisuniversumien kehitys

Ainoa täysin vakiintunut luomistulos on Havona, keskusuniversumi, joka luotiin suoraan Universaalisen Isän ajatuksella ja Iankaikkisen Pojan sanalla. Havona on eksistentiaalinen, täydellinen ja valmis universumi, joka ympäröi ikuisten Jumaluuksien kotia, kaiken olevaisen keskusta. Seitsemään superuniversumiin kuuluvat luomukset ovat finiittisiä, evolutionaarisia ja tasaisesti edistyviä.

Ajallisuuden ja avaruuden fyysiset järjestelmät ovat kaikki alkuperältään evolutionaarisia. Ne eivät ole edes fyysisessä mielessä vakiintuneita, ennen kuin ne ovat asettuneet kiertämään määrättyjä superuniversumiensa kehiä. Paikallisuniversumi ei myöskään asetu valoon ja elämään, ennen kuin sen sisältämät fyysiset laa­jenemis- ja kehittymismahdollisuudet on ammennettu tyhjiin ja, vasta kun sen kaikkien asuttujen maailmo­jen hengellinen tila on iäksi asettunut ja vakiintunut.

Muualla kuin keskusuniversumissa täydellisyys saavutetaan vähin erin edeten. Keskusuniversumi on meille täydellisyyttä edustava esikuva, mutta kaikkien muiden maailmojen pitää tämä täydellisyys saavuttaa juuri näiden maailmojen tai universumien edistämiseksi asetettuja menetelmiä käyttäen. Ja miltei loputon vaihtelevuus on ominaista Luoja-Poikien suunnitelmille omien paikallisuniversumiensa organisoimiseksi, kehittämiseksi, harjoittamiseksi ja vakauttamiseksi.

Isän jumaluusläsnäoloa lukuun ottamatta jokainen paikallisuniversumi on tietyssä mielessä keskus- eli malliluomakunnan hallinto-organisaation jäljennös. Vaikka Universaalinen Isä on henkilökohtaisesti läsnä asuinuniver­sumissaan, hän ei asu tuosta universumista peräisin olevien olentojen mielessä, niin kuin hän sananmukaisesti asuu ajallisuuden ja avaruuden kuolevaisten sielun tykönä. Kaukaisuuksiin ulottuvan luomistuloksen hengellisten asioiden järjestelyssä ja säätelyssä näyttää vallitsevan kaikin puolin viisas vastavuoroisuus. Keskusuniversumissa Isä on läsnä sellaisenaan ja henkilökohtaisesti, mutta hän ei ole läsnä tuon täydellisen luomuksen lasten mielessä; avaruuden universumeista Isä on henkilönä poissa—siellä häntä edustavat hänen Hallitsija-Poikansa—samalla kun hän on mitä läheisimmin läsnä kuolevaisten lastensa mielessä siten, että häntä edustaa hengellisesti näiden tahdollisten luotujen mielessä asuvan Salaperäisen Opastajan esipersoonallinen läsnäolo.

Universaalisen Isän henkilökohtaista läsnäoloa lukuun ottamatta paikallisuniversumin päämajassa asuu kaikkia niitä luoja- ja luovia persoonallisuuksia, jotka edustavat itsenäistä valtaa ja hallinnollista itsenäisyyttä. Paikallisuniversumissa on tavattavissa jotakin jokaisesta ja joku lähes kaikkiin keskusuniversumissa elävien älyllisten olentojen luokkiin kuuluvista olennoista—Universaalista Isää lukuun ottamatta. Vaikka Universaa­linen Isä ei olekaan henkilökohtaisesti läsnä paikallisuniversumissa, häntä edustaa henkilökohtaisesti tämän universumin Luoja-Poika, joka yhteen aikaan on Jumalan sijaishallitsija ja myöhemmin omissa nimissään toimiva korkein ja täysivaltainen hallitsija.

Mitä alemmaksi elollisuuden asteikkoa menemme, sitä vaikeammaksi käy näkymättömän Isän löytäminen uskon silmin. Alemmat luodut—ja toisinaan korkeammatkin persoonallisuudet—huomaavat, ettei aina ole helppoa nähdä Universaalista Isää hänen Luoja-Pojissaan. Niinpä he ennen hengellisen ylevöitymisensä aikaa, aikaa, jolloin kehittymisen täyttymys antaa heille kyvyn nähdä Jumala persoonana, väsyvät eteenpäin kulkiessaan, ruokkivat hengellisiä epäilyksiä, lankeavat sekasortoon ja eristäytyvät näin oman aikansa ja universuminsa edistyvistä hengellisistä tavoitteista. Tällä tavoin he kadottavat sen kyvyn, että he Luoja-Poi­kaa katsellessaan näkisivät Isän. Luodun varmimpana turvana tällaista vastaan koko pitkän, Isän luo pääsemiseksi käydyn kamppailun aikana, koko sinä aikana, jolloin luontaiset olosuhteet tekevät sellaisen saavutuksen mahdottomaksi, on pitää itsepintaisesti kiinni siitä totuudesta ja tosiasiasta, että Isä on läsnä Pojissaan. Kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti, hengellisesti ja persoonallisesti, Isä ja Pojat ovat yksi. Tämä on totuus: Joka on nähnyt Luoja-Pojan, on nähnyt Isän.

Ensi alkuun tietyn universumin persoonallisuudet ovat vakiintuneita ja luotettavia vain suhteessa siihen, miten läheisesti he ovat sukua Jumaluudelle. Kun Luodun olennon syntyperä on kyllin kaukana alkuperäisis­tä ja jumalallisista Lähteistä, olipa kysymys Jumalan Pojista tai Äärettömälle Hengelle kuuluvista hoivaavista olennoista, epäsovun, sekasorron ja joskus kapinoinnin—synnin—mahdollisuus lisääntyy.

Jumaluudesta polveutuvia täydellisiä olentoja lukuun ottamatta kaikki superuniversumien tahdolliset luodut ovat olemukseltaan evolutionaarisia; he aloittavat vähäpätöisyydestä ja kapuavat alati ylöspäin eli todellisuudessa sisäänpäin. Varsin hengellisetkin persoonallisuudet jatkavat nousuaan elämän porraspuilla asteittain elämästä elämään ja sfääriltä sfäärille ylenemällä. Ja Salaperäistä Opastajaa vieraanaan pitävien tapauksessa ei todellakaan ole mitään rajaa sille, mihin mahdollisiin korkeuksiin heidän hengellinen ylösnousemuksensa ja universaalinen tuloksiinpääsynsä johtaa.

Ajallisuuden luotujen täydellisyys, sitten kun se viimein saavutetaan, on kokonaan hankittu ominaisuus, kiistämätön persoonallisuuden saavuttama ominaisuus. Vaikka tapaukseen sekoittuukin ylen määrin armon aineksia, luodun saavutukset ovat kuitenkin tulosta yksilökohtaisesta ponnistelusta ja elämän tosiasiallisesta elämisestä, persoonallisuuden reagoinnista olemassa olevaan ympäristöön.

Se, että evoluution mukaisesti polveutuu eläimestä, ei universumin silmissä lyö poltinmerkkiä yhteenkään persoonallisuuteen, onhan se ainoa menetelmä tuottaa toinen finiittisten, älyllisten ja tahdollisten olentojen kahdesta perustyypistä. Kun täydellisyyden ja ikuisuuden korkeudet saavutetaan, se on sitäkin kunniakkaam­paa niille, jotka aloittivat pohjalta ja riemukkaasti kapusivat puola puolalta elämän porraspuita, eli niille, jotka todellakin kunnian kukkulat saavuttaessaan ovat saaneet henkilökohtaisen kokemuksen, johon kuuluu tosipohjainen tieto elämän jokaisesta vaiheesta: pohjalta huipulle.

Tässä kaikessa tulee näkyviin Luojien viisaus. Universaaliselle Isälle olisi aivan yhtä helppoa tehdä kaikista kuolevaisista täydellisiä olentoja, jumalallisen sanansa voimalla jaella ympäriinsä täydellisyyttä. Mutta sellainen riistäisi kuolevaisilta sen ihmeellisen kokemuksen, jonka tarjoaa sisäänpäin tapahtuvaan asteittaiseen nousuun liittyvä löytöretki ja koulutus, kokemus, josta pääsevät osallisiksi vain elollisen olemassaolon pohjalta aloittavat onnekkaat.

Havonaa ympäröivissä universumeissa on täydellisiä luotuja vain määrä, joka tarvitaan esikuvallisiksi opettajiksi ja oppaiksi niille, jotka ovat kapuamassa elämän evolutionaarisia portaita. Evolutionaarisen persoonallisuustyypin kokemuksellinen olemus on Paratiisi-Havonan luotujen ikuisesti täydellisen olemuk­sen luonnollinen kosminen täydenne. Todellisuudessa sekä täydelliset että täydellistyneet luodut ovat keskeneräisiä kaiken sen osalta, mikä kuuluu finiittisyyteen. Mutta Paratiisi-Havona -järjestelmän eksistenti­aalisesti täydellisten luotujen ja evolutionaarisista universumeista nousevien kokemisen kautta täydellistynei­den finaliittien välisessä toisiaan täydentävässä suhteessa molemmat olentotyypit vapautuvat myötäsyntyisistä rajoituksistaan ja voivat näin yhdessä pyrkiä saavuttamaan luodun olennon statuksen perimmäisyyteen kuuluvat ylimmät korkeudet.

Nämä luotuja koskevat tapahtumat ovat Seitsenkertaisessa Jumaluudessa ilmenevien vaikutusten ja vastavaikutusten universumissa julki tulevia seuraamuksia. Seitsenkertaisessa Jumaluudessa Paratiisin-Kol­minaisuuden ikuiseen jumalallisuuteen yhdistyy Korkeimpien Luojien kehittyvä jumalallisuus Korkeimman Olennon voima-aktuaalistuvassa Jumaluudessa, sen avulla ja sen kautta.

Jumalallisen täydellinen luotu ja kehityksen täydellistämä luotu ovat jumaluuspotentiaalinsa määrän puolesta tasavertaisia, mutta laadultaan nämä potentiaalit eroavat. Kumpaisenkin on korkeimman palvelu­tason saavuttamiseksi luotettava toiseen. Evolutionaariset superuniversumit luottavat siihen, että täydellinen Havona tarjoaa ylösnousemuskansalaisilleen lopullisen koulutuksen, mutta samoin tarvitsee täydellinen keskusuniversumi täydellistyvien superuniversumien olemassaoloa ja niiden tarjoamaa tilaisuutta kes­kusuniversumista alas laskeutuvien asukkaiden kehityksen loppuunsaattamiseen.

Nämä finiittisen todellisuuden kaksi ensisijaista ilmentymää: myötäsyntyinen täydellisyys ja kehityksen kautta saavutettu täydellisyys, ovat—olipa kysymys persoonallisuuksista tai universumeista—keskenään tasavertaisia, toisistaan riippuvaisia ja yhden kokonaisuuden muodostavia. Kumpikin tarvitsee toista toiminnan, palvelun ja kohtalon täysimääräisyyden saavuttaakseen.