Lehtimajanjuhla

Ensimmäisenä iltapäivänä, jona Jeesus opetti temppelissä, hänen sanojaan istui kuuntelemassa melkoinen väkijoukko. Jeesus kuvaili uuteen evankeliumiin sisältyvää vapautta ja niiden riemua, jotka uskovat tämän hyvän sanoman. Tällöin sattui, että muuan utelias kuulija keskeytti hänet kysyäkseen: ”Opettaja, mistä johtuu, että osaat esittää lainauksia kirjoituksista ja opettaa kansaa näin sujuvasti, kun minulle sanotaan, ettei sinulle ole opetettu rabbien viisauksia?” Jeesus vastasi: ”Kukaan ihminen ei ole opettanut minulle niitä totuuksia, jotka teille julistan. Eikä tämä opetus ole minun, vaan Hänen, joka minut lähetti. Jos joku todella haluaa täyttää Isäni tahdon, hän tulee opetukseni osalta varmasti tietämään, onko se Jumalan opetusta vai olenko minä itseni äänitorvi. Joka on itsensä äänitorvi, tavoittelee kunniaa itselleen, mutta kun julistan Isän sanoja, tavoittelen niin tehdessäni kunniaa hänelle, joka minut lähetti. Mutta eikö teidän pitäisi, ennen kuin yritätte astua uuteen valoon, paremminkin seurata valoa, joka teillä jo on? Mooses antoi teille lain, mutta moniko teistä pyrkii rehellisesti täyttämään sen vaatimukset? Tässä laissa Mooses antaa teille määräyksen sanoen ’älä tapa’, mutta tästä käskystä huolimatta jotkut teistä yrittävät tappaa Ihmisen Pojan.”

Kun väkijoukko kuuli nämä sanat, sen keskuudessa puhkesi sanaharkka. Jotkut sanoivat, että hän oli hullu; toiset sanoivat, että hänessä oli perkele. Oli niitäkin, jotka sanoivat, että kysymyksessä tosiaankin oli se Galilean profeetta, jonka tappamista kirjanoppineet ja fariseukset olivat pitkän aikaa tavoitelleet. Jotkut sanoivat, että uskonnolliset viranomaiset pelkäsivät hätyyttää häntä; jotkut olivat sitä mieltä, etteivät nämä olleet käyneet hänen kimppuunsa, koska he olivat alkaneet uskoa häneen. Melkoisen väittelyn jälkeen väkijoukosta astui esiin yksi, joka kysyi Jeesukselta: ”Miksi vallanpitäjät koettavat tappaa sinut?” Ja Jeesus vastasi: ”Vallanpitäjät koettavat tappaa minut siksi, että he pitävät pahana opetustani valtakunnan ilosanomas­ta, evankeliumista, joka vapauttaa ihmiset muodollisen seremoniauskonnon työläistä perinteistä. Nämä opettajat ovat nimittäin päättäneet pitää ne voimassa, oli hinta mikä hyvänsä. He suorittavat lain mukaan ympärileik­kauksen sapattipäivänä, mutta he tahtoisivat tappaa minut, koska minä kerran, eräänä sapattipäivänä, päästin vapaaksi miehen, jota kärsimykset pitivät orjuudessaan. He kulkevat sapattipäivänä perässäni minua vakoillakseen, mutta he tahtoisivat tappaa minut siksi, että yhdessä toisessa yhteydessä päätin sapattipäivänä parantaa säälittävästi sairaan miehen hänen kaikista vaivoistaan. He koettavat tappaa minut, sillä he tietävät vallan hyvin, että jos rehellisesti uskotte ja rohkenette hyväksyä opetukseni, heidän traditionaalisen uskonton­sa järjestelmä kukistuu, tuhoutuu ikiajoiksi. Näin heiltä viedään valta sellaista kohtaan, jolle he ovat omista­neet elämänsä, sillä järkkymättä he kieltäytyvät hyväksymästä tätä uutta ja entistä kunniakkaampaa Jumalan valtakunnan evankeliumia. Ja nyt vetoankin teistä jokaiseen: Älä tuomitse ulkonaisten seikkojen mukaan, vaan esitä tuomiosi mieluumminkin sen mukaan, millainen näiden opetusten todellinen henki on; tuomitse vanhurskaasti.”

Muuan toinen kyselijä virkkoi sen jälkeen: ”Opettaja, kyllähän me todellakin odotamme Messiasta, mutta kun hän tulee, me tiedämme, että hänen ilmestymistään verhoaa mysteeri. Tiedämme, mistä sinä olet. Olet ollut veljiesi joukossa alusta alkaen. Vapahtaja on tuleva voimassa nostaakseen Daavidin kuningaskunnan valtaistuimen taas pystyyn. Väitätkö tosiaankin olevasi Messias?” Ja Jeesus vastasi: ”Väität tuntevasi minut ja tietäväsi, mistä olen. Toivoisinpa, että väitteesi olisivat tosia, sillä siitä tiedosta sinä tosiaankin löytäisit yltäkyllin elämää. Mutta teen tiettäväksi, etten ole tullut luoksenne itseni vuoksi, vaan Isä on minut lähettänyt, ja hän, joka minut lähetti, on tosi ja uskollinen. Kieltäytyessänne kuulemasta minua kieltäydytte ottamasta vastaan Häntä, joka minut lähettää. Jos tahdotte ottaa vastaan tämän evankeliumin, tulette tuntemaan Hänet, joka minut lähetti. Minä tunnen Isän, sillä olen tullut Isän tyköä julistamaan hänestä ja tekemään hänet teille tunnetuksi.”

Kirjanoppineiden edusmiehet halusivat käydä häneen käsiksi, mutta he pelkäsivät väkijoukkoa, sillä monet uskoivat häneen. Se, mitä Jeesus kasteensa jälkeen oli tehnyt, tunnettiin hyvin koko juutalaiskansan keskuu­dessa, ja näitä tarinoita kertoessaan monet näistä ihmisistä sanoivat toinen toisilleen: ”Olkoonkin, että tämä opettaja on Galileasta, olkoonkin, ettei hän täytä kaikkea, mitä Messiaalta odotamme, tokkopa vain vapahtaja, sitten kun hän tulee, todellakaan tekee mitään sen ihmeellisempää kuin tämä Jeesus Nasaretilainen on jo tehnyt.”

Kuullessaan ihmisten puhuvan tällä tavoin fariseukset ja heidän edusmiehensä neuvottelivat johtajiensa kanssa ja päättivät, että olisi pikaisesti tehtävä jotakin, joka lopettaisi nämä Jeesuksen julkiset esiintymiset temppelipihoilla. Juutalaisten johtajat olivat yleisesti ottaen halukkaita välttämään selkkausta Jeesuksen kanssa, sillä he luulivat roomalaisviranomaisten luvanneen hänelle koskemattomuuden. Mitenkään muuten he eivät osanneet selittää sitä, että hän tuona ajankohtana rohkeni tulla Jerusalemiin. Mutta sanhedrinin viranhaltijat eivät täysin uskoneet tätä kuulopuhetta. He laskeskelivat, etteivät roomalaiset vallanpitäjät tekisi mitään sellaista salassa ja juutalaiskansakunnan korkeimman hallintoelimen tietämättä.

Niinpä sanhedrinin asianomainen virkamies, Eber, lähetettiin kahden avustajan kanssa pidättämään Jeesus. Kun Eber raivasi tietään Jeesuksen luo, Mestari sanoi: ”Älä pelkää tulla lähelleni. Hivuttaudu lähemmäksi kuunnellen samalla opetustani. Tiedän, että sinut on lähetetty ottamaan minut kiinni, mutta sinun tulisi ymmärtää, ettei Ihmisen Pojalle satu mitään, ennen kuin hänen hetkensä koittaa. Et sinä ole ryhtynyt minua vastaan, vaan tulet vain täyttääksesi isäntiesi antaman käskyn, ja luulevatpa nämä juutalaisten johtajatkin toden totta, että he ovat tekemässä palvelusta Jumalalle, kun salaa tavoittelevat turmiotani.

”Kaunaa en kanna teistä kenellekään. Isä rakastaa teitä, ja siksi suurin toiveeni on, että vapautuisitte ennakkoluuloisuuden orjuudesta ja perinteellisyyden pimeydestä. Tarjoan teille elämän vapahduksen ja pelastuksen riemun. Julistan uuden ja elävän tien, vapahduksen pahuudesta ja synnin kahleiden murtumista. Olen tullut, jotta teillä olisi elämä ja jotta teillä olisi se ikuisesti. Koetatte päästä minusta ja levottomuutta herättävistä opetuksistani. Jospa vain käsittäisitte, miten vähän aikaa olen enää luonanne! Vain pieni hetki, ja menen Hänen tykönsä, joka minut tähän maailmaan lähetti. Ja silloin monet teistä tulevat etsimällä etsimään minua, mutta ette minua löydä, sillä minne minä kohta menen, sinne ette te voi tulla. Mutta kaikki, jotka totisesti koettavat löytää minut, tulevat joskus saavuttamaan sen elämän, joka johtaa Isäni tykö.”

Muutamat irvailijat puhuivat keskenään: ”Minne tämä miekkonen aikoo mennä niin, ettemme voi häntä löytää? Aikooko hän mennä kreikkalaisten luokse asumaan? Aikooko hän hävittää itsensä? Mitä hän mahtaa tarkoittaa julistaessaan, että hän kohta lähtee pois luotamme ja ettemme voi mennä sinne, minne hän menee?”

Eber ja hänen avustajansa kieltäytyivät pidättämästä Jeesusta; he palasivat tapaamispaikkaansa ilman häntä. Kun ylipapit ja fariseukset läksyttivät Eberiä ja hänen avustajiaan siitä, etteivät nämä olleet tuoneet Jeesusta mukanaan, Eber vastasi vain: ”Emme uskaltaneet pidättää häntä väenpaljouden keskellä, sillä monet uskovat häneen. Sitä paitsi, emme ole koskaan kuulleet yhdenkään ihmisen puhuvan niin kuin tämä mies. Tässä opettajassa on jotakin, joka poikkeaa tavanomaisesta. Teille olisi kaikille hyväksi, jos menisitte kuulemaan häntä.” Ja nämä sanat kuullessaan ylimmät johtomiehet ällistyivät ja puhuivat Eberille pilkallisesti: ”Oletko sinäkin eksytetty? Joko sinäkin alat uskoa tähän petkuttajaan? Oletko kuullut, että joku oppineistamme tai joku johtomiehistämme olisi uskonut häneen? Onko kukaan kirjanoppineista tai fariseuksista joutunut hänen ovelien opetustensa harhauttamaksi? Kuinka on mahdollista, että tämän tietämättömän väkijoukon käyttäyty­minen vaikuttaa sinuun, väkijoukon, joka ei tunne lakia eikä profeettoja? Etkö tiedä, että tuollaiset opettamat­tomat ihmiset ovat kirottuja?” Ja silloin Eber vastasi: ”Olkoon niin, hyvät herrat, mutta tämä mies puhuu väkijoukolle armon ja toivon sanoja. Hän rohkaisee masentuneita, ja lohduttivat hänen sanansa meidänkin sieluamme. Mitä väärää näissä opetuksissa voi olla, vaikkei hän mahdollisesti pyhien kirjoitusten Messias olekaan? Ja sitä paitsi, eikö lakimme siinäkin tapauksessa edellytä oikeudenmukaisuutta? Tuomitsemmeko ihmisen, ennen kuin kuulemme häntä?” Ja sanhedrinin esimies vihastui Eberiin, kääntyi hänen puoleensa ja sanoi: ”Onko sinusta tullut hullu? Etkös sinäkin sattumoisin ole Galileasta? Tutki kirjoituksia, niin näet sieltä, ettei Galileasta nouse mitään profeettaa saati Messiasta.”

Sanhedrin hajaantui sekasorron vallassa, ja Jeesus vetäytyi yöksi Betaniaan.