◄ 15:3
Luku 15
15:5 ►

Seitsemän superuniversumia

4. Tähtisumut—universumien esivanhemmat

15:4.1

Vaikka luomistyö ja maailmankaikkeuden organisointi iäti pysyvätkin Infiniittisten Luojien ja heidän kumppaniensa valvonnassa, samalla koko ilmiö etenee säädettyä tekniikkaa noudattaen ja sopusoinnussa vahvuutta, energiaa ja ainetta koskevien gravitaatiolakien kanssa. Mutta jotakin salaperäistä liittyy avaruuden universaaliseen vahvuusvaraukseen; ymmärrämme mainiosti, miten aineelliset luomukset on organisoitu ultimatonisesta tasosta eteenpäin, mutta emme täysin käsitä, mikä on ultimatonien kosminen esihistoria. Olemme varmoja siitä, että nämä esivaiheiset vahvuudet ovat peräisin Paratiisista, sillä iäti ne kiertävät läpäistyä avaruutta Paratiisin täsmällisiä, jättiläismäisiä ääriviivoja noudatellen. Vaikka tämä avaruuden vahvuusvaraus, kaiken aineellistumisen esivaihe, ei reagoikaan Paratiisin gravitaatioon, se reagoi silti aina ala-Paratiisin läsnäoloon, ja ilmeisesti se on johdettu virtaamaan ala-Paratiisin keskukseen ja sieltä ulos.

15:4.2

Paratiisin vahvuudenorganisoijat muuntavat avaruuden voimavarausta alkuvahvuudeksi ja kehittävät tästä esimateriaalisesta potentiaalista fyysisen todellisuuden ensivaiheiset ja toisvaiheiset energiailmentymät. Tämän energian saavuttaessa gravitaatioon reagoivat tasot superuniversumihallintoon kuuluvat voimanohjaajat ja heidän kumppaninsa astuvat näyttämölle ja aloittavat loputtoman muokkaustyönsä, jonka tarkoituksena on asettaa ajallisuuden ja avaruuden universumien moninaiset voiman virtapiirit ja energian kanavat. Näin ilmaantuu fyysinen materia avaruuteen, ja näin on näyttämö valmiina universumin organisointityön alkuunpanemiselle.

15:4.3

Tämä energian segmentointi on ilmiö, jota Nebadonin fyysikot eivät ole koskaan ratkaisseet. Heidän suurin vaikeutensa tässä suhteessa on siinä, että Paratiisin vahvuudenorganisoijat ovat melkolailla luoksepääsemättömissä, sillä vaikka elollisilla voimanohjaajilla onkin pätevyys käsitellä avaruusenergiaa, niillä ei silti ole vähäisintäkään käsitystä niin taitavasti ja älykkäästi manipuloimiensa energioiden alkuperästä.

15:4.4

Paratiisin vahvuudenorganisoijat ovat tähtisumujen alkuunpanijoita. Ne kykenevät oman avaruusläsnäolonsa ympärille panemaan alulle ne suunnattomat vahvuuden pyörteet, joita kerran alulle pantuina ei voi koskaan pysäyttää tai rajoittaa, ennen kuin kaiken läpäisevät vahvuudet on pantu liikkeelle universumimaterian ultimatonisten yksikköjen lopulta tapahtuvan ilmaantumisen aikaansaamiseksi. Näin ilmaantuvat olemassaolon piiriin kierteis- ja muut tähtisumut, suoraa alkuperää olevien aurinkojen ja niihin liittyvien erilaisten järjestelmien emäkehrät. Ulkoavaruudessa on nähtävillä kymmenen erilaista tähtisumujen muotoa, primaarisen universumikehityksen vaihetta, ja näillä valtavilla energiakehrillä oli sama alkuperä kuin seitsemän superuniversumin energiakehrillä.

15:4.5

Tähtisumut ovat varsin erikokoisia, ja tämän vuoksi myös niiden tähti- ja planeettajälkeläisten lukumäärä ja kokonaismassa ovat sangen erisuuruisia. Eräs aurinkoja muodostava tähtisumu aivan Orvontonin rajojen pohjoispuolella, mutta vielä superuniversumin avaruustason sisäpuolella, on tuottanut jo likimain neljäkymmentätuhatta aurinkoa, ja tämä emäkehrä sinkoaa avaruuteen yhä uusia aurinkoja, joista useimmat ovat kooltaan omaa Aurinkoanne moninkertaisesti suurempia. Jotkin suuremmista ulkoavaruuden tähtisumuista tuottavat jopa satamiljoonaa aurinkoa.

15:4.6

Tähtisumut eivät suoranaisesti liity mihinkään hallinnolliseen yksikköön, niin kuin piensektoreihin tai paikallisuniversumeihin, vaikka jotkin paikallisuniversumit onkin organisoitu yhden yksittäisen tähtisumun tuotteista. Jokainen paikallisuniversumi käsittää tähtisumusuhteista riippumatta täsmälleen yhden sadastuhannesosan superuniversumin energiavarauksen kokonaismäärästä, sillä energia ei organisoidu tähtisumuittain—se jakautuu universaalisesti.

15:4.7

Suinkaan kaikki kierteissumut eivät tuota aurinkoja. Jotkin niistä ovat säilyttäneet vaikutuspiirissään monia niistä irronneita tähtijälkeläisiään, ja niiden kierteinen ulkonäkö aiheutuu siitä, että niiden auringot siirtyvät pois tähtisumuhaarakkeesta suljetussa muodostelmassa, mutta ne palaavat kukin omaa reittiään. Tämä tekee helpoksi niiden havaitsemisen yhdessä kohdassa, mutta on vaikeampaa nähdä niitä, kun ne ovat laajalti hajallaan, toisistaan poikkeavilla paluuradoillaan, kaukana tähtisumun haarakkeesta. Tällä hetkellä Orvontonissa ei toimi montakaan aurinkoja muodostavaa tähtisumua, jos kohta asutun superuniversumin ulkopuolella oleva Andromeda onkin hyvin aktiivinen. Tämä etäinen tähtisumu on nähtävissä paljain silmin, ja sitä katsellessanne pysähtykää miettimään, että näkemänne valo lähti noista kaukaisista auringoista miltei miljoona vuotta sitten.

15:4.8

Linnunradan muodostava galaksi koostuu valtavasta määrästä entisiä kierteis- ja muita tähtisumuja, ja monet niistä ovat vieläkin säilyttäneet alkuperäisen hahmonsa. Mutta monet ovat sisäisten katastrofien ja ulkoisen vetovoiman tuloksena kuitenkin joutuneet kokemaan sellaista vääntymistä ja sellaista uudelleenmuokkausta, että ne ovat panneet nämä valtavat kasautumat näyttämään jättiläismäisiltä hehkuvien aurinkojen valomassoilta, jollainen on esimerkiksi Magellanin pilvi. Tähtirykelmien pallomainen tyyppi on vallitsevana Orvontonin ulkorajojen läheisyydessä.

15:4.9

Orvontonin suuria tähtipilviä tulisi pitää yksittäisinä materiakasautumina. Tällaiset kasautumat ovat verrattavissa niihin erillisiin tähtisumuihin, jollaisia on havaittavissa Linnunradan galaksin ulkopuolisilla alueilla. Monet niin kutsutuista avaruuden tähtipilvistä koostuvat kuitenkin vain kaasumaisesta aineesta. Näiden tähtimäisten kaasupilvien energiapotentiaali on uskomattoman suuri, ja osan siitä sieppaavat läheiset auringot, jotka lähettävät sen aurinkosäteilyn muodossa edelleen avaruuteen.


◄ 15:3
 
15:5 ►