Kreikanjuutalainen Flavius oli portin käännynnäinen, jota ei ollut ympärileikattu eikä kastettu. Ja koska hän rakasti suuresti taiteen ja kuvanveiston kauneutta, niin talo, jossa hän Jerusalemissa ollessaan asui, oli kaunis rakennus. Tämä koti oli kallisarvoisin aartein hienostuneesti koristettu. Nämä aarteet hän oli maailmanmatkoillaan kerännyt sieltä täältä. Kun hän ensi kertaa ajatteli kutsua Jeesuksen kotiinsa, hän pelkäsi, että Mestari saattaisi loukkaantua nähdessään nämä niin kutsutut pyhäinkuvat. Mutta kun Jeesus astui sisälle hänen kotiinsa, Flavius yllättyi myönteisesti, sillä Jeesus ei moittinutkaan häntä siitä, että hänellä oli näitä muka epäjumalanpalvonnallisia esineitä siroteltuina eri puolille taloa, vaan sen sijaan osoitti suurta kiinnostusta koko kokoelmaa kohtaan ja esitti jokaisesta esineestä monta arvostavaa kysymystä Flaviuksen ohjatessa häntä huoneesta toiseen hänelle kaikki suosikkiveistoksensa esitellen.
Mestari näki, että hänen isäntänsä oli ymmällään hänen myötämielisestä suhtautumisestaan taidetta kohtaan. Niinpä Jeesus, kun he olivat käyneet läpi koko kokoelman, lausuikin: ”Miksi sinun pitäisi odottaa saavasi moitteita siitä, että arvostat Isäni luomien ja taiteilijan ihmiskäsin muovaamien esineiden kauneutta? Miksi pitäisi kaikkien ihmisten nyrpistellä taiteellisin keinoin tapahtuvalle sulouden ja kauneuden jäljentämiselle vain siksi, että Mooses aikanaan koetti taistella kuvainkumartamista ja epäjumalainpalvontaa vastaan? Sanon sinulle, Flavius, että Mooseksen lapset ovat käsittäneet hänet väärin, ja nyt he tekevät epäjumalia jopa niistä hänen kielloistaan, jotka hän lausui pyhäinkuvia sekä taivaassa ja maan päällä olevaisten kuvaamista vastaan. Mutta vaikka Mooses opettikin tuollaisia rajoituksia noitten päivien pimentyneille mielille, mitä tekemistä sillä on tämän päivän kanssa, jolloin taivaassa oleva Isä paljastetaan kaikkia hallitsevaksi universaaliseksi Henkihallitsijaksi? Ja, Flavius, sanon sinulle, ettei tulevassa valtakunnassa enää opeteta: ’Älä palvo tätä äläkä palvo tuota’; enää ei kanneta huolta käskyistä, jotka määräävät pidättymään tästä ja välttämään tuota, vaan kaikkia kiinnostaa pikemminkin vain yksi velvollisuus, joka menee kaiken muun edelle. Ja tämä ihmisen velvollisuus tulee julki kahdessa suuressa etuoikeudessa: infiniittisen Luojan, Paratiisin-Isän, vilpittömässä palvomisessa ja kanssaihmisille osoitetussa rakastavassa palvelussa. Jos rakastat lähimmäistäsi niin kuin rakastat itseäsi, sinä toden totta tiedät olevasi Jumalan poika.
”Aikana, jolloin Isäni oli vajavaisesti ymmärretty, Mooseksella oli oikeus puolellaan, kun hän yritti vastustaa epäjumalainpalvontaa, mutta tulevana aikakautena Isä on Pojan elämässä jo ilmoitettu, ja tämä uusi ilmoitus Jumalasta saa aikaan, ettei ikiaikoihin ole tarpeen sekoittaa Luoja-Isää kivisiin epäjumaliin tai kultaisiin ja hopeisiin jumalankuviin. Älylliset ihmiset saavat tästä alkaen nauttia taideaarteista tarvitsematta sekoittaa tällaista materiaalista kauneuden arvostamista Paratiisissa olevan Isän, kaikkien olevaisten ja kaikkien olentojen Jumalan, palvomiseen ja palvelemiseen.”
Flavius uskoi kaiken, minkä Jeesus hänelle opetti. Seuraavana päivänä hän meni Jordanin vastarannan Betaniaan, ja Johanneksen opetuslapset kastoivat hänet. Ja hän teki näin siksi, etteivät Jeesuksen apostolit vielä kastaneet uskovia. Jerusalemiin palattuaan Flavius järjesti Jeesuksen kunniaksi suuren juhlan ja kutsui sinne kuusikymmentä ystäväänsä. Ja moni näistä vieraistakin alkoi uskoa tulevan valtakunnan sanomaan.