Jeesus, Gonod ja Ganid tekivät viisi retkeä Rooman ulkopuolelle kaupungin ympäristössä sijaitseviin kiinnostaviin kohteisiin. Kun he kävivät Pohjois-Italian järvillä, Jeesus kävi pitkän keskustelun Ganidin kanssa siitä, miten mahdotonta on antaa ihmiselle opetusta Jumalasta, jos tämä ei halua tuntea Jumalaa. Järville matkatessaan he olivat tavanneet sattumalta erään ajattelemattoman pakanan, ja Ganidia hämmästytti, ettei Jeesus noudattanut tavallista käytäntöään, jonka mukaan hän olisi houkutellut miehen keskustelemaan kanssaan, ja se taas olisi luonnostaan johtanut keskusteluun hengellisistä kysymyksistä. Ganidin kysyessä opettajaltaan, miksi tämä osoitti niin vähän mielenkiintoa tuota pakanaa kohtaan, Jeesus vastasi:
”Ganid, tämä mies ei isonnut totuutta. Hän ei ollut tyytymätön itseensä. Hän ei ollut valmis pyytämään apua, eivätkä hänen mielensä silmät olleet avoinna ottamaan vastaan valoa sielulle. Tämä mies ei ollut kypsä pelastuksen sadonkorjuuseen; hänelle on annettava enemmän aikaa, jotta elämän koettelemukset ja vaikeudet valmistaisivat hänet ottamaan vastaan viisautta ja korkeampaa oppineisuutta. Tai siinä tapauksessa, että voisimme saada hänet elämään kanssamme, saattaisimme omalla elämällämme näyttää hänelle taivaassa olevan Isän, ja silloin alkaisi elämämme Jumalan poikina kiinnostaa häntä niin, että hänelle tulisi sisäinen pakko esittää kysymyksiä Isästämme. Et voi ilmoittaa totuutta Jumalasta niille, jotka eivät häntä etsi; vastahakoisia sieluja et voi johdattaa pelastuksen riemuihin. Ihmiselle pitää elämässä saatujen kokemusten tuloksena kehittyä totuudennälkä, tai hänellä pitää olla halu Jumalan tuntemiseen sen seurauksena, että hänellä on kosketus niiden ihmisten elämään, jotka tuntevat jumalallisen Isän, ennen kuin toinen ihminen voi toimia välikappaleena, joka johdattaa tällaisen kuolevaisen lähimmäisensä taivaassa olevan Isän luo. Jos tunnemme Jumalaa, meidän todellinen velvollisuutemme maan päällä on elää elämäämme niin, että sallimme Isän tuoda itsensä julki omassa elämässämme, ja näin kaikki Jumalaa etsivät ihmiset näkevät Isän ja pyytävät apuamme saadakseen lisää tietoa siitä Jumalasta, joka tulee tällä tavoin elämässämme julki.”
Heidän Sveitsissä ylhäällä vuoristossa käydessään tapahtui, että Jeesus keskusteli kokonaisen päivän ajan sekä isän että pojan kanssa buddhalaisuudesta. Ganid oli monet kerrat esittänyt Jeesukselle suoria kysymyksiä Buddhasta, mutta oli aina saanut enemmän tai vähemmän vältteleviä vastauksia. Nyt isä esitti pojan läsnä ollessa Jeesukselle kiertelemättömän kysymyksen Buddhasta ja sai kiertelemättömän vastauksen. Gonod sanoi: ”Tahtoisin tosiaankin tietää, mitä mieltä olet Buddhasta.” Ja Jeesus vastasi:
”Buddhanne oli paljon parempi kuin buddhalaisuutenne. Buddha oli suuri mies, omalle kansalleen jopa profeetta, mutta hän oli orpo profeetta. Näin sanoessani tarkoitan, että hän jo varhaisessa vaiheessa kadotti näköpiiristään hengellisen Isänsä eli taivaallisen Isän. Hänen kokemuksensa oli traaginen. Hän koetti elää ja opettaa Jumalan sanansaattajana, mutta ilman Jumalaa. Buddha ohjasi pelastuksen laivansa suoraan turvallisen sataman alueelle, suoraan kuolevaisten pelastuksen turvasataman suulle, ja siellä hyvä laiva ajoi puutteellisten merikorttien takia karille. Siellä se on maannut näiden monien sukupolvien ajan—liikkumattomana ja miltei toivottomasti pohjaan juuttuneena. Ja sen kannelle ovat jääneet monet kansanne ihmiset kaikkina näinä vuosina. He elävät huutomatkan päässä tyynistä turvallisista vesistä, mutta he kieltäytyvät tulemasta niille vesille siksi, että hyvän Buddhan jalo pursi onnettomuudekseen ajoi karille aivan sataman edustalla. Eivätkä buddhalaiset kansat koskaan purjehdi tähän satamaan, elleivät ne hylkää profeettansa filosofian purtta ja tartu hänen jaloon henkeensä. Jos kansanne olisi pysynyt uskollisena Buddhan hengelle, olisitte jo kauan sitten purjehtineet hengen tyyneyttä, sielun lepoa ja pelastuksen varmuutta merkitsevään turvasatamaanne.
”Ymmärräthän, Gonod, että hengessä Buddha tunsi Jumalan, mutta mielessä hän ei kyennyt Jumalaa selvästi löytämään. Juutalaiset löysivät Jumalan mielessä, mutta hengessä heiltä jäi Jumala suureksi osaksi tuntematta. Tänä päivänä buddhalaiset rämpivät filosofiassa, josta puuttuu Jumala, kun taas omaa kansaani säälittävällä tavalla orjuuttaa jumalanpelko, josta puuttuu elämän ja kahleettomuuden pelastava filosofia. Teillä on filosofia, josta puuttuu Jumala; juutalaisilla on Jumala, mutta heiltä puuttuu jokseenkin kokonaan sellainen elämisen filosofia, joka olisi jossakin suhteessa tähän Jumalaan. Koska Buddha ei kyennyt näkemään Jumalaa henkenä ja Isänä, hän ei kyennyt opetuksessaan antamaan sitä moraalista energiaa ja sitä hengellistä käyttövoimaa, jota uskonnossa täytyy olla, jos sen on määrä muuttaa rotua ja ylevöittää kansakuntaa.”
Silloin Ganid huudahti: ”Opettaja, luokaamme me, sinä ja minä, uusi uskonto, joka olisi kyllin hyvä Intialle ja kyllin suuri Roomalle, ja kuka tietää, vaikka saisimme juutalaiset vaihtamaan sen Jahveen.” Ja Jeesus vastasi: ”Ganid, uskontoja ei tehdä. Ihmisten uskonnot kehkeytyvät pitkien ajanjaksojen kuluessa, kun Jumalasta tehdyt totuuden paljastukset taas välähtävät maan päällä niiden ihmisten elämässä, jotka ilmoittavat Jumalasta kanssaihmisilleen.” Mutta he eivät ymmärtäneet näiden profeetallisten sanojen merkitystä.
Kun he tuona iltana menivät levolle, Ganid ei saanut unta. Hän puhui pitkään isänsä kanssa ja sanoi lopulta: ”Tiedätkö, isä, toisinaan minusta tuntuu, että Joosua on profeetta.” Ja hänen isänsä vastasi siihen unisesti vain: ”Poikani, on muitakin—”
Tästä päivästä lähtien aina luonnollisen elämänsä loppuun Ganid jatkoi oman uskontonsa kehittelyä. Hänen mieltään liikutti suuresti Jeesuksen avarakatseisuus, tasapuolisuus ja suvaitsevuus. Milloin hyvänsä he kävivät keskusteluja filosofiasta ja uskonnosta, tämä nuorukainen ei kertaakaan kokenut tuntevansa harmistumista tai olevansa asioista jyrkästi toista mieltä.
Millaisen näyn taivaan älyllisille olennoille tarjosikaan tämä kohtaus, jossa intialainen nuorimies ehdotti universumin Luojalle, että he tekisivät uuden uskonnon! Ja vaikkei nuori mies sitä tiennytkään, he olivat juuri sillä hetkellä ja siinä paikassa tekemässä uutta ja ikuista uskontoa—tätä uutta pelastuksen tietä, Jeesuksen kautta ja Jeesuksessa ihmiselle annettua ilmoitusta Jumalasta. Mitä tämä poikanen halusi kaikkein eniten tehdä, sitä hän tiedostamattaan oli itse asiassa tekemässä. Ja näin on aina ollut ja näin on aina oleva. Mitä valaistunut ja harkitseva ihmisen mielikuvitus, joka saa hengellistä opetusta ja ohjausta, haluaa täydestä sydämestään ja epäitsekkäästi tehdä ja olla, siitä tulee mitattavissa olevin määrin luovaa samassa suhteessa kuin tämä kuolevainen omistautuu Isän tahdon jumalalliseen noudattamiseen. Kun ihminen antautuu Jumalan kumppaniksi, saattaa tapahtua ja tapahtuu suuria asioita.
Suomenkielinen käännös © Urantia-säätiön. Kaikki oikeudet pidätetään.