Jeesus ei Roomassa-oloaikanaan omistanut kaikkea vapaa-aikaansa tälle työlle, jonka tarkoituksena oli valmentaa miehistä ja naisista lähestyvän valtakunnan tulevia opetuslapsia. Hän käytti paljon aikaa hankkiakseen yksityiskohtaista tietoa kaikista tässä maailman suurimmassa ja kosmopoliittisimmassa kaupungissa asuvista ihmisroduista ja -luokista. Jokaiseen näistä lukuisista ihmiskontakteista Jeesus liitti kaksi tavoitetta: hän toivoi pääsevänsä perille siitä, miten ihmiset suhtautuivat elämäänsä lihallisessa hahmossa, ja hän oli myös halukas sanomaan tai tekemään jotakin, joka tekisi tuon elämän rikkaammaksi ja enemmän elämisen arvoiseksi. Hänen näiden viikkojen aikana esittämänsä uskonnolliset opetukset eivät millään tavoin poikenneet niistä, jotka olivat ominaisia hänen myöhemmälle elämälleen kahdentoista apostolin opettajana ja kansanjoukkojen saarnamiehenä.
Hänen sanomansa pääsisältönä oli aina taivaallisen Isän rakkauden tosiasia ja hänen laupeutensa totuus, mihin liittyi ilosanoma, että ihminen on tämän saman rakkauden Jumalan uskonpoika. Sosiaalisia suhteita solmiessaan Jeesuksen tavallisesti käyttämänä menetelmänä oli kysymyksiä esittämällä saada ihmiset vapautumaan ja keskustelemaan kanssaan. Keskustelutuokio alkoi tavallisesti niin, että hän esitti heille kysymyksiä, ja se päättyi siten, että he esittivät hänelle kysymyksiä. Hän oli yhtä taitava opettamaan sekä kysymyksiä esittämällä että niihin vastaamalla. Säännönmukaista oli, että ne, joita hän opetti eniten, niille hän puhui vähiten. Eniten hänen henkilökohtaisesta hoivastaan hyötyivät taakkansa alle nääntyvät, huolten painamat ja masentuneet kuolevaiset, joiden kuormaa huojensi suuresti heidän näin saamansa tilaisuus purkaa sieluaan myötätuntoiselle ja ymmärtäväiselle kuuntelijalle, ja sitähän Jeesus nimenomaan oli, ja paljon enemmän. Ja näiden olosuhteisiinsa huonosti sopeutuneiden ihmisolentojen kerrottua huolensa Jeesukselle tämä kykeni aina tarjoamaan käytännöllisiä ja välittömästi hyödyttäviä ehdotuksia, jotka tähtäsivät heidän todellisten vaikeuksiensa korjaantumiseen, vaikkei hän jättänyt lausumatta niitäkään sanoja, jotka tarjosivat välitöntä huojennusta ja heti vaikuttavaa lohdutusta. Ja joka kerta hänellä oli tapana kertoa näille huolekkaille kuolevaisille Jumalan rakkaudesta ja tuoda monin eri keinoin ja tavoin heidän tietoonsa sen seikan, että he olivat tämän rakastavan, taivaassa olevan Isän lapsia.
Näin Jeesus Roomassa oleskellessaan tuli henkilökohtaisesti ottaneeksi yhteyttä yli viiteensataan tämän maailman kuolevaiseen, ja näissä yhteydenotoissa tuli esiin hänen syvä myötätuntonsa, ja ne koituivat kohteidensa mielenylennykseksi. Näin hän sai ihmiskunnan eri roduista tietoa, jota hän ei olisi koskaan kyennyt saamaan Jerusalemissa ja tuskin Aleksandriassakaan. Näitä kuutta kuukautta hän piti aina eräänä maisen elämänsä vastaavankaltaisista vaiheista rikkaimpana ja valaisevimpana.
Niin kuin odottaa saattoi, näin monitaitoinen ja tarmokas mies ei voinut toimia tällä tavoin kuutta kuukautta tämän maailman metropolissa ilman, että hänen puoleensa kääntyi lukuisia henkilöitä, jotka halusivat häneltä palveluksia jonkin liikeasian suhteen, tai sitäkin useammin jossakin opetustoimintaan, yhteiskunnalliseen uudistustyöhön tai uskonnolliseen liikkeeseen liittyvässä hankkeessa. Tällaisia tarjouksia tehtiin runsaan tusinan verran, ja hän tarttui jokaiseen tarjoukseen tilaisuutena tuoda valikoiduin sanoin tai jonkin ystävällisen palveluksen avulla julki jokin hengellisesti ylentävä ajatus. Jeesuksesta oli mieluisaa tehdä palveluksia, vaikka pieniäkin, kaikenlaisille ihmisille.
Erään roomalaisen senaattorin kanssa hän keskusteli politiikasta ja valtiotaidosta, ja tämä yksi ainoa Jeesuksen kanssa vietetty hetki teki tähän lainsäätäjään niin syvän vaikutuksen, että hän käytti koko loppuelämänsä tuloksettomaan yritykseen taivuttaa virkaveljiään muuttamaan hallitsevan politiikan suuntaa niin, että olisi hylätty ajatus, jonka mukaan hallitus tukee ja ruokkii kansaa, ja omaksuttu sen sijaan ajatus, että kansan tulee tukea hallitusta. Jeesus vietti yhden illan erään rikkaan orjanomistajan kanssa, puhui tälle ihmisestä Jumalan poikana, ja seuraavana päivänä tämä mies, Claudius nimeltään, vapautti sataseitsemäntoista orjaa. Päivällisillä hän keskusteli erään kreikkalaisen lääkärin kanssa ja kertoi tälle, että hänen potilaillaan oli mieli ja sielu siinä kuin ruumiskin, ja näin hän ohjasi tätä pätevää tohtoria pyrkimään siihen, että hän huolehtisi kanssaihmisistään entistä laajakatseisemmin. Jeesus keskusteli kaikkiin kansankerroksiin kuuluvien kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ainoa paikka, jossa hän Roomassa ollessaan ei käynyt, oli julkinen kylpylä. Kylpylässä vallinneiden vapaiden sukupuolisuhteiden takia hän kieltäytyi liittymästä ystäviensä seuraan, kun nämä menivät sinne.
Eräälle roomalaiselle sotilaalle hän sanoi, kun he kävelivät Tiberin vartta: ”Ole yhtä rohkea sydämessäsi kuin olet kättesi töissä. Rohkene tehdä oikeutta ja olla kyllin suuri osoittaaksesi armoa. Pakota alempi minäsi tottelemaan korkeampaa minääsi samalla tavoin kuin tottelet ylempiäsi. Pidä hyvyys kunniassa ja nosta totuus jalustalle. Valitse kaunis ruman sijasta. Rakasta kanssaihmisiäsi ja kurottaudu täysin sydämin kohti Jumalaa, sillä Jumala on Isäsi taivaassa.”
Forumilla esiintyvälle puhujalle hän sanoi: ”Kaunopuheisuutesi on miellyttävää, logiikkasi on ihailtavaa, äänesi hivelee korvia, mutta se, mitä opetat, on tuskin totta. Jospa vain osaisit nauttia siitä innoittavasta tyydytyksestä, että tunnet Jumalan hengellisenä Isänäsi, saattaisit käyttää puhujankykyjäsi vapauttaaksesi kanssaihmisesi pimeyden kahlevankeudesta ja tietämättömyyden orjuudesta.” Tämä oli sama Markus, joka kuuli, kun Pietari saarnasi Roomassa, ja josta tuli tämän seuraaja. Kun Simon Pietari ristiinnaulittiin, juuri tämä mies uhmasi roomalaisia vainoojia ja jatkoi rohkeasti uuden evankeliumin julistamista.
Tavattuaan erään köyhän miehen, jota oli syytetty väärin perustein, Jeesus meni hänen kanssaan rauhantuomarin eteen, ja kun hänelle oli myönnetty erityislupa esiintyä miehen puolustajana, hän piti suurenmoisen puheen, jonka kuluessa hän sanoi: ”Oikeudenmukaisuus on suuren kansakunnan tunnusmerkki, ja mitä suurempi kansakunta sitä tarmokkaammin se pitää huolen siitä, ettei sen vähäisintäkään kansalaista kohtaa vääryys. Sääli kansakuntaa, jos sen tuomioistuinten edessä saavat vaivatta oikeutta vain ne, joilla on rahaa ja vaikutusvaltaa! Tuomarin pyhä velvollisuus on laskea syytön vapauteen siinä kuin rangaista syyllistäkin! Kansakunnan tuomioistuinten puolueettomuudesta, tasapuolisuudesta ja rehellisyydestä riippuu, pitkällekö sen olemassaolo jatkuu. Siviilihallinnon perustana on oikeudenmukaisuus aivan kuten aidon uskonnon perustana on armo.” Tuomari otti tapauksen uudelleen käsiteltäväksi, ja kun todistusaineisto oli seulottu, hän päästi vangin vapauteen. Kaikista Jeesuksen toiminnoista näinä päivinä, joina hän harjoitti henkilökohtaista hoivaamista, tämä tapaus tuli lähimmäksi julkista toimintaa.