Aineellisessa maailmassa saavutettava persoonallisuuden todellistumisen kokonaismäärä sisältyy kuolevaisen potentiaalisuuteen kuuluvien seitsemän psyykkisen kehän peräjälkeen tapahtuvaan valloittamiseen. Pääsy seitsemännelle kehälle merkitsee varsinaista ihmispersoonallisuuden toiminnan alkamista. Ensimmäisen kehän loppuunsuorittaminen merkitsee, että kuolevainen olento on jo verrattain kypsä. Vaikkei kosmista kasvua edustavien seitsemän kehän läpikäyminen olekaan samaa kuin Suuntaajaan fuusioituminen, näiden kehien hallinta merkitsee kuitenkin Suuntaajaan fuusioitumisen esivaiheiden saavuttamista.
Suuntaaja on tasavertainen kumppanisi näiden seitsemän kehän saavuttamisessa—kuolevaisen suhteellisen kypsyyden toteutumisessa. Suuntaaja nousee kanssasi nämä kehät seitsemänneltä ensimmäiselle, mutta se edistyy korkeimmuutta ja omatoimisuutta osoittavaan asemaan täysin siitä riippumatta, harjoittaako kuolevaisen mieli sen kanssa aktiivista yhteistyötä vai ei.
Psyykkiset kehät eivät ole pelkästään älyllisiä, eivät liioin täysin morontiaalisia, vaan niiden kohdalla on kysymys persoonallisuuden statuksesta, mielen saavuttamasta tasosta, sielun kasvusta ja suuntaajavirittyneisyydestä. Näiden kehien menestyksellinen läpikäyminen edellyttää koko persoonallisuuden, ei pelkästään sen jonkin osa-alueen, harmonista toimintaa. Osien kasvu ei ole samaa kuin aito kokonaisuuden kypsyminen. Todellisuudessa osat kasvavat sitä mukaa kuin minuuden kokonaisuus—koko minuus—aineellinen, älyllinen ja hengellinen minuus, avartuu.
Kun älyllisen puolen kehitys etenee hengellisen puolen kehitystä nopeammin, sellainen tilanne tekee kommunikoinnin Ajatuksensuuntaajan kanssa sekä vaikeaksi että vaaralliseksi. Samoin ylihengellinen kehitys tuottaa sekin helposti fanaattisen ja vääristyneen tulkinnan jumalallisen asujaimen henkisistä johdatuksista. Hengellisen kapasiteetin puute tekee erittäin vaikeaksi välittää tällaiselle aineelliselle järjelle ylitajunnassa piileviä hengellisiä totuuksia. Tavoiltaan puhtaassa, hermoenergioiltaan vakaassa ja kemiallisilta toiminnoiltaan tasapainoisessa ruumiissa olevalle täydellisen tasapainoiselle mielelle voidaan—kun fyysiset, mentaaliset ja hengelliset kyvyt ovat kehitystä edustavassa kolmiyhteisessä harmoniassa—antaa suurin mahdollinen määrä valoa ja totuutta niin, että tämän olennon todellista hyvinvointia uhkaava ajallinen vaara tai riski on pienin mahdollinen. Tällaisen tasapainoisen kasvun tietä ihminen nousee planetaarisen edistymisen kehiä toisen toisensa jälkeen: seitsemänneltä ensimmäiselle.
Suuntaajat ovat aina lähellä teitä ja osa teitä, mutta vain harvoin ne kykenevät puhumaan teille suoraan niin kuin toinen olento toiselle. Älylliset päätöksesi, moraaliset valintasi ja hengellinen kehityksesi lisäävät kehä kehältä Suuntaajan kykyä toimia mielessäsi. Kehä kehältä nouset tällä tavoin suuntaajayhteyden ja mielen virittyneisyyden alemmilta asteilta ylöspäin niin, että Suuntaaja pystyy aina vain suurempaa elävyyttä ja vakuuttavuutta osoittaen yhä paremmin tallentamaan määränpäästä laatimansa kuvat tämän Jumalaa etsivän mieli-sielun kehkeytyvään tietoisuuteen.
Jokainen tekemäsi päätös joko haittaa tai helpottaa Suuntaajan toimintaa. Nämä samaiset päätökset määräävät niin ikään sen, miten edistyt ihmisen saavutustasoa kuvastavilla kehillä. On totta, että päätöksen suurenmoisuudella, sillä, että se on yhteydessä kriisiin, on varsin paljon tekemistä sen kanssa, miten päätös vaikuttaa kehistä suoriutumiseen. Siitä huolimatta päätösten monilukuisuus, vähän väliä tapahtuvat toistot, itsepintaiset toistamiset, myös ne ovat oleellisen tärkeitä, jotta tällaisten reaktioiden tavaksimuodostuminen olisi varmaa.
Inhimillisen edistymisen seitsemän tason tarkka määrittely on vaikeaa siitä syystä, että nämä tasot ovat henkilökohtaisia. Ne ovat jokaisen yksilön kohdalla erilaisia, ja ne näyttävät määräytyvän kunkin ihmisolennon kasvukapasiteetin mukaisesti. Näiden kosmisen evoluution tasojen valloittaminen heijastuu kolmella tavalla:
1. Suuntaajavirittyneisyys. Henkistyvä mieli lähenee suuntaajaläsnäoloa samassa suhteessa kuin se saavuttaa kehiä.
2. Sielun kehittyminen. Morontiasielun ilmaantuminen osoittaa sitä laajuutta ja syvyyttä, jolla kehät hallitaan.
3. Persoonallisuuden todellisuus. Minuuden reaalisuuden määrä määräytyy suoraan siitä, missä määrin kehät on saatu haltuun. Persoonat käyvät yhä todellisemmiksi sitä mukaa, kun he nousevat kuolevaisten olemassaolon seitsemänneltä tasolta ensimmäiselle tasolle.
Kehiä läpikäydessään aineellista evoluutiota edustava lapsi kasvaa kuolemattomuuspotentiaalin omaavaksi kypsäksi ihmiseksi. Seitsemäskehäläisen alkioasteella olevan olemuksen varjomainen todellisuus on väistymässä paikallisuniversumin kansalaisen esiin puhkeavan morontiaolemuksen yhä selvemmän julkitulon tieltä.
Vaikka ihmisen kasvua merkitsevien seitsemän tason eli psyykkisen kehän täsmällinen määritteleminen onkin mahdotonta, on kuitenkin luvallista hahmotella näiden kypsyyden todellistumisvaiheiden enimmäis- ja vähimmäisrajat:
Seitsemäs kehä. Ihmiset astuvat tälle tasolle, kun heissä kehittyy kyky tehdä henkilökohtainen valinta, yksilökohtainen päätös, kyky kantaa moraalista vastuuta, ja kun heissä kehittyy kapasiteetti hengellisen yksilöllisyyden saavuttamiseen. Tämä merkitsee sitä, että seitsemän mielenauttajahenkeä toimivat viisaudenhengen johtamina yhdessä, että kuolevainen luotu kytkeytyy Pyhän Hengen vaikutuspiiriin, sekä Urantialla sitä, että Totuuden Henki alkaa toimia, samalla kun kuolevaisen mieleen otetaan vastaan Ajatuksensuuntaaja. Astuminen seitsemännelle kehälle tekee kuolevaisesta luodusta kiistämättömästi potentiaalisen paikallisuniversumikansalaisen.
Kolmas kehä. Suuntaajan työskentely on paljon tehokkaampaa, sitten kun taivaaseen nouseva ihminen saavuttaa kolmannen kehän ja saa henkilökohtaisen kohtalonsuojelijaserafin. Vaikkei Suuntaajan ja serafisuojelijan välillä mitään näkyvää ponnistusten yhteen kytkeytymistä esiinnykään, ilmiselvää kohenemista on kuitenkin havaittavissa kaikilla kosmisen tuloksiinpääsyn ja hengellisen kehittymisen osa-alueilla, sen jälkeen kun henkilökohtainen serafihuolenpitäjä on osoitettu tehtäväänsä. Kun kolmas kehä saavutetaan, Suuntaaja pyrkii jäljellä olevan maisen elämänvaiheen kuluessa morontioimaan ihmisen mielen, selvittämään jäljellä olevat kehät ja saavuttamaan jumalallis-inhimillisen yhteenliittymän viimeisen vaiheen, ennen kuin luonnollinen kuolema tämän ainutlaatuisen kumppanuussuhteen purkaa.
Ensimmäinen kehä. Suuntaaja ei yleensä voi puhua suoraan ja välittömästi kanssasi, ennen kuin saavutat asteittain etenevän kuolevaiskehityksen ensimmäisen ja viimeisen kehän. Tämä taso edustaa mielen ja Suuntaajan välisen suhteen korkeinta mahdollista todellistumista ihmisen kokemuksessa, ennen kuin kehittyvä morontiasielu vapautuu siitä aineellisesta ruumiista, johon se on puettu. Mitä mieleen, emootioihin ja kosmiseen ymmärrykseen, tulee, niin tätä ensimmäisen psyykkisen kehän saavuttamista lähemmäksi eivät aineellinen mieli ja henkeä oleva Suuntaaja ihmisen kokemuksessa pääse.
Saattaisi kukaties olla parempi nimittää näitä kuolevaisen edistymisen psyykkisiä kehiä kosmisiksi tasoiksi—aktuaalisiksi merkityksen ymmärryksiksi ja arvon tajuamisiksi, jotka merkitsevät sitä, että askel askeleelta päästään lähemmäksi morontiatietoisuutta evolutionaarisen sielun orastavasta suhteesta kehkeytyvään Korkeimpaan Olentoon. Ja juuri tämän suhteen takia on aineelliselle mielelle iäti mahdotonta tyhjentävästi selittää kosmisten kehien merkitystä. Puheena olevat kehien saavuttamiset liittyvät jumalatietoisuuteen vain suhteellisesti. Seitsemäs- tai kuudeskehäläinen voi olla miltei yhtä totisesti Jumalaa tunteva—tietoinen pojan asemastaan—kuin on tois- tai ensikehäläinen, mutta tällaiset alemman kehän olennot ovat huomattavasti vähemmän tietoisia kokemuksellisesta suhteesta Korkeimpaan Olentoon, eli universumin kansalaisuudesta. Näiden kosmisten kehien saavuttamisesta tulee osa taivasmatkalaisten mansiomaailmakokemusta, elleivät he jo ennen luonnollista kuolemaa onnistu niitä saavuttamaan.
Uskon antama motivaatio kokemuksellistaa täysimääräisen ymmärryksen ihmisen asemasta Jumalan poikana, mutta toiminta, päätösten toteuttaminen, on olennaisen tärkeää sille, että kehityksen kautta saavutetaan tietoisuus vähä vähältä kasvavasta sukulaisuudesta Korkeimman Olennon kosmisen aktuaalisuuden kanssa. Hengellisessä maailmassa usko muuntaa potentiaalit aktuaaleiksi, mutta potentiaaleista tulee Korkeimman finiittisissä maailmoissa aktuaaleja vain valintakokemuksen todellistumisen myötä ja sen kautta. Mutta persoonallisuustoiminnassa päätös Jumalan tahdon noudattamisesta liittää hengellisen uskon aineellisiin päätöksiin ja tarjoaa näin ollen jumalallisen ja hengellisen tukipisteen, jolta jumalakaipuun inhimillinen ja aineellinen vipusin voi toimia entistäkin tuloksekkaammin. Tällainen aineellisten ja hengellisten voimien viisas koordinoiminen lisää suuresti sekä Korkeimman kosmista käsittämistä että Paratiisin Jumaluuksien morontiaalista ymmärtämistä.
Kosmisten kehien hallinta on yhteydessä morontiasielun määrälliseen kasvuun, korkeimpien merkitysten käsittämiseen. Mutta tämän kuolemattoman sielun laadullinen status on täysin riippuvainen siitä, minkälaisen otteen elävä usko on saanut siitä paratiisipotentiaalisesta fakta-arvosta, että kuolevainen ihminen on ikuisen Jumalan poika. Niinpä seitsemäskehäläinen jatkaakin matkaansa mansiomaailmoihin päästäkseen entistä suurempaan kosmisen kasvun määrälliseen todellistumiseen, niin kuin tekee tois- tai jopa ensikehäläinenkin.
Kosmisten kehien saavuttamisen ja aktuaalisen hengellis-uskonnollisen kokemuksen välillä vallitsee vain epäsuora yhteys. Tällaiset saavuttamiset ovat vastavuoroisia ja sen vuoksi molemminpuolin hyödyllisiä. Puhtaasti hengellisellä kehityksellä saattaa olla planeetan aineellisen hyvinvoinnin kanssa vain vähän tekemistä, mutta kehien saavuttaminen lisää aina inhimillisen menestyksen ja kuolevaisen suoritusten potentiaalia.
Seitsemänneltä kehältä kolmannelle kehälle ilmenee seitsemän mielenauttajahengen yhä laajempaa ja yhdistyneempää toimintaa sen tehtävän merkeissä, joka tähtää kuolevaismielen vierottamiseen riippuvuudestaan aineellisten elämänmekanismien asettamista realiteeteista ennakkotoimenpiteenä yhä laajempaa kokemuksen morontiatasoihin tutustuttamista varten. Kolmannesta kehästä alkaen mielenauttajien vaikutus aste asteelta vähenee.
Seitsemän kehää kattavat kuolevaisen olennon kokemuksen, joka ulottuu korkeimmalta puhtaasti eläimelliseltä tasolta alimmalle varsinaiselle kontaktuaaliselle morontiatasolle, jolla minätietoisuus on persoonallisuuskokemus. Ensimmäisen kosmisen kehän hallinta on merkki esimorontiaalisen kuolevaiskypsyyden saavuttamisesta, ja se merkitsee sitä, että mielenauttajahenkien yhteen nivoutuva hoiva päättyy siinä merkityksessä, että se on muut poissulkevaa mielitoimintana ilmenevää ihmispersoonallisuudessa vaikuttamista. Mielestä tulee ensimmäisen kehän tuolla puolen yhä enemmän evoluution morontiavaiheelle ominaisen älyllisyyden kaltaista, mikä puolestaan on kosmisen mielen ja mielenauttajia ylempänä olevan paikallisuniversumin Luovan Hengen antimen yhteinen hoivamuoto.
Suuntaajien yksilökohtaisen elämänuran suuriin päiviin kuuluu ensinnäkin se päivä, jolloin ihmiskohde rynnistää kolmannelle psyykkiselle kehälle ja varmistaa niin tehdessään Opastajan omatoimisuuden ja toiminnan entistä laajemmat ulottuvuudet (siinä tapauksessa, ettei tämä asujain jo tätä ennen ollut omatoiminen). Seuraava suuri päivä on silloin, kun ihmisosapuoli yltää ensimmäiselle psyykkiselle kehälle ja Suuntaaja ja ihminen sen myötä kykenevät ainakin jonkinasteiseen keskinäiseen yhteydenpitoon. Ja lopulta koittaa se suuri päivä, kun he lopullisesti ja ikuisiksi ajoiksi fuusioituvat.