◄ Luku 53
Osa 2 ▲
Luku 55 ►
Luku 54

Luciferin kapinaan liittyvät ongelmat

EVOLUTIONAARISEN ihmisen on vaikea täysin ymmärtää pahan, erheen, synnin ja paatumuksen tarkoitusta ja käsittää niiden merkityksiä. Ihminen on hidas tajuamaan, että toisilleen vastakohdan muodostavat täydellisyys ja epätäydellisyys tuottavat potentiaalisen pahan, että toistensa kanssa ristiriidassa olevat totuus ja valheellisuus luovat hämmentävää erehdystä, että jumalallisena lahjana saatu vapaatahtoisen valinnan mahdollisuus todentuu synnin ja vanhurskauden toisistaan poikkeavina maailmoina, että hellittämätön jumalallisuuden tavoittelu vie Jumalan valtakuntaan, kun taas sen jatkuva torjuminen vie paatumukseen.

54:0.2

Jumalat eivät luo pahaa eivätkä salli syntiä ja kapinointia. Potentiaalinen paha on ajallis-olemassaolevaa universumissa, johon kuuluu täydellisyyden merkitysten ja arvojen toisistaan erottuvat tasot. Synti on potentiaalista kaikissa maailmoissa, joissa epätäydelliset olennot ovat saaneet kyvyn valita hyvän ja pahan välillä. Totuuden ja epätotuuden, toden ja valheen, ristiriita muodostaa jo sinänsä erheen potentiaalisuuden. Harkiten tehty pahuuden valitseminen on syntiä, totuuden tahallinen hylkääminen on erhettä, hellittämätön synnin ja erheen tavoittelu on paatumusta.

1. Oikea ja väärä vapaus

54:1.1

Kaikista hämmentävistä ongelmista, jotka juontuvat Luciferin kapinasta, mikään ei ole aiheuttanut enemmän vaikeuksia kuin kypsymättömien evolutionaaristen kuolevaisten kykenemättömyys tehdä eroa aidon ja väärän vapauden välillä.

54:1.2

Aito vapaus on se, mitä aikakaudesta toiseen tavoitellaan ja joka palkitsee evolutionaarisen edistymisen. Väärä vapaus on ajallisuudessa ilmenevästä erheestä ja avaruudessa esiintyvästä pahasta johtuva pettävä harhakuva. Kestävä vapaus perustuu oikeuden todellisuuteen, älyllisyyteen, kypsyyteen, veljeyteen ja oikeudenmukaisuuteen.

54:1.3

Vapaus on keino tuhota oma kosminen olemassaolonsa, silloin kun sen vaikuttimena on epäviisaus, rajoittamattomuus ja hillittömyys. Todellinen vapaus on asteittain etenevässä suhteessa todellisuuteen, ja se ottaa aina huomioon sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, kosmisen oikeudentuntoisuuden, universumiveljeyden ja jumalalliset velvoitteet.

54:1.4

Vapaus on itsetuhoista, kun se erotetaan aineellisesta oikeudenmukaisuudesta, älyllisestä oikeudentunnosta, sosiaalisesta kärsivällisyydestä, moraalisesta velvollisuudesta ja hengellisistä arvoista. Kosmisesta todellisuudesta irrallaan olevaa vapautta ei ole olemassa, ja se, missä määrin persoonallisuus kaikkineen on todellinen, on suoraan verrannollista sen jumaluussuhteisiin.

54:1.5

Hillitsemätön omatahtoisuus ja säännöstelemätön itsensä julkituominen merkitsevät samaa kuin loputon itsekkyys eli suurinta mahdollista jumalattomuutta. Vapaus ilman siihen liittyvää ja lakkaamatta lisääntyvää itsensävoittamista on egoistisen kuolevaisen mielikuvituksen keksintöä. Minuudelle rakentuva vapaus on käsitteellinen harha, julma petos. Vapauden valepuvussa esiintyvä hillittömyys on viheliäisen orjuuden edelläkävijä.

54:1.6

Todellinen vapaus on aidon itsekunnioituksen kumppani, väärä vapaus on itseihailun seuralainen. Oikea vapaus on itsehillinnän hedelmä, väärä vapaus on itsetehostuksen tekemä olettamus. Itsehillintä johtaa altruistiseen palvelemiseen, itseihailu kääntyy kohti muiden hyväksikäyttämistä tarkoituksena tämän erheen vallassa olevan yksilön merkityksen näin tapahtuva suurenteleminen, yksilön joka on valmis uhraamaan oikeudenmukaisesti tapahtuvan tavoitteisiinpääsyn saadakseen oikeudetonta valtaa kanssaihmisiinsä nähden.

54:1.7

Viisauskin on jumalallista ja vaaratonta vain, kun se on ulottuvuudeltaan kosmista ja motivaatioltaan hengellistä.

54:1.8

Suurempaa erhettä ei ole kuin on sen lajin itsepetos, joka panee älylliset olennot janoamaan toisiin olentoihin kohdistuvaa vallankäyttöä tarkoituksenaan riistää näiltä henkilöiltä heidän luonnolliset vapautensa. Ihmisten välisen oikeudenmukaisuuden kultainen sääntö on selkeästi kaikkea tällaista petkutusta, kohtuuttomuutta, itsekkyyttä ja väärämielisyyttä vastaan. Vain oikea ja aito vapaus käy yhteen rakkauden vallallaolon ja armeliaisuuden osoittamisen kanssa.

54:1.9

Miten tohtiikaan itsepäisesti omia etujaan ajava luotu henkilökohtaisen vapauden nimissä puuttua kanssaihmistensä oikeuksiin, kun universumin Korkeimmat Hallitsijatkin pysyttelevät taka-alalla ja kunnioittavat hienotunteisesti näitä tahtoelämään kuuluvia oikeuksia ja persoonallisuudessa piileviä potentiaaleja. Yhdelläkään olennolla ei ole luulottelemaansa omaa henkilökohtaista vapauttaan käyttäessään oikeutta riistää yhdeltäkään toiselta olennolta niitä olemassaoloon kuuluvia etuoikeuksia, jotka Luojat ovat tälle myöntäneet ja joita kaikki Luojien lojaalit kumppanit, alaiset ja alamaiset asianmukaisesti kunnioittavat.

54:1.10

Evolutionaarinen ihminen saattaa synnin ja paatumuksen maailmassa tai alkukantaisen kehittyvän sfäärin varhaisvaiheessa joutua taistelemaan aineellisten vapauksiensa puolesta tyranneja ja sortajia vastaan, mutta ei enää morontiamaailmoissa tai hengen sfääreillä. Sota on alkuaikojen evolutionaarisen ihmisen jälkeensä jättämä perintö, mutta maailmoissa, joissa on normaali edistyvä sivilisaatio, fyysinen taistelu on ihmiskunnan erimielisyyksien ratkaisukeinona jo kauan sitten menettänyt hohtonsa.

2. Vapauden anastus

54:2.1

Pojan kanssa ja Hengessä Jumala projisoi ikuisen Havonan, ja aina siitä lähtien luomistyössä on vallinnut tasavertaisen osanoton ikuinen malli—osallisuus. Tämä osallisuuden malli toimii suunnitelman alkuperäiskappaleena jokaiselle Jumalan Pojalle ja Tyttärelle, joka lähtee avaruuteen ryhtyäkseen siellä yritykseen jäljentää ikuista täydellisyyttä edustava keskusuniversumi ajallisuuteen.

54:2.2

Jokaisen kehittyvän universumin jokaisesta luodusta, joka pyrkii noudattamaan Isän tahtoa, on määrä tulla ajallis-avaruudellisten Luojien kumppani tässä suurenmoisessa yrityksessä saavuttaa täydellisyys kokemalla. Ellei tämä olisi totta, Isä olisi tuskin varustanut tällaisia luotuja olentoja luovalla vapaalla tahdolla, eikä hän myöskään asuisi heissä, oman henkensä välityksellä solmisi tosiasiallista kumppanuussuhdetta heidän kanssaan.

54:2.3

Luciferin hullutus oli siinä, että hän yritti tehdä sellaista, mikä ei ole tehtävissä: sivuuttaa aikatekijän kokemuksellisessa universumissa. Luciferin rikos oli siinä, että hän yritti riistää jokaiselta Satanian persoonallisuudelta oikeuden osallistua luomistyöhön, hän yritti luodun henkilökohtaisen osallistumisen—vapaasta tahdosta tapahtuvan osallistumisen—huomaamatonta supistamista siinä mielessä, että luotu osallistuu pitkään evolutionaariseen kamppailuun valon ja elämän statuksen saavuttamiseksi niin yksilökohtaisesti kuin kollektiivisestikin. Näin tehdessään tämä järjestelmänne entinen hallitsija asetti oman tahtonsa mukaisen ajallisen tavoitteen suoraan poikkiteloin Jumalan tahdon mukaiseen ikuiseen tavoitteeseen nähden, sellaisena kuin Jumalan tavoite tulee ilmi siinä, että hän lahjoittaa vapaan tahdon kaikille persoonallisille luoduille. Näin ollen Luciferin kapinasta uhkasi muodostua suurin mahdollinen Satanian järjestelmän ylösnousemuksellisten ja palvelijoiden vapaatahtoisen valintaoikeuden loukkaus—se uhkasi riistää kaikilta näiltä olennoilta ikiajoiksi sen sävähdyttävän kokemuksen, että jokainen saa osaltaan tuoda jotakin persoonallista ja ainutlaatuista siihen hitaasti nousevaan kokemukselliseen viisauden rakennelmaan, joka joskus tulee Satanian täydellistyneen järjestelmän muodossa olemaan olemassa. Niinpä vapauden valepuvussa esiintyvä Luciferin manifesti osoittautuukin järjen kirkkaassa valossa tarkasteltuna suunnattomaksi uhkatekijäksi, jonka tarkoituksena oli toteuttaa henkilökohtaisen vapauden anastus ja tehdä se sellaisessa laajuudessa, ettei lähellekään sitä ole tultu Nebadonin koko historiassa kuin kahdesti.

54:2.4

Lyhyesti sanottuna, mitä Jumala oli antanut ihmisille ja enkeleille, sen Lucifer olisi ottanut heiltä pois, eli jumalallisen etuoikeuden osallistua oman kohtalonsa ja tämän asutuista maailmoista koostuvan paikallisjärjestelmän kohtalon luomiseen.

54:2.5

Yhdelläkään olennolla koko maailmankaikkeudessa ei ole laillista oikeutta riistää keneltäkään toiselta olennolta todellista vapautta, rakastamisen ja rakastetuksi tulemisen oikeutta, Jumalan palvomisen ja lähimmäistensä palvelemisen etuoikeutta.

3. Oikeudenmukaisuuden aikaviive

54:3.1

Evolutionaaristen maailmojen moraalisia ja tahdollisia luotuja kiusaa aina ajattelematon kysymys siitä, miksi kaikin puolin viisaat Luojat sallivat pahan ja synnin. Heiltä jää käsittämättä, että nämä molemmat ovat väistämättömiä, mikäli luodun on määrä olla aidosti vapaa. Kehittyvän ihmisen tai ylevän enkelin vapaa tahto ei ole pelkkä filosofinen käsite, symbolinen ihanne. Ihmisen kyky valita hyvä tai paha on eräs universumirealiteetti. Vapaus itsenäisen valinnan tekemiseen on Korkeimpien Hallitsijoiden antama lahja, eivätkä he salli yhdenkään olennon tai olentoryhmän riistää laajan universumin yhdeltäkään persoonallisuudelta tätä jumalallista vapauden lahjaa—eivät edes siinä tapauksessa, että he sillä tavoin tyydyttäisivät tällaisten eksytettyjen ja tietämättömien olentojen halua nauttia tästä väärää nimeä kantavasta henkilökohtaisesta vapaudesta.

54:3.2

Vaikka tietoinen ja varaukseton samastuminen pahaan (synti) merkitsee samaa kuin olemassaolemattomuus (hävittäminen), täytyy toisaalta tällaisen omakohtaisen syntiinsamastumisen ja rangaistuksen täytäntöönpanon—joka on automaattinen seuraus mainitunlaisesta, tahallisesta pahan syleilemisestä—välillä olla aina kyllin pitkä aika mahdollistamaan tämän yksilön universumistatuksen sellaisen käsittelyn, joka osoittautuu kaikkia asianomaisia universumipersoonallisuuksia kaikin puolin tyydyttäväksi ja joka on niin kohtuullinen ja oikeudenmukainen, että syntinen itsekin sen hyväksyy.

54:3.3

Mutta jos tämä totuuden ja hyvyyden todellisuutta vastaan taisteleva universumikapinallinen kieltäytyy hyväksymästä oikeuden päätöstä ja jos syyllinen sydämessään tietää tuomionsa oikeutetuksi mutta kieltäytyy sitä tunnustamasta, silloin tuomion täytäntöönpanoa pitää Päivien Muinaisten harkinnan mukaisesti viivyttää. Ja Päivien Muinaiset kieltäytyvät hävittämästä ketään olentoa, ennen kuin kaikki moraaliset arvot ja kaikki hengelliset realiteetit ovat sammuneet sekä pahantekijässä itsessään että kaikissa hänen kannattajissaan ja mahdollisissa suosijoissaan.

4. Armeliaisuudesta johtuva viive

54:4.1

Toinen Norlatiadekin konstellaation osalta jossain määrin vaikeasti selitettävä ongelma koskee syitä, joiden perusteella Luciferin, Saatanan ja langenneiden prinssien sallittiin aiheuttaa vahinkoa niinkin kauan, ennen kuin heidät pidätettiin, internoitiin ja otettiin oikeuden käsittelyyn.

54:4.2

Lapsia synnyttäneet ja kasvattaneet vanhemmat kykenevät muita paremmin ymmärtämään, miksei Mikael, Luoja-isä, kenties ole kovin kärkäs tuomitsemaan ja hävittämään omia Poikiaan. Jeesuksen kertomus tuhlaajapojasta kuvaa hyvin, miten rakastava isä voi pitkäänkin odottaa hairahtuneen lapsensa katumusta.

54:4.3

Juuri se seikka, että pahaa tekevä luotu voi tosiasiassa halutakin tehdä väärin—tehdä syntiä—todistaa, että vapaatahtoisuus on tosiasia, ja antaa täyden oikeutuksen hyvinkin pitkälle viivytykselle oikeudellisuuden vaatimien toimien täytäntöönpanossa edellyttäen, että pidennetty armonaika kenties johtaa katumiseen ja parannukseen.

54:4.4

Useimmat tavoittelemistaan vapauksista Luciferilla jo oli; muut hänen oli määrä saada tulevaisuudessa. Kaikki nämä kallisarvoiset lahjat menetettiin antamalla myöten kärsimättömyydelle ja antamalla periksi halulle jo nyt saada omakseen kaipaamansa ja omistaa se, kokonaan siitä piittaamatta, että velvollisuus vaati kunnioittamaan kaikkien niiden muiden olentojen oikeuksia ja vapauksia, jotka muodostavat universumien universumin. Eettiset velvollisuudet ovat myötäsyntyisiä, jumalallisia ja universaalisia.

54:4.5

Tiedossamme on monia syitä siihen, miksi Korkeimmat Hallitsijat eivät heti hävittäneet tai internoineet Luciferin kapinan johtajia. Epäilemättä tähän on vielä muita ja mahdollisesti parempiakin syitä, joita en tunne. Nebadonin Mikael laajensi itse henkilökohtaisesti tähän oikeuden täyttymisen viivyttämiseen kuuluvia laupeuden piirteitä. Ilman tämän Luoja-isän hairahtuvia Poikiaan kohtaan tuntemaa kiintymystä superuniversumin korkein oikeudellisuus olisi tehnyt tehtävänsä. Jos Luciferin kapinan kaltainen välikohtaus olisi sattunut Nebadonissa sillä aikaa, kun Mikael oli inkarnoituneena Urantialla, moisen pahan alkuunpanijat olisi saatettu hävittää siinä paikassa ja ehdottomasti.

54:4.6

Korkein oikeudellisuus voi toimia silmänräpäyksessä, aina kun jumalallinen armeliaisuus ei sitä pidättele. Mutta armon osoittaminen ajallisuuden ja avaruuden lapsille tuo aina mukanaan tämän aikaviipeen, tämän pelastavan väliajan kylvön ja sadonkorjuun välillä. Jos on kylvetty hyvää, tämä väliaika tarjoaa tilaisuuden luonteenlaadun koettelemiseen ja vahvistamiseen; jos kylvetään pahaa, tämä armelias viivytys tarjoaa aikaa katumiseen ja ojentumiseen. Tämä aikaviive pahantekijöiden oikeuskäsittelyssä ja tuomion täytäntöönpanossa kuuluu luonnostaan seitsemän superuniversumin armojärjestelmään. Se, että armeliaisuus hillitsee oikeuden valtaa, todistaa, että Jumala on rakkautta ja että tällainen rakkautta oleva Jumala dominoi universumeja ja laupeutta osoittaen valvoo kaikkien luotujensa kohtaloa ja oikeuskohtelua.

54:4.7

Näille armeliaisuudesta johtuville aikaviipeille on Luojien vapaasta tahdostaan antama valtuutus. Universumissa tästä menetelmästä, jolla syntisiä kapinoitsijoita kohdellaan kärsivällisesti, koituu vain hyvää. Vaikka on perin juurin totta, että pahasta ei voi koitua hyvää sille, joka hautoo mielessään pahaa ja tekee sitä käytännössä, on yhtä lailla totta, että kaikki asiat (potentiaalinen ja ilmi tullut paha mukaan luettuina) toimivat yhdessä kaikkien sellaisten olentojen hyväksi, jotka tuntevat Jumalaa, rakastavat hänen tahtonsa täyttämistä ja nousevat Paratiisiin hänen ikuisen suunnitelmansa ja jumalallisen tarkoituksensa mukaisesti.

54:4.8

Mutta nämä armeliaisuudesta johtuvat viivytykset eivät jatku loputtomiin. Luciferin kapinan oikeuskäsittelyn (Urantian ajanlaskun mukaan) pitkästä viivyttämisestä huolimatta voimme kirjata, että tätä nyt käsillä olevaa ilmoitusta annettaessa Uversassa järjestettiin ensimmäinen kuulustelu vireillä olevassa oikeusjutussa Gabriel vastaan Lucifer, ja pian sen jälkeen julkistettiin Päivien Muinaisten valtuutus, joka määrää Saatanan pidettäväksi tästä lähtien vankilamaailmaan suljettuna yhdessä Luciferin kanssa. Näin loppuu Saatanan mahdollisuus tehdä enää vierailuja mihinkään Satanian langenneista maailmoista. Oikeudenmukaisuuden toteutuminen saattaa armon hallitsemassa universumissa olla hidasta, mutta se on varmaa.

5. Viivytykseen kätkeytyvä viisaus

54:5.1

Monista tiedossani olevista syistä, joiden vuoksi Luciferia ja hänen liittolaisiaan ei internoitu eikä tuomittu nopeammin, minulla on lupa mainita seuraavat:

54:5.2

1. Armo edellyttää, että jokaisella väärintekijällä tulee olla riittävästi aikaa, jonka kuluessa hän voi muodostaa harkitun ja kaikin puolin parhaana pitämänsä kannan omiin pahoihin ajatuksiinsa ja synnillisiin tekoihinsa.

54:5.3

2. Korkeinta oikeudellisuutta hallitsee Isän tuntema rakkaus; oikeudellisuus ei sen vuoksi koskaan tuhoa sitä, jonka armo voi pelastaa. Jokaiselle pahantekijälle suodaan aikaa pelastuksen vastaanottamiseen.

54:5.4

3. Kukaan rakastava isä ei ole koskaan kärkäs rankaisemaan perheensä hairahtunutta jäsentä. Kärsivällisyys voi toimia vain sidoksissa aikaan.

54:5.5

4. Vaikka väärintekeminen aina vahingoittaa perhettä, viisaus ja rakkaus kehottavat hairahtumattomia lapsia sietämään harhateille joutunutta veljeä aikana, jonka rakastava isä on myöntänyt synnintekijälle, jotta tämä huomaisi menettelynsä erheellisyyden ja valitsisi pelastuksen.

54:5.6

5. Riippumatta siitä, mikä Mikaelin asenne oli Luciferia kohtaan, huolimatta siitä, että hän on Luciferin Luoja-isä, Luoja-Pojan toimialaan ei kuulunut summittainen oikeudenkäyttö Järjestelmän Hallitsija -luopurin suhteen, sillä hän ei vielä silloin ollut suorittanut loppuun sitä lahjoittautumisista koostunutta elämänvaihettaan, jolla hän saavutti Nebadoniin kohdistuvan rajoittamattoman hallitsijanvallan.

54:5.7

6. Päivien Muinaiset olisivat voineet tuhota nämä kapinalliset välittömästi, mutta he hävittävät väärintekijöitä harvoin ilman perinpohjaista oikeuskäsittelyä. Tässä tapauksessa he kieltäytyivät peruuttamasta Mikaelin päätöksiä.

54:5.8

7. On ilmeistä, että Immanuel neuvoi Mikaelia pysyttelemään kapinallisten yläpuolella ja antamaan kapinan kulkea luonnollista, itsetuhoon päättyvää kulkuaan. Ja Päivien Yhdistyneen viisaus on ajallinen heijastuma Paratiisin-Kolminaisuuden yhdistyneestä viisaudesta.

54:5.9

8. Edentian Päivien Uskollinen neuvoi Konstellaation-Isiä antamaan kapinallisille vapaat kädet, jotta kaikki myötätunto näitä pahantekijöitä kohtaan sitäkin nopeammin kitkeytyisi Norlatiadekin joka ainoan nykyisen ja tulevan kansalaisen—jokaisen kuolevaisen, morontia- tai henkiolennon—sydämestä.

54:5.10

9. Orvontonin Korkeimman Toimeenpanijan henkilökohtainen edustaja antoi Jerusemissa Gabrielille neuvon huolehtia siitä, että jokaisella elävällä olennolla olisi täysi mahdollisuus kypsyttää harkittu kanta asioihin, joista Luciferin vapaudenjulistuksessa oli kysymys. Kun kerran kapinan aiheuttaneet kysymykset olivat nousseet puheenaiheiksi, Gabrielia hätätila-asioissa neuvova Paratiisin-neuvonantaja ilmoitti, että mikäli tällaista täyttä ja esteetöntä mahdollisuutta ei kaikille Norlatiadekin luoduille myönnettäisi, siinä tapauksessa kaikkia tällaisia varauksellisia ja epäilyksen vaivaamia luotuja koskeva Paratiisin määräämä karanteeni laajennettaisiin itsesuojelutarkoituksessa koskemaan koko konstellaatiota. Jotta ylösnousemuksen ovet Paratiisiin pysyisivät auki Norlatiadekin olennoille, oli välttämätöntä huolehtia siitä, että kapina kehittyi täyteen mittaansa, ja varmistaa, että kaikki sen kanssa tavalla taikka toisella tekemisissä olevat olennot määrittelisivät siihen tyhjentävän kantansa.

54:5.11

10. Salvingtonin Jumalallinen Hoivaaja julkaisi kolmantena itsenäisenä julistuksenaan valtuutuksen, joka määräsi, ettei pidä tehdä mitään, mikä puolittain ehostaisi, pelkurimaisesti piilottaisi tai muuten kätkisi kapinallisten ja kapinan inhottavat kasvot. Enkelijoukot määrättiin työskentelemään synnin ilmeen täydellisen paljastumisen ja rajoittamattoman ilmitulomahdollisuuden hyväksi, sillä se olisi joutuisin tapa parantaa pahuuden ja synnin rutto täydellisesti ja lopullisesti.

54:5.12

11. Jerusemissa organisoitiin entisistä kuolevaisista hätätilaneuvosto, johon kuului Voimallisia Sanansaattajia, samanlaisista tilanteista henkilökohtaista kokemusta omaavia kunnialla kruunattuja kuolevaisia sekä näiden työtovereita. He varoittivat Gabrielia, että ainakin kolminkertainen määrä olentoja joutuisi harhaan, jos kapinan tukahduttamisessa pyrittäisiin käyttämään mielivaltaisia tai summittaisia keinoja. Uversan koko neuvonantajakunta kehotti yksimielisesti Gabrielia antamaan kapinan kulkea oman luonnollisen tiensä päähän, vaikka sen seuraamusten kitkeminen vaatisi miljoona vuotta.

54:5.13

12. Aika on jopa ajallisuuden universumeissa suhteellista: Olettakaamme, että joku elinikänsä puolesta keskimääräinen Urantian kuolevainen suorittaisi rikoksen, joka panisi liikkeelle maailmanlaajuisen sekasorron, ja jos hänet vangittaisiin, tuomittaisiin ja teloitettaisiin kahden tai kolmen päivän kuluessa rikoksen tekopäivästä, tuntuisiko se teistä pitkältä ajalta? Ja kuitenkin se olisi parhaiten verrattavissa Luciferin elämän pituuteen siinäkin tapauksessa, että hänen nyt aloitettua tuomitsemistaan ei vietäisi päätökseen vielä sataantuhanteen Urantian vuoteen. Ajan suhteellinen kuluminen Uversan näkökulmasta, Uversan, jossa oikeudenkäynti on vireillä, on ilmaistavissa sanomalla, että Luciferin rikos tuotiin oikeuden käsiteltäväksi, ennen kuin kaksi ja puoli sekuntia oli kulunut sen tekohetkestä. Paratiisin näkökulmasta katsottuna tuomitseminen tapahtuu samanaikaisesti itse teon kanssa.

54:5.14

On olemassa vielä yhtä suuri määrä osittain teidän käsitettävissänne olevia syitä siihen, miksi Luciferin kapinaa ei mielivaltaisesti pysäytetty, mutta minun ei ole lupa niitä kertoa. Saan ilmoittaa teille, että me Uversassa opetamme neljäkymmentäkahdeksan syytä siihen, miksi pahan sallitaan kulkea moraaliseen vararikkoon ja hengelliseen hävittämiseen johtavan tiensä loppuun. Epäilemättä on vielä aivan yhtä monta syytä, joita minäkään en tunne.

6. Rakkauden riemuvoitto

54:6.1

Mitä evolutionaaristen kuolevaisten kohtaamat vaikeudet sitten lienevätkin heidän pyrkiessään ymmärtämään Luciferin kapinaa, kaikille pohdiskeleville ajattelijoille pitäisi olla selvää, että tapa, jolla kapinallisia kohdellaan, osoittaa jumalallisen rakkauden olevan täyttä totta. Kapinallisille osoitettu rakastava armo näyttää tosin kietoneen monia viattomia olentoja koettelemuksiin ja kärsimyksiin, mutta kaikki nämä vaikeuksien raastamat persoonallisuudet voivat luottaa turvallisesti siihen, että kaikin puolin viisaat Tuomarit käsittelevät heidän kohtaloaan niin hyvin laupeutta kuin oikeamielisyyttäkin osoittaen.

54:6.2

Aina kun Luoja-Poika tai hänen Paratiisin-Isänsä ovat tekemisissä älyllisten olentojen kanssa, heitä hallitsee rakkaus. Universumin hallitsijoiden suhtautumisessa kapinallisiin ja kapinaan—syntiin ja synnintekijöihin—on moniakin puolia, joita on mahdotonta ymmärtää, ellei muisteta, että Jumala käy Isän ominaisuudessa kaikkien muiden Jumaluuden ilmenemistapojen edellä, aina kun jumalallisuus on tekemisissä ihmisyyden kanssa. Olisi myös muistettava, että kaikkien Paratiisin Luoja-Poikien vaikuttimena on armo.

54:6.3

Jos suuren perheen rakastava isä haluaa osoittaa armeliaisuutta lapsistaan yhdelle, joka on syyllistynyt vakavaan rikkomukseen, saattaa hyvinkin käydä, että armon osoittaminen tälle huonosti käyttäytyvälle lapselle aiheuttaa ohimenevää kärsimystä kaikille muille ja hyvin käyttäytyneille lapsille. Tällaiset tilanteet ovat väistämättömiä. Tällainen vaara kuuluu erottamattomasti siihen reaaliseen tilanteeseen, että yksilöllä on rakastava vanhempi ja että hän on jäsenenä perheyhteisössä. Jokainen perheenjäsen hyötyy jokaisen muun jäsenen oikeamielisestä käyttäytymisestä. Samoin pitää kunkin jäsenen kärsiä jokaisen muun jäsenen väärinkäytöksestä johtuvat välittömät ajalliset seuraamukset. Perheet, ryhmät, kansakunnat, rodut, maailmat, järjestelmät, konstellaatiot ja universumit ovat suhdeyhdistelmiä, joilla on oma yksilöllisyytensä, ja siksi minkä tahansa tällaisen ryhmän—suuren tai pienen—jokainen jäsen toisaalta hyötyy tuon ryhmän kaikkien muiden jäsenten oikeista teoista ja toisaalta kärsii heidän väärien tekojensa seurauksista.

54:6.4

Mutta yksi asia olisi tehtävä selväksi: Mikäli joudut kärsimään perheesi jonkun jäsenen, saman maan kansalaisen tai jonkun toisen kuolevaisen tekemän synnin tai jopa järjestelmässä tai muualla sattuneen kapinan sisältämän pahan seuraamuksista—kokonaan siitä riippumatta, mitä voit joutua kestämään kumppaniesi, toveriesi tai ylempiesi rikkomusten tähden—voit turvallisin mielin luottaa siihen ikuiseen varmuuteen, että tällaiset kärsimykset ovat ohimeneviä koettelemuksia. Mikään näistä ryhmässä esiintyneen huonon käytöksen ryhmän jäsenille aiheuttamista seuraamuksista ei voi koskaan vaarantaa iäisyysnäköalojasi eikä vähimmässäkään määrin riistää sinulta jumalallista oikeuttasi nousta Paratiisiin ja päästä Jumalan luo.

54:6.5

Näistä kapinoinnin syntiin poikkeuksetta liittyvistä koettelemuksista, viivytyksistä ja pettymyksistä saadaan hyvitys. Luciferin kapinan monien mainittavissa olevien jälkivaikutusten joukosta pyydän teitä vain kiinnittämään huomiota vaikkapa synnillisiä viisasteluja vastaan puoliaan pitäneiden ylösnousemuskuolevaisten, Jerusemin kansalaisten, elämänuran monipuolistumiseen, siksi että he hankkivat itselleen paikan niiden riveissä, joista tulee tulevaisuudessa Voimallisia Sanansaattajia, yhteisöni jäseniä. Jokainen tuon pahuutta ilmentäneen välikohtauksen asettamasta koetuksesta selvinnyt olento korotti sillä keinoin välittömästi hallinnollista statustaan ja lisäsi hengellistä arvoaan.

54:6.6

Luciferin aiheuttama mullistus vaikutti järjestelmän ja universumin kannalta ensi alkuun täysimittaiselta katastrofilta. Vähitellen alkoivat siitä koituvat edut kuitenkin nousta esille. Kun järjestelmän ajanlaskun mukaan oli kulunut kaksikymmentäviisituhatta vuotta (kaksikymmentätuhatta vuotta Urantian ajanlaskun mukaan), Melkisedekit alkoivat opettaa, että Luciferin hullutuksesta koituva hyvä oli jo alkanut vastata sen aiheuttamaa pahaa. Pahan määrällinen kasvu oli tuohon mennessä miltei pysähtynyt niin, että se jatkui vain tietyissä eristetyissä maailmoissa, kun taas suotuisat jälkivaikutukset jatkoivat moninkertaistumistaan ja ulottuivat universumin ja superuniversumin kautta jo Havonaan asti. Nykyisin Melkisedekit opettavat, että Satanian kapinasta juontuvaa hyvää on yli tuhat kertaa enemmän kuin on kaiken siitä aiheutuneen pahan kokonaismäärä.

54:6.7

Mutta tällainen tavaton ja siunauksellinen sato väärintekemisestä voitiin saada aikaan vain kaikkien Luciferin ylempien—Edentian Konstellaation-Isistä Paratiisin Universaaliseen Isään—viisaan, jumalallisen ja armeliaan asenteen johdosta. Aika on kuluessaan lisännyt Luciferin mielettömyydestä koituvaa hyvää. Ja kun rankaisua vaativa paha kehittyi täyteen mittaansa verrattain lyhyessä ajassa, on ilmeistä, että kaikkiviisaat ja kaukokatseiset universumin hallitsijat epäilemättä pidentäisivät yhä hyödyllisemmiksi käyvien seurausten sadonkorjuuaikaa. Niistä monista muista syistä välittämättä, joiden takia Satanian kapinallisten vangitsemista ja tuomitsemista viivytettiin, tämä yksikin syy olisi riittänyt selitykseksi siihen, miksei näitä synnintekijöitä internoitu aikaisemmin ja miksei heitä ole tuomittu ja hävitetty.

54:6.8

Lyhytnäköisten ja aikaan sidottujen kuolevaisten ei pitäisi kovin kärkkäästi arvostella universumin asioiden kaukokatseisten ja kaikkiviisaiden hallintoviranomaisten toimeenpanemia viivytyksiä.

54:6.9

Näihin ongelmiin liittyvän ihmisajattelun yhtenä erehdyksenä on ajatus siitä, että muka kaikki kehittyvän planeetan evolutionaariset kuolevaiset valitsisivat Paratiisiin johtavan elämänuran, ellei synti olisi heidän maailmaansa kironnut. Kyky kieltäytyä eloonjäämisestä ei ole peräisin Luciferin kapinan ajoilta. Kyky tehdä vapaaseen tahtoon perustuva päätös Paratiisiin vievän elämänuran suhteen on aina ollut kuolevaisen ihmisen omaisuutta.

54:6.10

Noustessanne eloonjäämiskokemusta ylöspäin laajennatte käsitystänne universumista ja avarratte näkemyksiänne merkityksistä ja arvoista. Ja sillä tavoin pystytte ymmärtämään paremmin, miksi Luciferin ja Saatanan kaltaisten olentojen sallitaan jatkaa kapinointiaan. Käsitätte myös paremmin, miten ajallisrajoitteisesta pahasta voi viime kädessä (ellei jo välittömästi) koitua hyvää. Sen jälkeen kun saavutatte Paratiisin, saatte todellista valistusta ja lohtua kuunnellessanne, miten supernafifilosofit näitä universumin kuntoonpanoon liittyviä syvällisiä ongelmia pohtivat ja selittävät. Epäilen silti, tyytyykö mielenne täysin vielä tähänkään. Minä en ainakaan tullut tyydytetyksi, vielä silloinkaan kun olin tällä tavoin yltänyt universumifilosofian huipulle. Saavutin toki täyden ymmärryksen näistä monimutkaisista kysymyksistä, mutta se tapahtui, vasta kun minut oli osoitettu hallintotehtäviin superuniversumiin, jossa olen aktuaalisen kokemuksen kautta saanut riittävästi käsityskykyä ymmärtääkseni tällaisia monitahoisia kosmisen oikeudenmukaisuuden ja hengellisen filosofian ongelmia. Noustessanne Paratiisia kohti opitte yhä selvemmin, että universumin hallinnon monet ongelmalliset yksityiskohdat ovat käsitettävissä, vasta kun on hankittu enemmän kokemuksellista kapasiteettia ja saatu lisää hengellistä ymmärrystä. Kosminen viisaus on kosmisten tilanteiden ymmärtämisen edellytys.

54:6.11

[Esittänyt muuan Voimallinen Sanansaattaja, joka on kokenut eloonjäämisen ajallisuuden universumien ensimmäisestä järjestelmäkapinasta ja joka on nyt liitettynä Orvontonin superuniversumin hallituksen palvelukseen ja toimii käsillä olevassa asiassa Salvingtonin Gabrielin pyynnöstä.]


◄ Luku 53
Ylös
Luku 55 ►
Urantia-kirja

Suomenkielinen käännös © Urantia-säätiön. Kaikki oikeudet pidätetään.