◄ Luku 153
Osa 4 ▲
Luku 155 ►
Luku 154

Viimeiset Kapernaumissa vietetyt päivät

VAIHEIKKAAN lauantain iltana, huhtikuun 30. päivänä, sillä aikaa kun Jeesus puhui lohdutuksen ja rohkaisun sanoja alakuloisille ja hämmentyneille opetuslapsilleen, Herodes Antipas ja Jerusalemin sanhedrinia edustavat erityisvaltuutetut kävivät neuvotteluja Tiberiaassa. Nämä kirjanoppineet ja fariseukset yllyttivät Herodesta pidätyttämään Jeesuksen. He tekivät parhaansa saadakseen Herodeksen vakuuttuneeksi sellaisesta, että Jeesus kiihotti väestöä tottelemattomuuteen ja jopa kapinaan. Mutta Herodes kieltäytyi ryhtymästä toimenpiteisiin Jeesusta vastaan sillä perusteella, että tämä olisi poliittinen rikollinen. Herodeksen neuvonantajat olivat välittäneet hänelle oikeat tiedot järven vastarannan välikohtauksesta, jossa väki koetti julistaa Jeesuksen kuninkaaksi, sekä siitä, miten tämä torjui ehdotuksen.

154:0.2

Muuan Herodeksen virallisen perheen jäsen, Kuusas, jonka vaimo kuului naisten palvelusjoukkoihin, oli kertonut hänelle, ettei Jeesuksen tarkoituksena ollut sekaantua maallisen hallintovallan asioihin; että häntä kiinnosti vain uskoviensa hengellisen veljeskunnan perustaminen, jota veljeskuntaa hän kutsui taivaan valtakunnaksi. Herodes luotti Kuusaan selontekoihin siinä määrin, että hän kieltäytyi puuttumasta Jeesuksen toimintaan. Herodeksen tapaan suhtautua Jeesukseen vaikutti tuohon aikaan myös hänen taikauskoinen pelkonsa Johannes Kastajaa kohtaan. Herodes kuului niihin luopiojuutalaisiin, jotka eivät uskoneet mihinkään mutta pelkäsivät kaikkea. Hänellä oli huono omatunto siksi, että hän oli surmauttanut Johanneksen, eikä hän halunnut tulla sotketuksi näihin vehkeilyihin Jeesusta vastaan. Hän oli tietoinen monista sellaisista sairaustapauksista, jotka Jeesus näytti parantaneen, ja hän piti tätä joko profeettana tai suhteellisen vaarattomana uskonnollisena kiihkoilijana.

154:0.3

Kun juutalaiset uhkasivat tiedottaa keisarille, että Herodes suojeli maanpetoksellista alamaista, tämä ajoi heidät ulos neuvotteluhuoneestaan. Asiat jäivät tällaiselle tolalle viikon ajaksi, minkä kuluessa Jeesus valmensi seuraajiaan uhkaamassa olevan hajaantumisen varalle.

1. Neuvonpitojen viikko

154:1.1

Toukokuun 1. päivästä toukokuun 7. päivään Jeesus kävi Sebedeuksen talossa luottamuksellisia neuvotteluja seuraajiensa kanssa. Näihin neuvonpitoihin pääsivät vain koetellut ja luotetut opetuslapset. Tänä ajankohtana oli vain sata opetuslasta, joilla oli moraalista rohkeutta uhmata fariseusten vastarintaa ja tuoda avoimesti julki, että he kannattivat Jeesusta. Tämän ryhmän kanssa Jeesus piti istuntoja aamulla, iltapäivällä ja illalla. Pieniä kyselijöiden ryhmiä kokoontui jokaisena iltapäivänä järven rannalle, jossa jotkut evankelistoista tai apostoleista luennoivat heille. Näissä ryhmissä oli harvoin enempää kuin viisikymmentä henkilöä.

154:1.2

Käsillä olevan viikon perjantaina Kapernaumin synagogan esimiehet tekivät virallisen päätöksen sulkea Jumalan huone Jeesukselta ja kaikilta hänen seuraajiltaan. Tämä toimenpide suoritettiin Jerusalemin fariseusten aloitteesta. Jairus erosi johtavan esimiehen virasta ja asettui avoimesti tukemaan Jeesusta.

154:1.3

Viimeinen järvenrantakokous pidettiin sapatti-iltapäivänä, toukokuun 7. päivänä. Jeesus puhui vähemmälle kuin sadalleviidellekymmenelle sillä kertaa paikalle kerääntyneelle kuulijalle. Tämä lauantai-ilta oli se ajankohta, jolloin Jeesuksen ja hänen opetustensa arvostus saavutti kansan keskuudessa aallonpohjansa. Tuosta ajankohdasta lähtien alkoi myönteisen suhtautumisen tasainen, hidas, mutta entistä terveempi ja luotettavampi kasvu; rakentui uutta kannatusta, joka pohjautui entistä paremmin hengelliseen uskoon ja aitoon uskonnolliseen kokemukseen. Enemmän tai vähemmän monimuotoinen ja kompromisseja sisältänyt siirtymävaihe Mestarin seuraajien materialististen valtakuntakäsitysten ja Jeesuksen opettamien idealistisempien ja hengellisempien käsitysten välillä oli nyt peruuttamattomasti päättynyt. Tästä alkaen valtakunnan evankeliumin julistaminen oli entistä avoimempaa sikäli, että tuotiin esille sen laajemmat ulottuvuudet ja kauaskantoiset hengelliset seurannaisvaikutukset.

2. Lepoviikko

154:2.1

Sunnuntaina, toukokuun 8. päivänä vuonna 29 jKr, sanhedrin hyväksyi Jerusalemissa asetuksen, joka sulki kaikki Palestiinan synagogat Jeesukselta ja hänen seuraajiltaan. Tämä oli uusi ja ennen kuulumaton Jerusalemin sanhedrinin suorittama toimivallan anastus. Siihen saakka jokainen synagoga oli olemassaolonsa ja toimintansa osalta ollut riippumaton jumalanpalvelijoiden seurakunta ja oman hallintokuntansa päätösvallan ja ohjauksen alainen. Vain Jerusalemin synagogat olivat olleet sanhedrinin määräysvallan alaisia. Tämän sanhedrinin mielivaltaisen toimenpiteen seurauksena viisi sen jäsentä erosi. Sata viestinviejää lähetettiin välittömästi tiedottamaan tästä asetuksesta ja panemaan se toimeen. Jo parissa viikossa jokainen Palestiinan synagoga Hebronin synagogaa lukuun ottamatta oli kumartanut tälle sanhedrinin manifestille. Hebronin synagogan esimiehet kieltäytyivät tunnustamasta, että sanhedrinillä olisi heidän seurakuntaansa nähden oikeus moiseen vallankäyttöön. Se, että he kieltäytyivät suostumasta Jerusalemin antamaan määräykseen, perustui enemmänkin siihen, että he tekivät seurakunnallisesta autonomiasta kiistakysymyksen, kuin myötämielisyyteen Jeesuksen asiaa kohtaan. Pian tämän jälkeen tuli tuhosi Hebronin synagogan.

154:2.2

Samaisena sunnuntaiaamuna Jeesus ilmoitti, että vietettäisiin viikon pituinen loma, ja hän kehotti kaikkia opetuslapsiaan palaamaan kotiinsa tai ystäviensä luo lepuuttamaan rasittunutta sieluaan ja puhumaan rohkaisun sanoja rakkaimmilleen. Hän sanoi: ”Menkää kukin seudullenne virkistäytymään tai kalastamaan, ja rukoilkaa samalla valtakunnan laajenemisen puolesta.”

154:2.3

Tämän lepoviikon kuluessa Jeesuksella oli mahdollisuus käydä monien järven rantamilla asuvien perheiden ja ryhmien luona. Useaan otteeseen hän myös kävi Daavid Sebedeuksen kanssa kalastamassa, ja vaikka hän vaeltelikin enimmän aikaa yksikseen, jossakin lähistöllä lymyili aina pari, kolme Daavidin luotetuinta sanansaattajaa, jotka olivat saaneet päälliköltään kaikkea muuta kuin epämääräiset ohjeet Jeesuksen suojelemisesta. Tämän lepoviikon aikana ei harjoitettu minkäänlaista julkista opetustoimintaa.

154:2.4

Juuri tällä viikolla Natanael ja Jaakob Sebedeus kärsivät melko vakavasta sairaudesta. Kolme päivää ja kolme yötä heitä vaivasi äkillinen ja tuskallinen ruoansulatushäiriö. Kolmantena iltana Jeesus päästi Jaakobin äidin, Salomen, lepäämään ja jäi itse hoivaamaan kärsiviä apostolejaan. Jeesus olisi tietenkin voinut samassa silmänräpäyksessä parantaa nämä molemmat miehet, mutta se ei ole sen paremmin Pojan kuin Isänkään noudattama menettelytapa, milloin he ovat tekemisissä niiden arkipäiväisten vaikeuksien ja vaivojen kanssa, joita ihmislapset ajallisuuden ja avaruuden evolutionaarisissa maailmoissa kokevat. Jeesus ei koko tapahtumatäyteisen lihallisen elämänsä kuluessa ryhtynyt kertaakaan minkäänlaisiin yliluonnollisiin hoivatoimenpiteisiin kenenkään maisen perheensä jäsenen hyväksi eikä yhdenkään läheisimmän seuraajansa puolesta.

154:2.5

Universumissa vastaan tulevat vaikeudet ja planeetalla esiin nousevat esteet on kohdattava osana sitä kokemuskoulutusta, joka on säädetty ajatellen kuolevaisten luotujen kehittyvän sielun kasvua ja kehittymistä, vähä vähältä etenevää täydellistymistä. Ihmissielun hengellistyminen edellyttää perinpohjaista kokemusta kasvattavassa mielessä tapahtuvasta universumin monenlaisten todellisten ongelmien ratkaisemisesta. Eläinperäinen luomakunta ja tahdollisten luotujen alemmat muodot eivät edisty suotuisasti ympäristössä, joka on liian helppo. Ongelmalliset tilanteet, joihin vielä liittyvät vaivannäköön kannustavat kiihokkeet, ovat omiaan tuottamaan niitä mielen, sielun ja hengen toimintoja, jotka antavat oman mahtavan panoksensa siihen, että kuolevaisen edistymiseen kuuluvat arvolliset tavoitteet saavutetaan ja henkipäämääränä olevat korkeammat tasot tavoitetaan.

3. Toinen Tiberiaassa käyty neuvottelu

154:3.1

Toukokuun 16. päivänä Jerusalemin viranomaiset ja Herodes Antipas kokoontuivat toiseen heidän välillään Tiberiaassa käytyyn neuvonpitoon. Paikalla olivat edustettuina Jerusalemin sekä uskonnolliset että poliittiset johtajat. Juutalaiset johtomiehet saattoivat ilmoittaa Herodekselle, että käytännöllisesti katsoen kaikki sekä Galilean että Juudean synagogat oli suljettu Jeesuksen opetuksilta. Herodesta yritettiin toistamiseen saada määräämään Jeesus pidätettäväksi, mutta hän kieltäytyi täyttämästä heidän pyyntöään. Toukokuun 18. päivänä Herodes saatiin kaikesta huolimatta sittenkin suostumaan menettelytapaan, jonka mukaan sanhedrinin viranhaltijat saisivat pidättää Jeesuksen ja viedä hänet uskonnollisten syytösten nojalla Jerusalemiin oikeuden kuultavaksi edellyttäen, että roomalainen Juudean käskynhaltija antaisi tällaiseen järjestelyyn suostumuksensa. Jeesuksen vihamiehet levittivät sillä välin koko Galilean alueella uutterasti huhua, että Herodes oli muuttunut vihamieliseksi Jeesusta kohtaan ja että hänen aikomuksenaan oli surmata kaikki, jotka uskoivat tämän opetuksiin.

154:3.2

Lauantai-iltana, toukokuun 21. päivänä, saatiin Tiberiaaseen sana siitä, ettei Jerusalemin siviiliviranomaisilla ollut mitään huomautettavaa tätä Herodeksen ja fariseusten välistä sopimusta vastaan, jonka mukaan Jeesus otettaisiin kiinni ja tuotaisiin Jerusalemiin sanhedrinin eteen tutkittavaksi syytettynä juutalaiskansakunnan pyhien lakien pilkkaamisesta. Niinpä Herodes tuona päivänä hieman ennen puoltayötä allekirjoitti määräyksen, joka valtuutti sanhedrinin viranhaltijat pidättämään Jeesuksen Herodeksen hallintoalueilla ja kuljettamaan hänet voimakeinoin Jerusalemiin oikeudenkäyntiä varten. Herodesta painostettiin voimakkaasti monelta taholta, ennen kuin hän suostui myöntämään tämän luvan, ja hän oli varsin tietoinen siitä, ettei Jeesus voisi odottaa tasapuolista oikeuskäsittelyä katkerien vihamiestensä edessä Jerusalemissa.

4. Lauantai-ilta Kapernaumissa

154:4.1

Kapernaumissa kokoontui tuona samana lauantai-iltana viidenkymmenen johtavan kansalaisen ryhmä synagogaan keskustelemaan tuiki tärkeästä kysymyksestä: ”Mihin ryhdymme Jeesuksen suhteen?” Heidän keskustelunsa ja väittelynsä jatkuivat vielä keskiyön jälkeenkin, mutta he eivät kyenneet löytämään mitään yhteistä sopimuspohjaa. Jos jätetään ne muutamat henkilöt laskuista, jotka olivat taipuvaisia uskomaan, että Jeesus saattoi olla Messias, vähintäänkin pyhä mies tai kukaties profeetta, kokous jakautui neljään lähes samankokoiseen ryhmään, joiden näkemykset Jeesuksesta olivat seuraavat:

154:4.2

1. Hän oli harhautunut ja harmiton uskonnollinen fanaatikko.

154:4.3

2. Hän oli vaarallinen ja juonitteleva kiihottaja, joka saattaisi lietsoa kapinan.

154:4.4

3. Hän oli liitossa perkeleiden kanssa ja saattoi olla jopa perkeleiden ruhtinas.

154:4.5

4. Hän oli järjiltään, hullu, mentaalisesti järkkynyt.

154:4.6

Puhuttiin paljon siitä, että Jeesus saarnasi oppeja, jotka olivat tavallisen kansan kannalta hämmentäviä. Hänen vihamiehensä olivat sitä mieltä, että hänen opetuksensa olivat käytännölle vieraita, että kaikki hajoaisi pirstaleiksi, jos jokainen pyrkisi rehellisesti elämään hänen aatteidensa mukaisesti. Ja monien sen jälkeen eläneiden sukupolvien ihmiset ovat sanoneet samoja asioita. Monet älykkäät ja hyvää tarkoittavat ihmiset väittävät vielä näiden ilmoitusten esittämisen aikaan vallitsevissa valistuneemmissa oloissakin, ettei nykyajan sivilisaatiota olisi voitu rakentaa Jeesuksen opetusten perustalle—ja he ovat osittain oikeassa. Mutta kaikki tällaiset epäilijät unohtavat, että hänen opetustensa pohjalta olisi voitu rakentaa paljon parempi sivilisaatio, ja kerran vielä rakennetaankin. Tämä maailma ei ole koskaan tosissaan yrittänyt laajassa mitassa toteuttaa Jeesuksen opetuksia, vaikka usein onkin tehty puolinaisia yrityksiä noudattaa niin kutsutun kristinuskon oppeja.

5. Vaiheikas sunnuntaiaamu

154:5.1

Toukokuun 22. päivä oli vaiheikas päivä Jeesuksen elämässä. Ennen päivänkoittoa tuona sunnuntaiaamuna yksi Daavidin sanansaattajista saapui kovalla kiireellä Tiberiaasta tuomaan viestiä, että Herodes oli antanut tai oli antamaisillaan valtuudet sanhedrinin toimihenkilöiden pidättää Jeesus. Kun Daavid Sebedeus sai tiedon tästä uhkaavasta vaarasta, se sai hänet herättämään sanansaattajansa ja lähettämään heidät kaikkien paikallisten opetuslapsiryhmien luo kutsumaan nämä hätäneuvotteluun, joka pidettäisiin seitsemältä samana aamuna. Kun Juudan (Jeesuksen veljen) käly kuuli tämän huolestuttavan viestin, hän toimitti kiireesti sanan kaikille lähellään asuville Jeesuksen perheen jäsenille ja kutsui heidät välittömästi koolle Sebedeuksen taloon. Ja tätä kiireistä kutsua noudattaen sinne kokoontuivat kohta Maria, Jaakob, Joosef, Juuda ja Ruut.

154:5.2

Tässä varhaisaamun kokouksessa Jeesus antoi jäähyväisohjeensa koolla oleville opetuslapsille; toisin sanoen hän jätti heille toistaiseksi hyvästit, sillä hän tiesi hyvin, että heidät karkotettaisiin kohta Kapernaumista. Hän ohjasi heitä kaikkia etsimään opastusta Jumalalta ja seuraamuksista piittaamatta jatkamaan valtakunnan työtä. Evankelistojen oli määrä työskennellä sopivaksi katsomallaan tavalla kunnes heidät mahdollisesti myöhemmin kutsuttaisiin koolle. Hän valitsi evankelistojen joukosta kaksitoista, jotka kulkisivat hänen mukanaan. Kahdelletoista apostolille hän antoi ohjeen pysyä hänen seurassaan, tapahtuipa mitä hyvänsä. Kahdelletoista naiselle hän antoi neuvon pysytellä Sebedeuksen talossa ja Pietarin talossa siksi kunnes hän lähettäisi jonkun pyytämään heitä luokseen.

154:5.3

Jeesus suostui siihen, että Daavid Sebedeus jatkaisi maanlaajuista viestinviejäpalveluaan, ja pian tämän jälkeen Mestarille hyvästejä lausuessaan Daavid sanoi: ”Lähde työhösi, Mestari. Älä anna kiihkoilijoiden päästä sinuun käsiksi, äläkä hetkeäkään epäile, etteivätkö sanansaattajat seuraisi jäljessäsi. Mieheni eivät koskaan kadota yhteyttä sinuun, ja heidän kauttaan saat kuulla valtakunnan asioista muilla seuduilla, ja heidän kauttaan me kaikki saamme tietoja sinusta. Sattuipa minulle mitä tahansa, se ei voi häiritä tätä palvelua, sillä olen nimittänyt ensimmäisen ja toisen, jopa kolmannen johtajan. En ole sen paremmin opettaja kuin saarnamieskään, mutta teen tämän täydestä sydämestäni, eikä kukaan voi minua pysäyttää.”

154:5.4

Noin kello 7.30 tuona aamuna Jeesus aloitti hyvästijättöpuheensa lähes sadalle uskovalle, jotka olivat ahtautuneet sisälle kuullakseen hänen sanansa. Se oli kaikille läsnäoleville vakavan juhlallinen tilaisuus, mutta Jeesus näytti epätavallisen hyväntuuliselta. Hän oli taas kerran oma itsensä. Viikkokausia jatkunut vakavuus oli tipotiessään, ja hän valoi uskoa, toivoa ja rohkeutta ilmentävillä sanoillaan heihin kaikkiin innostusta.

6. Jeesuksen perhe saapuu

154:6.1

Kello oli noin kahdeksan tuona sunnuntaiaamuna, kun Jeesuksen maisen perheen viisi jäsentä Juudan kälyn lähettämän kutsun hälyttäminä saapui tapahtumapaikalle. Koko tästä hänen lihallisesta perheestään vain yksi, Ruut, uskoi varauksetta ja jatkuvasti Jeesuksen maan päällä suorittaman tehtävän jumalallisuuteen. Juudalla ja Jaakobilla ja jopa Joosefilla oli yhä jäljellä paljon heidän kerran omaamastaan uskosta Jeesukseen, mutta he olivat päästäneet ylpeyden puuttumaan siihen, minkä tiesivät oikeaksi ja mitkä olivat heidän todelliset hengelliset pyrkimyksensä. Mariaa raastoi niin ikään yhtäältä rakkaus ja toisaalta pelko, yhtäältä äidinrakkaus ja toisaalta perheylpeys. Vaikka epäilykset häntä kiusasivatkin, hän ei voinut koskaan täysin unohtaa Gabrielin vierailua ennen Jeesuksen syntymää. Fariseukset olivat tehneet kovasti työtä saadakseen Marian uskomaan, että Jeesus oli järjiltään, mielenhäiriöinen. He yllyttivät häntä menemään poikiensa kanssa Jeesuksen luo ja koettamaan taivuttaa häntä luopumaan enemmästä julkisesta opetustyöstä. He vakuuttivat Marialle, että Jeesuksen terveys kohta murtuisi ja että koko perheelle koituisi vain häpeää ja epäsuosiota, jos hänen sallittaisiin jatkaa. Ja niin Juudan kälyn viestin saapuessa kaikki viisi sonnustautuivat välittömästi taipaleelle kohti Sebedeuksen taloa. He olivat olleet koolla Marian kodissa, jossa heillä oli edellisenä iltana ollut tapaaminen fariseusten kanssa. He olivat keskustelleet jerusalemilaisten johtomiesten kanssa pitkälle yöhön, ja kaikki olivat enemmän tai vähemmän vakuuttuneita siitä, että Jeesus käyttäytyi oudosti, että hän oli käyttäytynyt oudosti jo jonkin aikaa. Vaikkei Ruut osannutkaan selittää Jeesuksen käyttäytymisestä kaikkea, hän korosti voimakkaasti sitä, että Jeesus oli aina kohdellut perhettään oikeudenmukaisesti, ja hän kieltäytyi yhtymästä kaavailuihin, joiden tarkoituksena oli suostutella Jeesus luopumaan enemmästä toiminnasta.

154:6.2

Matkallaan Sebedeuksen talolle he keskustelivat näistä asioista ja sopivat keskenään koettavansa suostutella Jeesusta tulemaan heidän mukanaan kotiin, sillä, niin kuin Maria sanoi: ”Tiedän, että kykenisin vaikuttamaan poikaani, jos hän vain tulisi kotiin ja kuuntelisi minua.” Jaakob ja Juuda olivat kuulleet huhuja siitä, että aikomuksena oli pidättää Jeesus ja viedä hänet Jerusalemiin tuomittavaksi. He pelkäsivät myös oman turvallisuutensa puolesta. Niin kauan kuin Jeesus oli yleisen mielipiteen suosikki, hänen perheensä antoi asioiden sujua omaa rataansa, mutta nyt kun kapernaumilaiset ja Jerusalemin johtomiehet olivat äkkiä kääntyneet häntä vastaan, perheen jäsenet alkoivat tuntea, miten tuskallisesti heitä painoi heidän kiusallisen asemaansa liittyvä oletettu häpeä.

154:6.3

He olivat odottaneet tapaavansa Jeesuksen, vievänsä hänet sivummalle ja kehottavansa häntä lähtemään kotiin heidän mukanaan. He olivat ajatelleet vakuuttaa hänelle, että he unohtaisivat että hän oli laiminlyönyt heitä—he antaisivat anteeksi ja unohtaisivat—, jos hän vain luopuisi hupsutuksestaan ja lakkaisi yrittämästä opettaa uutta uskontoa, josta ei ollut muuhun kuin tuottamaan vaikeuksia hänelle itselleen ja häpeää hänen perheelleen. Tähän kaikkeen Ruut suostui sanomaan vain: ”Haluan sanoa veljelleni, että pidän häntä Jumalan miehenä ja että toivon hänen mieluummin tahtovan kuolla kuin sallivan näiden ilkeiden fariseusten katkaista hänen saarnaamisensa.” Joosef lupasi pitää huolta siitä, että Ruut olisi hiljaa, sen aikaa kun toiset taivuttelisivat Jeesusta.

154:6.4

Kun he saapuivat Sebedeuksen talolle, Jeesus oli parhaillaan pitämässä hyvästijättöpuhettaan opetuslapsille. He koettivat päästä sisälle taloon, mutta se oli tungokseen asti täynnä. Lopulta he asettuivat takakuistille ja lähettivät eteenpäin Jeesukselle tarkoitetun viestin, joka kulki henkilöltä henkilölle niin, että sen lopulta kuiskasi hänelle Simon Pietari, joka tämän takia keskeytti hänen puheensa sanoen: ”Katso, äitisi ja veljesi ovat ulkopuolella ja heillä on kiihkeä halu saada puhua kanssasi.” Jeesuksen äidin mieleenhän ei juolahtanut, miten tärkeää Jeesuksen oli esittää tämä jäähyväissanoma seuraajilleen, eikä hän liioin tiennyt, että hänen vangitsijoidensa saapuminen saattoi minä hetkenä hyvänsä päättää hänen puheensa. Hän tosiaankin luuli, että Jeesus ilmeisen vieraantumisen jatkuttua jo näin pitkään ja se huomioon ottaen, että hän ja Jeesuksen veljet olivat armollisesti todellakin tulleet hänen luokseen, keskeyttäisi puheensa ja tulisi heidän luokseen samalla hetkellä, kun saisi viestin, että he olivat odottamassa.

154:6.5

Se oli taas yksi niistä tapauksista, jolloin Jeesuksen mainen perhe ei kyennyt käsittämään, että hänen oli hoidettava Isänsä asioita. Ja niin Maria ja Jeesuksen veljet loukkaantuivat syvästi siitä, että vaikka Jeesus viestin kuullakseen keskeyttikin puheensa, hän ei kuitenkaan rynnännyt ulos tervehtimään heitä, vaan he saivat kuulla hänen sointuvan äänensä voimistuvan hänen lausuessaan: ”Sanokaa äidilleni ja veljilleni, ettei heidän pidä pelätä puolestani. Isä, joka lähetti minut maailmaan, ei minua hylkää; mitään vahinkoa ei liioin tapahdu perheelleni. Kehottakaa heitä olemaan rohkealla mielin ja panemaan luottamuksensa valtakunnan Isään. Mutta kuka loppujen lopuksi on äitini ja ketkä ovat veljiäni?” Ja levittäen edessään kätensä kaikkia huoneeseen kokoontuneita opetuslapsia kohti hän sanoi: ”Minulla ei ole äitiä, minulla ei ole veljiä. Katsokaa äitiäni ja katsokaa veljiäni! Sillä jokainen, joka noudattaa taivaassa olevan Isäni tahtoa, on äitini, veljeni ja sisareni.”

154:6.6

Ja nämä sanat kuullessaan Maria lyyhistyi Juudan käsivarsille. He kantoivat hänet ulos puutarhaan saadakseen hänet virkoamaan, kun Jeesus sen sijaan lausui jäähyväisviestinsä loppusanat. Hän olisi sen jälkeen mennyt ulos keskustelemaan äitinsä ja veljiensä kanssa, mutta Tiberiaasta saapui kiireinen viestintuoja tuoden sellaisen tiedon, että sanhedrinin toimihenkilöt olivat tulossa ja että näillä oli valtuutus pidättää Jeesus ja viedä hänet Jerusalemiin. Andreas otti vastaan tämän sanoman ja keskeytti Jeesuksen kertoakseen viestin hänelle.

154:6.7

Andreas ei muistanut, että Daavid oli sijoittanut puolen kolmattakymmentä vartiomiestä Sebedeuksen talon ympärille ja ettei kukaan voinut päästä heidän kimppuunsa ylläköllä. Näin ollen hän kysyi Jeesukselta, mitä pitäisi tehdä. Mestari seisoi siinä ääneti, samalla kun hänen äitinsä, joka oli kuullut sanat ”minulla ei ole äitiä”, oli puutarhassa tointumassa järkytyksestään. Juuri tuona hetkenä muuan huoneessa oleva nainen nousi seisomaan ja huudahti: ”Siunattu on kohtu, joka sinua kantoi, ja siunatut ovat rinnat, jotka sinua imettivät.” Jeesus käännähti hetkeksi sivuun keskustelusta, jota hän kävi Andreaksen kanssa, ja vastasi tälle naiselle sanomalla: ”Ei, vaan siunattu on paremminkin se, joka kuulee Jumalan sanan ja rohkenee sitä totella.”

154:6.8

Maria ja Jeesuksen veljet luulivat, ettei Jeesus ymmärtänyt heitä, että hän ei enää ollut kiinnostunut heistä, ollenkaan käsittämättä, että nimenomaan he eivät kyenneet ymmärtämään Jeesusta. Jeesus ymmärsi täysin, miten vaikeaa ihmisten on irtautua menneisyydestään. Hän tiesi, miten saarnaajan kaunopuheisuus saa ihmiset horjumaan, ja miten omatunto vastaa, kun siihen vedotaan emotionaalisesti, kuten mieli vastaa johdonmukaisuuteen ja järkiperäisyyteen, mutta hän tiesi myös, miten paljon vaikeampaa on suostutella ihmiset sanoutumaan irti menneestä.

154:6.9

On iäti totta, että kaikilla, jotka ajattelevat olevansa väärinymmärrettyjä tai jotka luulevat, ettei heitä arvosteta, on Jeesuksessa myötätuntoinen ystävä ja ymmärtäväinen neuvonantaja. Hän oli varoittanut apostolejaan, että ihmisen viholliset saattavat olla hänen oman perhekuntansa jäseniä, mutta hän oli tuskin tajunnut, miten lähelle tämä ennustus osui soveltuakseen siihen, mitä hän itse koki. Jeesus ei hylännyt maista perhettään tehdäkseen Isänsä työtä, vaan hänen perheensä hylkäsi hänet. Kun Jaakob myöhemmin, Mestarin kuoleman ja kuolleistaheräämisen jälkeen, tuli kosketuksiin varhaiskristillisen liikkeen kanssa, hän kärsi suunnattomasti siitä, ettei ollut käyttänyt hyväkseen tätä tilaisuutta päästä jo alkuvaiheessa yhteyteen Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa.

154:6.10

Näitä tapahtumia kokiessaan Jeesus tahtoi, että häntä opastaisi hänen ihmismielensä rajallinen tietämys. Hän halusi läpikäydä pelkkänä ihmisenä sen, mitä hän koki työtoveriensa kanssa. Ja Jeesuksen ihmismielessä nimenomaan oli ajatus, että hän ennen lähtöään tapaisi perheensä. Hän ei halunnut jättää puhettaan kesken ja tehdä sillä tavoin heidän perin pitkän eron jälkeen ensimmäisestä tapaamisestaan julkista numeroa. Hän oli aikonut päättää puheensa ja käydä sitten ennen lähtöään tapaamassa heitä, mutta nämä kaavailut kaatuivat tapahtumain heti puheen jälkeen saamaan epäonniseen käänteeseen.

154:6.11

Heidän pakonsa pikaisuutta lisäsi vielä se, että Sebedeuksen kodin takaovelle saapui ryhmä Daavidin sanansaattajia. Näiden miesten aikaansaama hälinä säikytti apostolit luulemaan, että uudet tulokkaat saattaisivat olla heidän pidättäjiään, ja välittömästi tapahtuvaa pidätystä pelätessään he kiiruhtivat etuoven kautta veneeseen, joka oli heitä odottamassa. Ja kaikki tämä selittää, miksei Jeesus tavannut takakuistilla odottelevaa perhettään.

154:6.12

Mutta kun hän kiireesti pakoa tehdessään astui veneeseen, hän ehti silti sanoa Daavid Sebedeukselle: ”Kerro äidilleni ja veljilleni, että pidän arvossa heidän tuloaan ja että aikomukseni oli tavata heidät. Pyydä, etteivät he näkisi syytä loukkaantua minuun, vaan että he mieluumminkin etsisivät tietoa siitä, mikä on Jumalan tahto, sekä armoa ja rohkeutta tämän tahdon täyttääkseen.”

7. Pikainen pako

154:7.1

Ja näin Jeesus siis tuona sunnuntaiaamuna, toukokuun 22. päivänä vuonna 29 jKr, lähti kahdentoista apostolinsa ja kahdentoista evankelistan kanssa kiireesti pakoon sanhedrinin viranhaltijoita, jotka olivat matkalla Betsaidaan mukanaan Herodes Antipaan antama valtuutus, jonka mukaan hänet sai jumalanpilkkasyytösten ja hänen juutalaisten pyhiä lakeja vastaan suorittamiensa muiden rikkomusten nojalla pidättää ja viedä Jerusalemiin oikeuden tutkittavaksi. Kello oli miltei puoli yhdeksän tuona kauniina aamuna, kun tämä kaksikymmenviisijäseninen seurue tarttui airoihin ja souti kohti Galileanmeren itärantaa.

154:7.2

Mestarin venettä seurasi toinen, pienempi pursi. Siinä oli kuusi Daavidin sanansaattajaa, joilla oli ohjeet pitää yllä yhteys Jeesukseen ja tämän työtovereihin ja huolehtia siitä, että tieto näiden olinpaikasta ja turvallisuudesta välittyi säännöllisesti Sebedeuksen kotiin Betsaidassa. Tämä koti oli jo jonkin aikaa toiminut valtakuntatyön tukikohtana. Mutta koskaan ei Jeesus enää asettuisi taloksi Sebedeuksen kotiin. Tästä lähtien Mestarilla ei koko aikana, joka vielä oli jäljellä hänen maisesta elämästään, todellakaan ”ollut, mihin päänsä kallistaisi”. Hänellä ei enää ollut mitään, mikä olisi edes muistuttanut vakituista asuinpaikkaa.

154:7.3

He soutivat järven poikki Heresan kylän lähelle, jättivät veneensä ystävien huostaan ja aloittivat Mestarin maan päällä viettämän elämän viimeisen vaiheikkaan vuoden vaellukset. He pysyttelivät jonkin aikaa Filippuksen hallintoalueilla niin, että he Heresasta menivät Filippuksen Kesareaan ja matkasivat sieltä edelleen Foinikian rannikolle.

154:7.4

Väkijoukko viipyili Sebedeuksen kodin tietämillä ja katseli mainittujen kahden veneen kulkua järven poikki itärantaa kohti, ja veneet olivat jo hyvän matkaa ulapalla, kun jerusalemilaisvirkailijat riensivät paikalle ja alkoivat etsiä Jeesusta. He eivät suostuneet uskomaan, että hän olisi päässyt heiltä pakoon, ja sillä aikaa kun Jeesus ja hänen seurueensa matkasivat Batanean kautta kohti pohjoista, fariseukset ja heidän avustajansa käyttivät miltei kokonaisen viikon siihen, että he turhaan etsivät häntä Kapernaumin ympäristöstä.

154:7.5

Jeesuksen perheen jäsenet palasivat kotiinsa Kapernaumiin, ja he käyttivät lähes viikon keskusteluihin, väittelyihin ja rukoilemiseen. He olivat täynnä hämmennystä ja tyrmistystä. He pääsivät mielenrauhaan vasta torstai-iltapäivänä, kun Ruut palasi kotiin käytyään Sebedeuksen talossa, jossa hän oli Daavidilta saanut tietää, että hänen isä-veljensä oli turvassa, että hän oli terve ja parhaillaan matkalla Foinikian rannikolle.


◄ Luku 153
Ylös
Luku 155 ►
Urantia-kirja

Suomenkielinen käännös © Urantia-säätiön. Kaikki oikeudet pidätetään.