Abraham suunnitteli mielessään koko Kanaanin valloittamista. Hänen päättäväisyyttään horjutti vain se, ettei Melkisedek olisi hyväksynyt sellaista hanketta. Mutta Abraham oli jo melkein päättänyt ryhtyä yritykseen, kun häntä alkoi huolestuttaa ajatus siitä, ettei hänellä ollut poikaa, josta olisi tullut hänen seuraajansa hahmotellun kuningaskunnan hallitsijana. Hän järjesti uuden neuvottelun Melkisedekin kanssa, ja nimenomaan tämän keskustelun kuluessa Saalemin pappi, näkyväinen Jumalan Poika, taivutti Abrahamin luopumaan aineellisiin valloituksiin tähtäävästä suunnitelmastaan ja hylkäämään ajallisen hallitsijanvallan hengellisen taivaan valtakunta -käsitteen hyväksi.
Melkisedek selitti Abrahamille, miten turhaa olisi taistella amorilaisten liittokuntaa vastaan, mutta samalla hän teki yhtä selväksi sen, että nämä takapajuiset klaanit olivat järjettömillä tavoillaan parhaillaan suorittamassa todellista itsemurhaa, jonka seurauksena ne muutamassa sukupolvessa heikkenisivät niin paljon, että sillä välin suuresti lisääntyneet Abrahamin jälkeläiset kykenisivät ne helposti voittamaan.
Ja Melkisedek solmi Saalemissa muodollisuuksien mukaisen liittosopimuksen Abrahamin kanssa. Hän sanoi Abrahamille: ”Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea; niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä.” Ja Abraham uskoi Melkisedekiä, ”ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”. Melkisedek kertoi Abrahamille, miten tämän jälkeläiset tulevaisuudessa ottaisivat haltuunsa Kanaanin, sen jälkeen kun nämä olisivat olleet Egyptissä.
Tämä Melkisedekin liitto Abrahamin kanssa edustaa sitä suurta urantialaista sopimusta jumaluuden ja ihmiskunnan välillä, jolla Jumala suostuu tekemään kaiken, ihminen suostuu vain uskomaan Jumalan lupauksiin ja noudattamaan hänen ohjeitaan. Siihen saakka oli uskottu, että pelastus oli saavutettavissa vain teoilla—uhrein ja uhrauksin; nyt Melkisedek toi Urantialle jälleen sen ilosanoman, että pelastus, Jumalan suosio, on saatavissa uskon kautta. Mutta tämä evankeliumi koruttomasta uskosta Jumalaan oli liian edistyksellistä. Seemiläisheimojen jäsenet katsoivat myöhemmin paremmaksi palata vanhoihin uhrimenoihin ja synnin sovittamiseen verenvuodatuksella.
Pian tämän sopimuksenteon jälkeen syntyi Abrahamin poika, Iisak, kuten Melkisedek oli luvannut. Iisakin syntymän jälkeen Abraham alkoi suhtautua hyvin vakavasti liittoonsa Melkisedekin kanssa, niinpä hän lähti Saalemiin saadakseen sopimuksen kirjallisessa muodossa vahvistetuksi. Juuri tässä julkisessa ja virallisessa sopimuksen hyväksymistilaisuudessa hän muutti nimensä Abramista Abrahamiksi.
Useimmat Saalemin uskovaisista olivat harjoittaneet ympärileikkaamista, vaikkei Melkisedek siitä koskaan ollut tehnyt pakollista. Vaikka Abraham oli aina vastustanut ympärileikkausta, tässä tilanteessa hän kuitenkin päätti juhlistaa tapahtumaa hyväksymällä virallisesti tämän riitin Saalemin liittosopimuksen vahvistamisen merkiksi.
Sen jälkeen kun Abraham oli kiistattomasti ja julkisesti luopunut henkilökohtaisista pyrkimyksistään Melkisedekin laajakantoisempien suunnitelmien hyväksi, hänelle ilmestyi Mamren tasangolla kolme taivaallista olentoa. Kysymyksessä oli tosiasiallinen ilmestys, vaikka se on yhdistetty myöhemmin sepitettyihin tarinoihin, jotka liittyivät Sodoman ja Gomorran luonnollisella tavalla tapahtuneeseen tuhoutumiseen. Ja nämä tarinat noiden aikojen tapahtumista osoittavat, miten jälkeenjääneitä vielä näinkin äskettäisen ajan moraali ja etiikka olivat.
Juhlallisen liiton solmimisen jälkeen sovinto Abrahamin ja Melkisedekin välillä oli rikkumaton. Abraham ryhtyi taas hoitamaan Saalemin siirtokunnan siviili- ja sotilasjohtajan tehtäviä. Saalemin siirtokunnan ollessa laajimmillaan Melkisedekin veljeskunnan väestökirjoissa oli yli satatuhatta säännöllistä kymmenystenmaksajaa. Abraham suoritutti merkittäviä parannuksia Saalemin temppelissä ja järjesti uudet teltat koko koululaitokselle. Sen lisäksi, että hän laajensi kymmenysverojärjestelmää, hän otti käyttöön myös monia entistä parempia menetelmiä koululaitoksen toiminnan ohjaamisessa, ja sitä paitsi hän antoi merkittävän panoksen lähetyspropagandasta vastanneen toimintayksikön työn kohenemiseen. Hän teki niin ikään paljon saadakseen aikaan karjan laadun paranemista ja järjestääkseen uudelleen Saalemin maidonkäsittelylaitokset. Abraham oli taitava ja pystyvä liikemies, ja oman aikansa mittapuun mukaan hän oli varakas henkilö. Hän ei ollut ylen määrin hurskas, mutta hän oli läpikotaisen vilpitön, ja hän toden totta uskoi Makiventa Melkisedekiin.