Äärettömän Hengen personoimisen myötä jumalallisesta persoonallisuussyklistä tulee menneisyyden ikuisuudessa täydellinen ja täysimääräinen. Toiminnan Jumala on olemassa, ja avaruuden avara näyttämö on lavastettu valmiiksi luomistyön mykistävää draamaa—universaalista seikkailua—ikuisten aikojen jumalallista panoraamaa varten.
Äärettömän Hengen ensimmäinen teko on hänen jumalallisten vanhempiensa, Isä-Isän ja Äiti-Pojan, tarkastelu ja tunnistaminen. Hän, Henki, tunnistaa kvalifioimattomasti heistä kummankin. Hän on täysin tietoinen heidän erillisestä persoonallisuudestaan ja infiniittisistä ominaispiirteistään samoin kuin heidän yhteen kietoutuvasta olemuksestaan ja yhtenäisestä toiminnastaan. Seuraavaksi Jumaluuden Kolmas Persoona transsendenttista halukkuutta ja innoittavaa spontaanisuutta osoittaen ja siitä huolimatta, että hän on tasavertainen Ensimmäisen ja Toisen Persoonan kanssa, lupaa vapaaehtoisesti ikuista uskollisuutta Jumala Isälle ja tunnustaa olevansa ikuisesti riippuvainen Jumala Pojasta.
Erottamattomasti tämän tapahtuman luonteeseen kuuluen ja kunkin kolmen persoonallisuuden riippumattomuuden ja toimeenpanevan unionin keskinäisenä tunnustuksena ikuisuuden sykli tulee perustetuksi. Paratiisin-Kolminaisuus on olemassa. Universaalisen avaruuden näyttämö on valmiina moninaiselle ja koskaan päättymättömälle panoraamalle, jossa Universaalisen Isän tarkoitus tulee luovasti julki Iankaikkisen Pojan persoonallisuuden kautta ja Toiminnan Jumalan suorittamassa toimeenpanossa, Isä–Poika -luojakumppanuuden reaalisuudessa tapahtuvia esiintymisiä edustavan toimeenpanevan edustuman, kautta.
Toiminnan Jumala toimii ja avaruuden elottomat holvit ovat liikkeessä. Miljardi täydellistä sfääriä syöksähtää olevaisuuteen. Paratiisiin sisältyvät avaruusenergiat ovat ennen tätä hypoteettista iäisyyden hetkeä jo olemassa ja potentiaalisesti toimivaisia, mutta niiltä puuttuu olemisen aktuaalisuus; fyysinen gravitaatio ei myöskään ole mitattavissa muutoin kuin sillä, miten aineelliset realiteetit reagoivat sen katkeamattomaan vetoon. Mitään aineellista maailmankaikkeutta ei tuona (oletettuna) ikuisuuden etäisenä hetkenä ole, mutta sinä samaisena hetkenä, kun miljardi maailmaa aineellistuu, ilmaantuu riittävä ja tilanteen vaatima määrä gravitaatiota pitämään ne Paratiisin koskaan päättymättömässä otteessa.
Jumalten luomuksen läpi syöksähtää nyt toinen energian muoto, ja tämä ulosvirtaava henki joutuu heti Iankaikkisen Pojan hengellisen gravitaation otteeseen. Näin kaksinaisen gravitaation sisälleen sulkema universumi on kosketuksissa infiniittisyyden energiaan ja on joka puolelta jumalallisuuden hengen ympäröimä. Tällä tavoin on elämän maaperä valmistettu mielen tietoisuudelle, mielen, joka ilmenee Äärettömän Hengen yhdistyneissä älypiireissä.
Kun nämä potentiaalisen olemassaolon siemenet on siroteltu kaikkialle Jumalten keskusluomukseen, niin Isä toimii, ja luodulle ominainen persoonallisuus ilmestyy. Silloin Paratiisin Jumaluuksien läsnäolo täyttää koko järjestyneen avaruuden ja alkaa vetää kaikkia olevaisia ja kaikkia olentoja tehokkaasti kohti Paratiisia.
Ääretön Henki iäistyy yhdessä Havonan maailmojen syntymän kanssa. Ja tämä keskusuniversumi on hänen luomansa, luotu hänen kanssaan ja hänessä Isän ja Pojan yhteisiä ajatuksia ja yhdistynyttä tahtoa noudattaen. Kolmas Persoona jumalallistuu juuri tällä myötäluomisen teolla, ja näin hänestä tulee iäksi Myötäluoja.
Kysymys on niistä suurenmoisista ja valtavista ajoista, jolloin Isä ja Poika luojallisesti laajenevat yhteisen kumppaninsa, vain heille kuuluvan toimeenpanijansa, Kolmannen Lähteen ja Keskuksen, toiminnasta ja toiminnassa. Näistä hämmentävistä ajoista ei ole olemassa mitään muistiinmerkintöjä. Meillä ovat vain ne suppeat Äärettömän Hengen tekemät paljastukset, jotka tukevat ajatusta näistä mahtavista tapahtumista, ja hän vahvistaa vain sen tosiasian, että keskusuniversumi ja kaikki siihen liittyvä iäistyivät, samalla kun hän saavutti persoonallisuuden ja tietoisen olemassaolon.
Lyhyesti sanottuna Ääretön Henki todistaa, että koska hän on ikuinen, myös keskusuniversumi on ikuinen. Ja tämä on perinteisesti universumien universumin historian alkuhetki. Ehdottomasti mitään ei ole tiedossa eikä mitään muistiinmerkintöjä ole olemassa mistään tapahtumasta tai toimenpiteestä ennen tätä luovan energian ja hallinnollisen viisauden suunnatonta purkausta, joka kiteytti sen valtavan universumin, joka on olemassa ja joka toimii niin erinomaisella tavalla kaiken olevaisen keskuksessa. Tämän tapahtuman tuolla puolen ovat tutkimattomat iäisyyden tapahtumat ja äärettömyyden syvyydet—absoluuttinen arvoituksellisuus.
Ja me esitämme Kolmannen Lähteen ja Keskuksen alkuperän tällä tavoin peräkkäisinä tapahtumina, ikään kuin tulkinnallisena myönnytyksenä kuolevaisten luotujen aikasidonnaiselle ja avaruuden ehdollistamalle mielelle. Muodostaakseen mielikuvan maailmankaikkeuden historiasta ihmismielen täytyy kuvitella alkuhetki, ja minua on ohjattu tarjoamaan tämä lähestymistie ikuisuuden historialliseen käsittämiseen. Aineellisen mieleen mukaan johdonmukaisuus edellyttää Ensimmäistä Aiheuttajaa. Siksi me esitämme Universaalisen Isän koko luomistuloksen Ensimmäisenä Lähteenä ja Absoluuttisena Keskuksena, samalla kun selvitämme kaikkien luotujen mielelle, että Poika ja Henki ovat maailmankaikkeuden historian kaikissa vaiheissa ja luovan toiminnan kaikilla alueilla Isän kanssa yhtä ikuisia. Ja teemme näin osoittamatta missään mielessä piittaamattomuutta yhtä vähän Paratiisin Saaren kuin Kvalifioimattoman, Universaalisen tai Jumaluusabsoluutinkaan reaalisuutta ja ikuisuutta kohtaan.
Ajallisuuden lasten aineellisen mielen käsityskyvylle on kylliksi siinä, että se käsittää Isän ikuisuudessa. Tiedämme, että jokainen lapsi voi parhaiten suhteuttaa itsensä todellisuuteen hallitessaan ensin lapsen ja vanhemman väliset suhteet ja laajentamalla sitten tätä käsitystä niin, että se kattaa koko perheen. Myöhemmin lapsen varttuva mieli kykenee mukauttamaan perhesuhteiden käsitteeseen yhteisön, rodun, maailman ja sitten universumin, superuniversumin ja jopa universumien universumin suhteet.