Ei liene aivan väärin sanoa, että samalla kun punainen ihminen kärsi liiallisesta sodankäynnistä, kiinalaisten osoittama perinpohjaisuus Aasian valloittamisessa viivytti valtiollisuuden kehittymistä heidän keskuuteensa. Heillä oli suuri rodun sisäisen solidaarisuuden potentiaali, mutta sen kunnollinen kehittyminen jäi toteutumatta, sillä ei ollut olemassa sellaista ulkoisen hyökkäyksen aina tuntuvasta uhasta johtuvaa kannustinta, joka olisi pakottanut yhtämittaiseen etenemiseen.
Kun Itä-Aasian valloitus oli viety päätökseen, ikivanha sotilasvaltio vähitellen mureni, menneet sodat unohdettiin. Sankarirunoelman kaltaisesta taistelusta punaista rotua vastaan oli jäänyt jäljelle pelkkä hämärä perimätieto jousimiesten kansanheimon kanssa muinoin käydystä voimainmittelöstä. Kiinalaiset ryhtyivät jo varhaisessa vaiheessa harrastamaan maataloushankkeita, mikä vain lisäsi heidän rauhanomaisia taipumuksiaan, ja kun väestömäärä oli selvästi alle ihmisen ja maatalousmaan suhdeluvun, se edisti maan rauhanomaisuuden kasvua vielä lisää.
Tarvittiin vain tietoisuus menneisyyden saavutuksista (jotka nykyisyydessä jo olivat jonkin verran väljähtyneitä), valtaosaltaan maata viljelevän kansan vanhoillisuus ja kehittynyt perhe-elämä ja niin esi-isienkunnioitus sai alkunsa, ja tämä huipentui lopulta tavaksi osoittaa niin suuresti kunnioitusta menneisyyden ihmisiä kohtaan, että se lähenteli palvomista. Varsin samantapainen suhtautuminen oli vallalla Euroopassa valkoisten rotujen keskuudessa noin viidensadan vuoden ajan kreikkalais-roomalaisen sivilisaation luhistumisen jälkeen.
Usko ”Ainoaan Totuuteen” ja sen palvominen Singlangtonin opettamalla tavalla ei koskaan täysin sammunut. Mutta ajan myötä yhä yleisemmäksi käynyt pyrkimys kunnioittaa sellaista, joka jo oli vakiintunutta, peitti alleen uuden ja korkeamman totuuden etsinnän. Keltaisen rodun hengenviljely suuntautui vähä vähältä pois tuntemattoman tavoittelusta ja asettui säilyttämään sitä, mikä oli tunnettua. Ja tämä on syynä siihen, että aikanaan maailman nopeimmin edistynyt sivilisaatio lamaantui.
Vuosien 4000 ja 500 eKr välillä keltaisen rodun poliittinen jälleenyhdistyminen vietiin päätökseen, mutta Jangtsen ja Keltaisenjoen keskusten kulttuurin yhdistäminen oli toteutettu jo sitä ennen. Tämä myöhempien heimoryhmien poliittinen jälleenyhdistyminen ei sujunut ristiriidatta, mutta sodalla oli yhteisön näkemyksissä edelleen huono kaiku. Esi-isienpalvonta, kielen hajoaminen yhä useammiksi murteiksi sekä se, ettei tuhansiin ja taas tuhansiin vuosiin ollut mitään tarvetta kutsua väestöä sotilaalliseen toimintaan, olivat tehneet tästä kansasta äärimmäisyyteen asti rauhanomaisen.
Vaikkei keltainen rotu täyttänytkään toiveita pitkälle ehtineen valtiollisuuden varhaisessa vaiheessa tapahtuvasta kehittymisestä, vähitellen se silti edistyi sivilisaatioon kuuluvien taitojen hallinnassa, varsinkin maanviljelyn ja puutarhanhoidon alalla. Viljelijöiden Shensissä ja Henanissa kohtaamien vesirakennusteknisten ongelmien ratkaiseminen edellytti ryhmien välistä yhteistyötä. Tällaiset kastelun ja maaperän säilyttämisen alalla kohdatut vaikeudet vaikuttivat osaltaan hyvinkin suuressa määrin keskinäisen riippuvuuden kehittymiseen ja sen seurauksena rauhan edistymiseen maataviljelevien ryhmien keskuudessa.
Kirjoitustaidon alalla otetut edistysaskelet samoin kuin koulujen perustaminen myötävaikuttivat tiedon leviämiseen sellaisessa mittakaavassa, joka ei ole verrattavissa mihinkään aikaisempaan. Mutta varsin varhain tapahtuneesta kirjapainotaidon ilmaantumisesta huolimatta käsitemerkkejä käyttävän kirjoitusjärjestelmän vaivalloisuus rajoitti oppineiden luokkien lukumääräistä kasvua. Ja mikä pahinta, sosiaalisen standardisoitumisen ja uskonnollis-filosofisen dogmatisoitumisen prosessit etenivät hyvää vauhtia. Esi-isäinkunnioittamisen uskonnollinen kehitys monimutkaistui entisestään, sillä siihen tulvehti mukaan monenlaista luonnonpalvontaan liittyvää taikauskoa. Mutta koko keisarikunnanlaajuisessa Shang-tin palvonnassa säilyi vielä pitkään jäänteitä todellisesta jumalakäsitteestä.
Esi-isien kunnioittamiseen sisältyvä suuri heikkous on siinä, että se edistää taaksepäin katsovaa filosofiaa. Vaikka olisikin hyvinkin järkevää kerätä viisauden kultajyviä menneisyydestä, on silti mieletöntä pitää menneisyyttä totuuden ainoana lähteenä. Totuus on suhteellista ja laajentuvaa. Se elää aina nykyisyydessä, ja se tulee uudella tavalla esille jokaisessa ihmisten sukupolvessa—jopa jokaisessa ihmiselämässä.
Esivanhempien kunnioittamisen merkittävä vahva puoli taas on siinä, että se antaa suuren arvon perheelle. Kiinalaisen kulttuurin hämmästyttävä järkkymättömyys ja pysyvyys ovat seurauksena siitä, että perheelle annetaan ensiarvoisen tärkeä asema, sivilisaation kohtalo riippuu nimittäin suoraan siitä, miten tehokkaasti perheinstituutio toimii; ja Kiinassa perhe sai sellaisen sosiaalisen tärkeyden, jopa sellaisen uskonnollisen merkityksen, että lähellekään sitä eivät ole päässeet kuin muutamat muut kansat.
Yhä laajemmaksi käyneen esi-isienpalvonnan edellyttämä kiintymys omia vanhempia ja lojaalisuus perhettä kohtaan takasivat verrattomien perhesuhteiden ja kestävien perheryhmien muodostumisen, ja nämä kaikki tasoittivat tietä seuraaville sivilisaation säilymiseen vaikuttaville tekijöille:
1. Omaisuuden ja varallisuuden säilyttäminen.
2. Useamman kuin yhden sukupolven kokemuksen yhdistyminen.
3. Menneisyyden taitojen ja tietojen tehokas opettaminen lapsille.
4. Voimakkaan velvollisuudentunteen kehittyminen, moraalisuuden koheneminen ja eettisen herkkyyden kasvu.
Kiinalaisen sivilisaation muotoutumisvaihe, joka alkaa andiittien saapumisesta, jatkuu kuudennella vuosisadalla ennen Kristusta tapahtuneeseen suureen eettiseen, moraaliseen ja puolittain uskonnolliseen heräämiseen asti. Ja kiinalainen perimätieto kuljettaa mukanaan hämäräksi käynyttä kertomusta evoluution mukaisesta menneisyydestä, johon kuuluvat siirtyminen äitikeskeisestä isäkeskeiseen perheeseen, maanviljelyn vakiintuminen, arkkitehtuurin kehittyminen ja teollisuuden alkuunsaattaminen—kaikki tämä on vaihe vaiheelta kerrottu. Ja tämä kertomus tuo eteemme—tarkempana kuin mikään muu samankaltainen selvitys—kuvan suurenmoisen kansan loistavasta noususta barbaarisuuden tasoilta sivistykseen. Tänä aikana kiinalaiset siirtyivät alkeellisesta maatalousyhteiskunnasta korkeampaan sosiaaliseen järjestelmään, jonka ilmentymiä olivat kaupungit, teollisuus, metallinmuokkaus, kaupallinen tavarainvaihto, hallitus, kirjoitustaito, matematiikka, taide, tiede ja kirjapainotaito.
Ja niin keltaisen rodun ikivanha sivilisaatio onkin säilynyt halki vuosisatojen. Siitä, kun ensimmäiset tärkeät edistysaskelet kiinalaisen kulttuurin alalla otettiin, on kulunut lähes neljäkymmentätuhatta vuotta, ja monista taantumistakin huolimatta Hanin poikien sivilisaatio antaa paremmin kuin mikään muu sivilisaatio yhtäjaksoisen kuvan katkeamattomasta eteenpäinmenosta halki aikakausien aina kahdennellekymmenennelle vuosisadalle asti. Valkoisten rotujen mekaaniset ja uskonnolliset aikaansaannokset ovat olleet korkeata luokkaa, mutta koskaan nämä rodut eivät ole voittaneet kiinalaisia lojaalisuudessa perhettä kohtaan, ryhmän sisäisessä eettisyydessä eivätkä henkilökohtaisessa moraalisuudessa.
Tämän ikivanhan kulttuurin anti ihmisen onnellisuuden hyväksi on runsas. Miljoonat ihmisolennot ovat eläneet ja kuolleet sen saavutusten siunaamina. Tämä suuri sivilisaatio on vuosisatojen ajan levännyt menneisyyden laakereilla, mutta nyt se on taas heräämässä muodostaakseen itselleen kuvan kuolevaisen olennon olemassaolon ylimaallisista päämääristä, ryhtyäkseen taas kerran hellittämättömään kilvoitteluun koskaan päättymättömän edistymisen hyväksi.
[Esittänyt muuan Nebadonin Arkkienkeli.]
Suomenkielinen käännös © Urantia-säätiön. Kaikki oikeudet pidätetään.