Aatamin perheen käytössä ollut maa-ala oli runsaat tuhat kolmesataa hehtaaria. Tätä kotitilaa välittömästi ympäröineellä alueella oli kaikki tarvittava kolmensadantuhannen suoraan alenevaa polvea olevan jälkeläisen ylläpitämiseen. Mutta sinne rakennettaviksi suunnitelluista rakennuksista ei koskaan valmistunut kuin ensimmäinen erä. Ennen kuin Aatamin suku kasvoi niin suureksi, että se olisi tarvinnut lisätilaa, koko eedeniläinen hanke oli joutunut sekasortoon ja puutarha jätettiin tyhjilleen.
Aataminpoika oli Urantian violetin rodun esikoinen, ja hänen jälkeensä syntyivät hänen sisarensa ja Eevanpoika, Aatamin ja Eevan toinen poika. Eeva oli ennen Melkisedekien poistumista jo viiden lapsen—kolmen pojan ja kahden tyttären—äiti. Seuraavat kaksi lasta olivat kaksoset. Ennen sopimuksen laiminlyöntiä hän synnytti kuusikymmentäkolme lasta: kolmekymmentäkaksi tytärtä ja kolmekymmentäyksi poikaa. Kun Aatami ja Eeva lähtivät puutarhasta, heidän sukuunsa kuului neljä sukupolvea, kaikkiaan 1647 jälkeläistä suoraan alenevassa polvessa. Puutarhastalähdön jälkeen he saivat neljäkymmentäkaksi lasta niiden kahden jälkeläisen lisäksi, joiden vanhemmista toinen edusti maan kuolevaisrotuja. Tässä yhteydessä ei ole otettu huomioon niitä jälkeläisiä, joita adamiittivanhemmat saivat nodiittien ja evolutionaaristen rotujen kanssa.
Aatamin lapset eivät nauttineet eläimen maitoa, sen jälkeen kun heidät vuodenvanhoina vieroitettiin. Eevalla oli käytettävissään monenlaisten pähkinöiden maitoa ja monien hedelmälajien mehua, ja koska hänellä oli tarkka tieto näiden ravintoaineiden kemiallisesta koostumuksesta ja energiasisällöstä, hän yhdisteli niitä sopivalla tavalla ja ruokki niillä lapsiaan, siihen asti kun näille puhkesi hampaat.
Vaikka ruoan keittäminen oli Eedenissä heti Aatamin asuma-alueen ulkopuolella yleisesti noudatettu tapa, ei keittämistä Aatamin omassa taloudessa harrastettu. Heidän ravintonsa—hedelmät, pähkinät ja eri viljalajit—olivat valmiita nautittaviksi sitä mukaa kuin ne luonnossa kypsyivät. He söivät kerran päivässä, heti puolenpäivän jälkeen. Aatami ja Eeva imivät itseensä myös ”valoa ja energiaa” suoraan tietyistä avaruuden säteilyvirroista, ja sen lisäksi he nauttivat elämänpuun antimia.
Aatamin ja Eevan ruumiista säteili heikkoa valoa, mutta kumppaniensa tapojen mukaisesti he käyttivät aina vaatetusta. Vaikka he päivän ajaksi pukeutuivatkin kevyesti, illalla he kääriytyivät yöviittaan. Hurskaiksi ja pyhiksi otaksuttujen ihmisten päätä ympäröivän perinteellisen sädekehän alkuperä palautuu Aatamin ja Eevan aikoihin. Kun vaatetus varsin suurelta osin peitti näkyviltä heidän ruumiinsa valosäteilyn, näkyvissä oli vain heidän päästään säteillyt hohde. Aataminpojan jälkeläiset kuvasivat aina tällä tavoin käsityksensä henkilöistä, joiden uskottiin hengellisessä kehityksessään poikkeavan tavallisesta.
Aatami ja Eeva kykenivät yhteydenpitoon toistensa ja lähimpien jälkeläistensä kanssa noin kahdeksankymmenen kilometrin etäisyydellä. Tämä ajatustenvaihto tapahtui herkkien kaasuonteloiden välityksellä, jotka sijaitsivat heidän aivorunkonsa välittömässä läheisyydessä. Tämän mekanismin avulla he pystyivät lähettämään ja vastaanottamaan ajatusvärähtelyjä. Mutta tämä kyky lakkasi toimimasta, heti kun mieli antautui pahuuden riitasoinnuille ja hajottavalle voimalle.
Aatamin lapset kävivät kuusitoistavuotiaiksi saakka omia koulujaan, ja vanhemmat oppilaat opettivat nuorempia. Pikkuväki vaihtoi toimintoja puolen tunnin välein, vanhemmat lapset kerran tunnissa. Urantialla ei todellakaan ollut ennen nähty mitään sellaista, jota saattoi nähdä tarkkailemalla näiden Aatamin ja Eevan lasten leikkiä, iloista ja riemastuttavaa toimintaa, jota harrastettiin vain siksi, että se oli hauskaa. Nykyisten rotujen leikki ja huumori ovat suureksi osaksi perua Aatamin sukukunnalta. Kaikki adamiitit pitivät musiikkia suuressa arvossa, ja heillä oli hyvä huumorintaju.
Keskimääräinen kihlautumisikä oli kahdeksantoista vuotta, ja tällaiset nuoret menivät sen jälkeen kaksivuotiselle oppikurssille, jolla heitä valmennettiin kantamaan avioliiton mukanaan tuomat velvollisuudet. Kaksikymmenvuotiaina he olivat kelvollisia solmimaan avioliiton; ja naimisiinmenon jälkeen he ryhtyivät elämäntyöhönsä tai aloittivat erityisen valmentautumisen sitä varten.
Joidenkin myöhempien kansojen tapa sallia jumalista polveutuviksi oletettujen kuninkaallisten perheiden naittaa keskenään veli ja sisar on peräisin Aatamin jälkeläisten perinnäistavoista—heidänhän oli pakko pariutua keskenään. Puutarhan ensimmäisen ja toisen sukupolven vihkimismenojen suorittajina olivat aina Aatami ja Eeva.