Sinä yönä, kuudennen päivän jälkeisenä yönä, kun Aatami ja Eeva nukkuivat, tapahtui Eedenin keskiosassa sijainneen Isän temppelin tietämissä outoja asioita. Lempeässä kuunvalossa sadat intoa ja kiihkoa uhkuvat miehet ja naiset kuuntelivat siellä tuntikausien ajan johtajiensa hehkuvahenkisiä vetoomuksia. Heidän tarkoituksensa oli hyvä, mutta he eivät yksinkertaisesti kyenneet käsittämään uusien hallitsijoidensa veljellisen ja demokraattisen käytöksen koruttomuutta. Ja kauan ennen päivänkoittoa maailman asioidenhoidon uudet ja väliaikaiset toimihenkilöt tekivät käytännöllisesti katsoen yksimielisen johtopäätöksen, että Aatami ja hänen puolisonsa olivat kerta kaikkiaan liian vaatimattomia ja teeskentelemättömiä. He päättelivät, että Jumaluus oli laskeutunut maan päälle ruumiillisessa hahmossa; että Aatami ja Eeva todellisuudessa olivat jumalia tai joka tapauksessa niin lähellä jumaluutta, että he olivat kunnioittavan palvonnan arvoisia.
Aatamin ja Eevan maan päällä viettämien ensimmäisten kuuden päivän hämmästyttävät tapahtumat olivat kerta kaikkiaan liikaa jopa maailman parhaiden ihmisten valmistautumattomalle mielelle. He olivat päästään pyörällä. Heidät tempasi mukaansa ehdotus, että tämä ylevä pari vietäisiin keskipäivän aikaan Isän temppeliin, jotta jokainen voisi silloin kumartua kunnioittavaan palvontaan ja nöyrän alemmuuden merkiksi heittäytyä maahan heidän eteensä. Ja puutarhan asukkaat olivat tässä kaikessa täysin vilpittömiä.
Van esitti vastalauseensa. Amadon oli poissa, sillä hän johti kunniavartiota, joka oli jäänyt Aatamin ja Eevan luo yöksi. Mutta Vanin vastalauseet huitaistiin syrjään. Hänelle sanottiin, että myös hän oli liian vaatimaton, liian teeskentelemätön; ettei hän ollut kaukana jumalasta itsekään. Kuinka hän muutoin olisi elänyt niin kauan maan päällä ja kuinka hän muutoin olisi saanut aikaan sellaisen suuren tapahtuman kuin Aatamin saapumisen. Ja kun kiihkeät eedeniläiset olivat tarttumaisillaan häneen kantaakseen hänet kukkulalle siellä palvottavaksi, Van raivasi itselleen tien väkijoukon läpi, ja koska hän kykeni olemaan yhteydessä keskiväliolentoihin, hän lähetti näiden johtajan kiireesti Aatamin luokse.
Aatamin ja Eevan maan päällä viettämän seitsemännen päivän aamu oli valkenemassa, kun he kuulivat hätkähdyttävät uutiset näiden hyvää tarkoittavien mutta harhautuneiden kuolevaisten ehdotuksista, ja vaikka matkustajalinnut juuri kiireesti oikoivat siipiään viedäkseen Aatamin ja Eevan temppelille, tapahtui kuitenkin, että keskiväliolennot, jotka sellaiseenkin kykenevät, kuljettivat Aatamin ja Eevan Isän temppelille. Aamuvarhain tänä seitsemäntenä päivänä Aatami esitti siltä kukkulalta, jolla heidät vastikään oli otettu vastaan, selvityksen jumalallisten Poikien eri luokista, ja hän selitti näille maisille mielille, että palvoa sai vain Isää ja niitä, jotka hän osoittaa. Aatami teki selväksi, että hän hyväksyisi minkä tahansa osalleen tulevan kunnianosoituksen ja ottaisi vastaan kaiken saamansa arvonannon, mutta palvontaa hän ei koskaan hyväksyisi!
Se oli suunnattoman tärkeä päivä, ja juuri ennen kuin se oli kääntymässä puolilleen, jokseenkin sen serafisanansaattajan saapumisen aikoihin, joka toi mukanaan Jerusemin tunnustuksen maailman hallitsijoiden virkaanasettamisesta, Aatami ja Eeva siirtyivät pois väkijoukosta, osoittivat Isän temppeliä ja sanoivat: ”Menkää nyt Isän näkymättömän läsnäolon aineellisen eduskuvan luo ja päänne alas painamalla palvokaa häntä, joka teki meidät kaikki ja joka pitää meidät elossa. Ja olkoon tämä teko vilpitön lupaus siitä, ettette koskaan enää antaudu kiusaukseen palvoa ketään muuta kuin Jumalaa.” Ja kaikki tekivät kuten Aatami käski. Vain Aineellinen Poika ja Tytär seisoivat kukkulalla kumartunein päin, kun ihmiset sen sijaan heittäytyivät maahan temppelin ympärille.
Tästä siis sai alkunsa sapattipäivän viettämisen perinnäistapa. Eedenissä omistettiin aina seitsemäs päivä keskipäivän temppelikokoontumiselle; kauan aikaa oli tapana omistaa tämä päivä itsensä kehittämiselle. Aamupäivä omistettiin fyysiselle kehittymiselle, keskipäivä hengelliselle palvonnalle, iltapäivä mielen sivistämiselle, ilta vietettiin sen sijaan seurallisessa ilonpidossa. Mikään laki ei koskaan Eedenissä tällaista määrännyt, mutta se oli tapana niin kauan kuin Aatamin hallinto oli voimassa maan päällä.