Aatami ja Eeva vaipuivat uneen Jerusemissa, ja kun he heräsivät Isän temppelissä Urantialla sen valtavan kansanjoukon edessä, joka oli kerääntynyt toivottamaan heidät tervetulleiksi, he kohtasivat kasvoista kasvoihin ne kaksi olentoa, joista he olivat kuulleet niin paljon: Vanin ja tämän uskollisen työtoverin Amadonin. Nämä Caligastian kapinan kaksi sankaria olivat ensimmäiset, jotka toivottivat heidät tervetulleiksi heidän uuteen puutarhakotiinsa.
Eedenin kieli oli muuan andonilaismurre, sellaisena kuin Amadon sitä puhui. Van ja Amadon olivat merkittävästi parannelleet tätä kieltä luomalla uuden, kaksikymmentäneljäkirjaimisen aakkoston, ja he olivat toivoneet näkevänsä, miten siitä tulisi Urantian kieli, sitä mukaa kun Eedenin kulttuuri leviäisi kaikkialle maailmaan. Aatami ja Eeva olivat oppineet täydellisesti tämän ihmisten käyttämän murteen, ennen kuin he lähtivät Jerusemista, joten tämä Andonin jälkeläinen kuuli maailmansa ylevän hallitsijan puhuttelevan häntä hänen omalla kielellään.
Ja koko Eedenissä vallitsi sinä päivänä suuri kiihtymys ja ilo, kun juoksulähetit kiirehtivät läheltä ja kaukaa kerättyjen kirjekyyhkyjen säilytyspaikalle huutaen: ”Laskekaa linnut irti; päästäkää ne viemään sanoma siitä, että luvattu Poika on tullut.” Sadat uskovien asutuskeskukset olivat uskollisesti vuosi vuoden perään huolehtineet siitä, että näitä kotona koulutettuja kyyhkysiä olisi käytettävissä juuri tällaista tapahtumaa varten.
Kun uutinen Aatamin saapumisesta levisi ympäriinsä, tuhannet lähiheimojen jäsenet omaksuivat Vanin ja Amadonin opetukset, samalla kun Eedeniin kuukausi toisensa perään virtasi jatkuvasti pyhiinvaeltajia toivottamaan Aatamin ja Eevan tervetulleiksi ja osoittamaan kunnioitustaan heidän näkymättömälle Isälleen.
Pian heräämisensä jälkeen Aatami ja Eeva saatettiin viralliseen vastaanottotilaisuuteen, joka pidettiin suurella mäellä temppelin pohjoispuolella. Tätä luonnon kukkulaa oli laajennettu ja valmistettu maailman uusien hallitsijoiden virkaanastujaisia silmällä pitäen. Täällä Urantian vastaanottokomitea keskipäivän aikaan toivotti nämä Satanian järjestelmän Pojan ja Tyttären tervetulleiksi. Amadon johti puhetta tässä komiteassa, johon kuului kaksitoista jäsentä: yksi edustaja kaikista kuudesta sangik-rodusta; keskiväliolentojen silloinen päällikkö; Annan, nodiittien uskollinen tytär ja edustaja; Noah, puutarhan arkkitehdin ja rakentajan poika ja edesmenneen isänsä suunnitelmien toteuttaja, ja kumpikin Urantialla asuva Elämänkantaja.
Juhlamenojen ohjelmaan kuului seuraavaksi planeettaan kohdistuvan valvontavastuun luovuttaminen Aatamille ja Eevalle. Sen suoritti vanhempi Melkisedek, Urantian pesänhoitajaneuvoston päällikkö. Aineellinen Poika ja Tytär vannoivat uskollisuudenvalan Norlatiadekin Kaikkein Korkeimmille sekä Nebadonin Mikaelille, ja Van julisti heidät Urantian hallitsijoiksi. Van luopui sitten siitä arvonimen mukaisesta vallasta, joka Melkisedek-pesänhoitajien tekemän ratkaisun nojalla oli kuulunut hänelle yli sadanviidenkymmenentuhannen vuoden ajan.
Ja Aatami ja Eeva puettiin kumpikin kuninkaalliseen viittaan tässä tilaisuudessa, jossa heidät virallisesti asetettiin maailman hallitsijoiksi. Kaikki Dalamatiassa opitut taidot eivät suinkaan olleet kadonneet maailmasta; kankaankudontaa harjoitettiin vielä Eedenin aikoinakin.
Sitten kuului arkkienkelien julistus, ja viestintäjärjestelmän kautta välittyvä Gabrielin ääni määräsi toimeenpantavaksi järjestyksen mukaan Urantian toisen tuomiopäivän nimenhuudon ja toisen tuomiokauden Satanian 606:lla muodostavan armon ja laupeuden mukaisen nukkuvien eloonjääneiden kuolleistaherättämisen. Prinssin tuomiokausi on päättynyt ja Aatamin aikakausi, planeetan kolmas ajanjakso, alkaa korutonta suuruutta ilmentävien tapahtumien keskellä. Ja Urantian uudet hallitsijat aloittavat hallituskautensa suotuisilta näyttävissä olosuhteissa siitä maailmanlaajuisesta hämmingistä huolimatta, jonka aiheutti se, ettei heidän planeetalla vallassa ollut edeltäjänsä suostunut yhteistyöhön.