Vaikka kaikkiin julkisiin virkoihin pyrkivät ehdokkaat rajoittuvat niihin, jotka ovat valmistuneet osavaltio-, alue- tai valtakunnan tason valtiotaidon kouluista, tämän kansan edistykselliset johtajat havaitsivat, että heidän yleistä äänioikeusjärjestelmäänsä vaivasi vakava heikkous, ja noin viisikymmentä vuotta sitten he säätivät perustuslaillisen säännöksen seuraavat piirteet sisältävästä tarkistetusta äänestysjärjestelmästä:
1. Jokaisella yli kaksikymmenvuotiaalla ja sitä vanhemmalla miehellä ja naisella on yksi ääni. Tämän iän saavuttaessaan kaikkien kansalaisten tulee ottaa vastaan jäsenyys kahdessa äänestysryhmässä: Ensimmäiseen he liittyvät taloudellisen tehtävänsä mukaan eli sen mukaan, ovatko he tuotantotoiminnan palveluksessa, ammatinharjoittajia, maatalouden vaiko kaupan piirissä; toiseen ryhmään he liittyvät poliittisten, filosofisten ja yhteiskunnallisten mieltymystensä mukaisesti. Näin ollen kaikki työtätekevät kuuluvat johonkin taloudelliseen äänestäjäkuntaan, ja näitä kiltoja hallitaan ei-taloudellisten yhdistysten tavoin, paljolti niin kuin säädellään valtakunnallistakin hallintoa vallan kolmijakoineen. Näihin ryhmiin rekisteröitymistä ei voi muuttaa kahteentoista vuoteen.
2. Osavaltion kuvernöörien tai alueellisten toimeenpanopäälliköiden ehdotuksesta ja alueellisten korkeimpien neuvostojen määräyksestä sellaiset yksilöt, jotka ovat tehneet yhteiskunnalle suuria palveluksia tai jotka ovat osoittaneet epätavallista viisautta valtion palveluksessa, voivat saada lisä-ääniä, mutta eivät useammin kuin joka viides vuosi eivätkä enempää kuin yhdeksän tällaista ylimäärä-ääntä. Moninkertaisen äänimäärän omaavan äänestäjän suurin mahdollinen äänimäärä on kymmenen. Tiedemiehille, keksijöille, opettajille, filosofeille ja hengellisille johtajille voidaan niin ikään antaa tällainen tunnustus ja kunnioittaa heitä heidän poliittista valtaansa lisäämällä. Osavaltioiden ja alueiden korkeimmat neuvostot myöntävät nämä korkeammat yhteiskunnalliset etuoikeudet jokseenkin niin kuin erityiskorkeakoulut myöntävät oppiarvoja, ja niiden saajat ovat ylpeitä voidessaan liittää henkilökohtaiseen ansioluetteloonsa tällaisten kansalaistunnustusten symbolit muiden oppiarvojensa lisäksi.
3. Kaikki kaivoksiin pakkotyöhön tuomitut yksilöt sekä kaikki verovaroin ylläpidetyt valtion palvelijat ovat vailla äänioikeutta niin kauan kuin he ovat tällaisessa tehtävässä. Tämä ei koske iäkkäitä henkilöitä, jotka saavat siirtyä eläkkeelle kuudenkymmenenviiden vuoden ikäisinä.
4. On olemassa viisi äänioikeusluokkaa luokitusperusteena viimeisten viiden vuoden aikana maksettujen verojen vuotuinen keskiarvo. Suurille veronmaksajille suodaan ylimääräisiä ääniä aina viiteen ääneen asti. Tämä myönnytys on riippumaton kaikista muista tunnustuksenosoituksista, mutta missään tapauksessa kukaan ei voi antaa vaaleissa enempää kuin kymmenen ääntä.
5. Kun tämä äänioikeusjärjestelmä otettiin käyttöön, hylättiin alueellinen äänestysmenetelmä taloudellisen eli tehtävänmukaisen järjestelmän hyväksi. Kaikki kansalaiset äänestävät nyt tuotannollisen, yhteiskunnallisen tai ammatinmukaisen ryhmän jäsenen ominaisuudessa, eikä asuinpaikalla tällöin ole merkitystä. Valitsijakunnan muodostavat näin ollen lujat, yhtenäiset ja järkevät ryhmät, jotka valitsevat vain parhaat jäsenensä hallinnon vastuu- ja luottamustehtäviin. Tästä toimialapohjaisesta eli ryhmittäisestä äänestysjärjestelmästä on yksi poikkeus: Liittovaltion toimeenpanopäällikön vaali toimitetaan joka kuudes vuosi valtakunnallisessa äänestyksessä, eikä kukaan kansalainen anna enempää kuin yhden äänen.
Näin siis toimeenpanopäällikön vaalia lukuun ottamatta äänioikeutta käytetään kansalaisten taloudellisiin, ammatillisiin, älyllisiin ja yhteiskunnallisiin ryhmiin jakautumisen perusteella. Ihannevaltio on elimellinen kokonaisuus, ja jokainen vapaa ja älykäs kansalaisryhmä edustaa suuremman hallinto-organismin elintärkeää ja toimivaa elintä.
Valtiomiestaidon kouluilla on valta panna osavaltioiden tuomioistuimissa vireille oikeusprosessi äänioikeuden riistämiseksi keneltä tahansa vajaamieliseltä, työtä vieroksuvalta, piittaamattomalta tai rikolliselta henkilöltä. Nämä ihmiset käsittävät, että kun puolet kansasta on ala-arvoisia tai vajavaisia ja näillä on äänioikeus, sellainen kansa on tuhoon tuomittu. He uskovat, että keskinkertaisuuden herruus tietää minkä hyvänsä kansakunnan luhistumista. Äänestäminen on pakollista, ja suuret sakot määrätään kaikille äänestämättä jättäneille.