Tällä mantereella on lainvastaista kahden perheen asua saman katon alla. Ja koska yhteiset asuinrakennukset on julistettu laittomiksi, useimmat kerrostalotyyppiset rakennukset on purettu. Mutta naimattomat asuvat edelleen kerhoissa, hotelleissa ja muissa yhteisasunnoissa. Pienimmän sallitun asuntotontin maa-alan on oltava vähintään neljä ja puoli tuhatta neliömetriä. Kaikki maa- ja muu omaisuus, jota käytetään kodin tarpeisiin, on verotonta, ellei se ylitä pienintä sallittua asuntotontin kokoa yli kymmenkertaisesti.
Tämän kansan kotielämä on viimeksi kuluneen vuosisadan kuluessa kohentunut huomattavasti. Vanhempain—sekä isien että äitien—osallistuminen lastenkasvatuksen vanhempainkouluissa annettavaan opetukseen on pakollista. Myös ne maanviljelijät, jotka asuvat pienissä maaseudun kylissä, suorittavat tämän tehtävän kirjekurssina ja käyvät lähimmässä keskuksessa saamassa suullista opetusta kerran kymmenessä päivässä—eli joka toinen viikko, sillä heidän viikkonsa on viisipäiväinen.
Kussakin perheessä on keskimäärin viisi lasta, ja lapset ovat vanhempiensa—tai mikäli toinen tai molemmat vanhemmat kuolevat, vanhempain tuomioistuimen määräämien holhoojien—täydessä valvonnassa. Täysorvon holhoojaksi määräämistä pidetään minkä tahansa perheen kohdalla suurena kunnianosoituksena. Vanhempain keskuudessa järjestetään kilpailumuotoisia tutkintoja, ja orpo annetaan siihen kotiin, jonka vanhemmat osoittavat omaavansa parhaat vanhemman ominaisuudet.
Nämä ihmiset pitävät kotia sivilisaationsa perusinstituutiona. Lapsen odotetaan saavan kotona vanhemmiltaan arvokkaimman osan opetuksestaan ja luonteen kouliintumisesta, ja isät omistavat lastenhoidolle lähes yhtä paljon huomiota kuin äiditkin.
Lapset saavat kaiken sukupuolivalistuksen kotona vanhemmiltaan tai lainmukaisilta holhoojilta. Opettajat tarjoavat lepotaukojen aikana koulujen työpajoissa moraalista opetusta, mutta näin ei ole uskonnonopetuksen laita, josta ollaan sitä mieltä, että se on vain vanhemmille kuuluva etuoikeus, sillä uskontoa pidetään erottamattomana osana kotielämää. Puhtaasti uskonnollista opetusta annetaan julkisesti vain filosofian temppeleissä, sillä Urantian kirkkojen kaltaisia, yksinomaan uskonnollisia laitoksia ei tämän kansan keskuuteen ole kehittynyt. Heidän filosofiansa mukaan uskonto on pyrkimystä Jumalan tuntemiseen ja rakkauden osoittamista lähimmäisilleen heitä palvelemalla, mutta tämä ei ole tyypillistä puhuttaessa tämän planeetan muiden kansakuntien uskonnollisesta asemasta. Uskonto on näiden ihmisten keskuudessa niin tyystin perhepiirin asia, ettei heillä ole mitään julkisia tiloja, jotka olisivat yksinomaisesti uskonnollisille kokouksille tarkoitettuja. Poliittisessa mielessä kirkko ja valtio ovat—niin kuin urantialaisilla on tapana sanoa—täysin erillään, mutta uskonnon ja filosofian välillä ilmenee omalaatuista päällekkäisyyttä.
Vielä kaksikymmentä vuotta sitten hallitus valvoi hengellisiä opettajia (joita voidaan verrata Urantian pastoreihin), jotka tietyin määräajoin vierailivat kussakin perheessä kuulustelemassa lapsia varmistuakseen siitä, että nämä olivat saaneet asiaankuuluvaa opetusta vanhemmiltaan. Nykyisin nämä hengelliset neuvojat ja kuulustelijat ovat hiljan perustetun Hengellisen Edistyksen Säätiön, vapaaehtoisin lahjoituksin ylläpidetyn laitoksen, valvonnassa. On mahdollista, että tämä instituutio kehittyy nykyisestään vasta Paratiisin Hallinnollisen Pojan saapumisen jälkeen.
Lapset pysyvät oikeudellisessa mielessä vanhempiensa alaisuudessa siksi, kunnes he täyttävät viisitoista vuotta, jolloin järjestetään ensimmäinen vihkimys kansalaisvelvollisuuksiin. Sen jälkeen näille ikäryhmille järjestetään joka viides vuosi viitenä peräkkäisenä ajanjaksona samanlaisia julkisia harjoituksia. Tällöin heidän velvollisuuksiaan omia vanhempiaan kohtaan supistetaan, samalla kun he ottavat kantaakseen uusia kansalais- ja yhteiskunnallisia velvollisuuksia valtiota kohtaan. Äänioikeus saavutetaan kahdenkymmenen vuoden iässä, oikeus ilman vanhempien suostumusta tapahtuvaan avioliiton solmimiseen saadaan vasta kahdenkymmenenviiden vuoden iässä, ja lasten on kolmekymmentä täytettyään lähdettävä kotoa.
Avioliitto- ja avioerolait ovat yhdenmukaiset koko valtakunnassa. Avioliittoa alle kahdenkymmenen vuoden iässä—ennen kansalaisoikeuksien saavuttamista—ei sallita. Avioliittolupa myönnetään vasta vuoden pituisen kuulutusajan jälkeen, ja sitten kun sekä morsian että sulhanen esittävät todistuksen, joka osoittaa heidän vanhempainkouluissa saaneen asiaankuuluvaa opetusta avioelämän velvollisuuksista.
Avioerosäännökset ovat jonkin verran löyhät, mutta vanhempain tuomioistuimen avioeropäätös voidaan antaa vasta vuoden kuluttua hakemuksen jättämisestä, ja vuosi on tällä planeetalla huomattavasti pitempi kuin Urantialla. Vapaamielisistä avioerolaeista huolimatta avioerojen suhteellinen osuus on vain kymmenesosa vastaavasta Urantian sivistyneiden rotujen luvusta.