Paikallisuniversumissa tapahtuvan ylösnousemuksensa aikana ajallisuuden kuolevaiset katsovat Luoja-Poikaan Iankaikkisen Pojan henkilökohtaisena edustajana. Mutta aloittaessaan superuniversumin koulutusjärjestelmän mukaisen taivasmatkansa ajallisuuden pyhiinvaeltajat panevat yhä useammin merkille Iankaikkisen Pojan inspiroivan hengen ylivertaisen läsnäolon, ja he kykenevät hyödyntämään tämän hengellisesti voimistavan palveluksen. Havonassa ylösnousemuksellisten tietoisuus Alkuperäisen Pojan kaikkiallisen hengen rakastavasta syleilystä kasvaa entisestään. Koko kuolevaisen olennon ylösnousemuksen aikana Iankaikkisen Pojan henki ei missään vaiheessa asu ajallisen pyhiinvaeltajan mielessä eikä sielussa, mutta hänen siunauksellisuutensa on aina lähellä ja aina huolehtimassa edistyvien ajallisuuden lasten hyvinvoinnista ja hengellisestä turvallisuudesta.
Iankaikkisen Pojan hengellisen gravitaation puoleensa vetävä voima on eloon jäävien ihmissielujen Paratiisiin-nousun salaisuus. Kaikki aidot henkiarvot ja kaikki hengellistyneiksi katsottavat yksilöt pysyvät Iankaikkisen Pojan hengellisen gravitaation hellittämättömässä otteessa. Kuolevaisen mieli esimerkiksi aloittaa elämänkaarensa aineellisena mekanismina, ja se otetaan vihdoin Lopullisuuden Saavuttajakunnan jäseneksi kutakuinkin täydellistyneenä henkiolemassaolevana, johon aineellinen vetovoima vaikuttaa aste asteelta yhä vähemmän ja joka vastaavasti koko tämän kokemuksen aikana käy yhä reagoivammaksi sisäänpäin vetävään henkigravitaatioon. Henkigravitaatiopiiri kirjaimellisesti vetää ihmisen sielua Paratiisia kohti.
Henkigravitaation piiri on peruskanava uskovan ihmissydämen esittämien vilpittömien rukousten lähettämiseksi ihmistietoisuuden tasolta aktuaaliseen Jumaluuden tietoisuuteen. Universaalinen henkigravitaation piiri sieppaa sen, mikä esittämissänne pyynnöissä edustaa todellista hengellistä arvoa, ja välittää sen heti ja samanaikaisesti kaikille asianomaisille jumalallisille persoonallisuuksille. Kukin heistä omistautuu sille asialle, joka kuuluu hänen henkilökohtaiseen toimialaansa. Käytännön uskonnollisessa kokemuksessanne on sen vuoksi epäolennaista, osoitatteko mielessänne rukouksenne paikallisuniversuminne Luoja-Pojalle vai kaiken olevaisen keskuksessa olevalle Iankaikkiselle Pojalle.
Henkigravitaatiopiirin erottelukykyinen toiminta saattaisi olla verrattavissa aineellisen ihmisruumiin hermoratojen toimintoihin: Aistimukset kulkevat sisäänpäin hermoratoja pitkin, toiset niistä pysähtyvät alempiin, selkärangan automaattisiin hermokeskuksiin, jotka myös reagoivat niihin; toiset kulkevat edelleen vähemmän automaattisiin, mutta tottumusten opettamiin alempien aivokerrosten keskuksiin, kun taas kaikkein merkittävimmät ja elintärkeimmät saapuvat viestit ohittavat hetkessä nämä alemmat keskukset ja rekisteröityvät välittömästi ihmisen tietoisuuden korkeimmilla tasoilla.
Mutta miten paljon täydellisempi onkaan hengellisen maailman ylivertainen tekniikka! Kun tietoisuudessanne saa alkunsa jokin, joka on korkeimman hengellisen arvon täyttämää, mikään mahti maailmankaikkeudessa ei voi estää sitä, etteikö se silmänräpäyksessä ja välittömästi saavuta koko luomakunnan Absoluuttista Henkipersoonallisuutta, heti kun olette sen julki tuoneet.
Kääntäen, jos hartaat pyyntönne ovat pelkästään aineellisia ja kokonaan itsekeskeisiä, ei ole mitään menetelmää, jolla sellaiset arvottomat rukoukset pääsisivät Iankaikkisen Pojan henkiyhteyspiiriin. Minkään sellaisen anomuksen sisältö, joka ei ole ”hengen kirjoittama”, ei voi päästä universaaliseen hengelliseen yhteyspiiriin. Sellaiset kokonaan itsekkäät ja aineelliset pyynnöt kuoleutuvat; ne eivät nouse todellisten henkiarvojen yhteyspiiriin. Sellaiset sanat ovat kuin ”helisevä vaski ja kilisevä kulkunen”.
Vaikuttimena oleva ajatus, hengellinen sisältö, on se, joka antaa kuolevaisen esittämälle rukoukselle merkityksen. Sanat ovat arvottomia.