Caligastia oli toisasteisen yhteisön Lanonandek-Poika numero 9.344. Hänellä oli kokemusta paikallisuniversumiasioiden hoidosta yleisesti sekä myöhemmältä ajalta kertynyttä kokemusta Satanian paikallisjärjestelmän hoidosta erityisesti.
Caligastia oli ennen Luciferin Satanian-hallintokautta ollut kiinnitettynä Elämänkantajien neuvonantajaraatiin Jerusemissa. Lucifer ylensi Caligastian tiettyyn virka-asemaan omassa henkilökohtaisessa esikunnassaan, ja tämä suoritti hyväksyttävästi viisi peräkkäistä kunnia- ja luottamustehtävää.
Caligastia anoi Planeettaprinssin valtakirjaa varsin varhaisessa vaiheessa, mutta kun hänen anomuksensa tuli hyväksymistä varten käsiteltäväksi konstellaation neuvostoissa, kävi kerran toisensa jälkeen, että siihen ei saatu Konstellaation-Isien suostumusta. Caligastia näytti erityisesti haluavan, että hänet lähetettäisiin planeetanhallitsijaksi desimaali- eli elollisuusmuuntelujen maailmaan. Hänen hakemuksensa oli hylätty useita kertoja, ennen kuin hänet vihdoin osoitettiin Urantialle.
Caligastia lähti Jerusemista maailmanvaltiaan luottamustehtäväänsä kadehdittavin ansioluetteloin, jotka tietystä luonteenomaisesta levottomuudestakin huolimatta kertoivat uskollisuudesta ja antaumuksesta oman synnyin- ja asuinuniversumin menestymistä kohtaan. Tähän levottomuuteen liittyi taipumus joidenkin pikkuasioiden osalta olla eri mieltä vakiintuneesta järjestyksestä.
Olin itse silloin Jerusemissa, kun loistavalahjainen Caligastia lähti järjestelmän pääkaupungista. Yksikään planeettojen prinsseistä ei ole milloinkaan astunut maailmanhallitsijan uralle varustautuneena rikkaammin valmistavin kokemuksin tai paremmin tulevaisuudennäkymin kuin Caligastia tuona ikimuistettavana päivänä puoli miljoonaa vuotta sitten. Yksi asia on varma: Ollessani suorittamassa saamaani tehtävää, joka oli tästä tapauksesta kertovan tiedotteen laatiminen paikallisuniversumin uutislähetyksiä varten, minulla ei ollut hetkeäkään edes vähäisintä ajatusta siitä, että tämä jalo Lanonandek niin pian pettäisi pyhän luottamustehtävänsä planeetan hoivaajana ja niin hirvittävällä tavalla likaisi oman universumipoikien ylevän yhteisönsä tahrattoman nimen. Olin tosiaankin sitä mieltä, että Urantia kuului koko Satanian viiden tai kuuden onnekkaimman planeetan joukkoon siksi, että sen oli määrä saada näin kokenut, loistavalahjainen ja omintakeinen mieli maailman asiainhoidon johtoon. En silloin käsittänyt, että Caligastia oli salakavalasti rakastumassa itseensä. En siihen aikaan vielä niin täydelleen ymmärtänyt, miten kavalaa ylpistyminen omasta persoonallisuudestaan voikaan olla.