Kaikista hämmentävistä ongelmista, jotka juontuvat Luciferin kapinasta, mikään ei ole aiheuttanut enemmän vaikeuksia kuin kypsymättömien evolutionaaristen kuolevaisten kykenemättömyys tehdä eroa aidon ja väärän vapauden välillä.
Aito vapaus on se, mitä aikakaudesta toiseen tavoitellaan ja joka palkitsee evolutionaarisen edistymisen. Väärä vapaus on ajallisuudessa ilmenevästä erheestä ja avaruudessa esiintyvästä pahasta johtuva pettävä harhakuva. Kestävä vapaus perustuu oikeuden todellisuuteen, älyllisyyteen, kypsyyteen, veljeyteen ja oikeudenmukaisuuteen.
Vapaus on keino tuhota oma kosminen olemassaolonsa, silloin kun sen vaikuttimena on epäviisaus, rajoittamattomuus ja hillittömyys. Todellinen vapaus on asteittain etenevässä suhteessa todellisuuteen, ja se ottaa aina huomioon sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, kosmisen oikeudentuntoisuuden, universumiveljeyden ja jumalalliset velvoitteet.
Vapaus on itsetuhoista, kun se erotetaan aineellisesta oikeudenmukaisuudesta, älyllisestä oikeudentunnosta, sosiaalisesta kärsivällisyydestä, moraalisesta velvollisuudesta ja hengellisistä arvoista. Kosmisesta todellisuudesta irrallaan olevaa vapautta ei ole olemassa, ja se, missä määrin persoonallisuus kaikkineen on todellinen, on suoraan verrannollista sen jumaluussuhteisiin.
Hillitsemätön omatahtoisuus ja säännöstelemätön itsensä julkituominen merkitsevät samaa kuin loputon itsekkyys eli suurinta mahdollista jumalattomuutta. Vapaus ilman siihen liittyvää ja lakkaamatta lisääntyvää itsensävoittamista on egoistisen kuolevaisen mielikuvituksen keksintöä. Minuudelle rakentuva vapaus on käsitteellinen harha, julma petos. Vapauden valepuvussa esiintyvä hillittömyys on viheliäisen orjuuden edelläkävijä.
Todellinen vapaus on aidon itsekunnioituksen kumppani, väärä vapaus on itseihailun seuralainen. Oikea vapaus on itsehillinnän hedelmä, väärä vapaus on itsetehostuksen tekemä olettamus. Itsehillintä johtaa altruistiseen palvelemiseen, itseihailu kääntyy kohti muiden hyväksikäyttämistä tarkoituksena tämän erheen vallassa olevan yksilön merkityksen näin tapahtuva suurenteleminen, yksilön joka on valmis uhraamaan oikeudenmukaisesti tapahtuvan tavoitteisiinpääsyn saadakseen oikeudetonta valtaa kanssaihmisiinsä nähden.
Viisauskin on jumalallista ja vaaratonta vain, kun se on ulottuvuudeltaan kosmista ja motivaatioltaan hengellistä.
Suurempaa erhettä ei ole kuin on sen lajin itsepetos, joka panee älylliset olennot janoamaan toisiin olentoihin kohdistuvaa vallankäyttöä tarkoituksenaan riistää näiltä henkilöiltä heidän luonnolliset vapautensa. Ihmisten välisen oikeudenmukaisuuden kultainen sääntö on selkeästi kaikkea tällaista petkutusta, kohtuuttomuutta, itsekkyyttä ja väärämielisyyttä vastaan. Vain oikea ja aito vapaus käy yhteen rakkauden vallallaolon ja armeliaisuuden osoittamisen kanssa.
Miten tohtiikaan itsepäisesti omia etujaan ajava luotu henkilökohtaisen vapauden nimissä puuttua kanssaihmistensä oikeuksiin, kun universumin Korkeimmat Hallitsijatkin pysyttelevät taka-alalla ja kunnioittavat hienotunteisesti näitä tahtoelämään kuuluvia oikeuksia ja persoonallisuudessa piileviä potentiaaleja. Yhdelläkään olennolla ei ole luulottelemaansa omaa henkilökohtaista vapauttaan käyttäessään oikeutta riistää yhdeltäkään toiselta olennolta niitä olemassaoloon kuuluvia etuoikeuksia, jotka Luojat ovat tälle myöntäneet ja joita kaikki Luojien lojaalit kumppanit, alaiset ja alamaiset asianmukaisesti kunnioittavat.
Evolutionaarinen ihminen saattaa synnin ja paatumuksen maailmassa tai alkukantaisen kehittyvän sfäärin varhaisvaiheessa joutua taistelemaan aineellisten vapauksiensa puolesta tyranneja ja sortajia vastaan, mutta ei enää morontiamaailmoissa tai hengen sfääreillä. Sota on alkuaikojen evolutionaarisen ihmisen jälkeensä jättämä perintö, mutta maailmoissa, joissa on normaali edistyvä sivilisaatio, fyysinen taistelu on ihmiskunnan erimielisyyksien ratkaisukeinona jo kauan sitten menettänyt hohtonsa.