Mitkä Luciferin ja Saatanan sydämessä vallinneen levottomuuden alkuperäiset syyt sitten lienevätkään olleet, sen lopullinen esiinpuhkeaminen joka tapauksessa tapahtui Luciferin vapaudenjulistuksen muodossa. Kapinallisten ajama asia esitettiin kolmen otsakkeen alla:
1. Universaalisen Isän todellisuus. Lucifer väitti, ettei Universaalista Isää todellisuudessa ollut olemassa, että fyysinen gravitaatio ja avaruusenergia kuuluivat luonnostaan maailmankaikkeuteen ja että Isä oli myytti, jonka Paratiisin-Pojat olivat keksineet, jotta se mahdollistaisi heidän Isän nimissä harjoittamansa universumeihin kohdistuvan jatkuvan hallitusvallan. Hän kiisti persoonallisuuden olevan Universaalisen Isän antama lahja. Hän jopa antoi ymmärtää, että finaliitit olisivat solmineet Paratiisin-Poikien kanssa salaisen sopimuksen koko luomakuntaa petkuttaakseen, sillä nämä eivät koskaan esittäneet tuomisinaan kovinkaan selkeää käsitystä Isän aktuaalisesta persoonallisuudesta, sellaisena kuin se on Paratiisissa havaittavissa. Finaliittien tuntemaa kunnioitusta hän käytti häikäilemättä hyväkseen selittämällä sen tietämättömyydeksi. Väite oli raju, kauhea ja häpäisevä. Juuri tämä verhottu hyökkäys finaliitteja vastaan epäilemättä vaikutti tuolloin Jerusemissa olleisiin ylösnousemuskansalaisiin niin, että nämä pysyivät lujina ja vastustivat järkkymättä kaikkia kapinallisen kosiskeluja.
2. Luoja-Pojan—Mikaelin—universumihallitus. Lucifer väitti tosissaan, että paikallisjärjestelmien tulisi olla autonomisia. Hän protestoi sitä vastaan, että Mikaelilla, Luoja-Pojalla, oli oikeus ryhtyä Nebadonin hallitsijaksi jonkun olettamusten varassa olevan Paratiisin-Isän nimissä ja vaatia kaikkia persoonallisuuksia tunnustamaan alamaisuutensa tälle näkymättömälle Isälle. Hän väitti, että palvontajärjestelmä kaikkineen oli ovela salajuoni Paratiisin-Poikien merkityksen suurentelemiseksi. Hän suostui tunnustamaan Mikaelin Luoja-Isäkseen, muttei Jumalakseen ja lailliseksi hallitsijakseen.
Erittäin kitkerästi hän vastusti sitä, että Päivien Muinaisilla—”muukalaisruhtinailla”—oli oikeus puuttua paikallisjärjestelmien ja -universumien asioihin. Hän tuomitsi nämä hallitsijat tyranneina ja vallananastajina. Hän kehotti kannattajiaan uskomaan, ettei kukaan näistä valtiaista voisi tehdä mitään puuttuakseen täysimääräisen itsehallinnon toimintaan, jos ihmisillä ja enkeleillä vain riittäisi rohkeutta pitää puoliaan ja vaatia pelottomasti oikeuksiaan.
Hän väitti, että Päivien Muinaisten täytäntöönpanijoiden toiminta paikallisuniversumeissa olisi estettävissä, jos niiden syntyperäiset olennot vain asettuisivat puolustamaan riippumattomuuttaan. Hän uskotteli, että kuolemattomuus oli järjestelmän persoonallisuuksille myötäsyntyistä, että kuolleistaherääminen oli luonnonmukaista ja automaattista ja että kaikki olennot eläisivät ikuisesti, ellei olisi Päivien Muinaisten täytäntöönpanijoiden mielivaltaisia ja epäoikeudenmukaisia toimia.
3. Hyökkäys ylösnousemuskuolevaisten universaalista koulutusjärjestelmää vastaan. Lucifer väitti, että aivan liian paljon aikaa ja voimia tuhlattiin järjestelmään, jolla ylösnouseville kuolevaisille annetaan näin perinpohjaista koulutusta universumin hallinnon periaatteista. Nämä periaatteet olivat hänen väitteidensä mukaan sitä paitsi epäeettisiä ja epäterveitä. Hän vastusti tätä aikakausien pituista ohjelmaa avaruuden kuolevaisten valmistamiseksi jotakin tuntematonta kohtaloa varten ja esitti finaliittikunnan läsnäolon Jerusemissa todisteeksi siitä, että nämä kuolevaiset olivat uhranneet aikakauden toisensa perään valmistuakseen jotakin puhtaasti kuvitteellista määränpäätä varten. Ivallisesti hän huomautti, ettei finaliittien osaksi koitunut määränpää sen loistavampi ollut kuin, että heidät palautettiin omien synnyinmaailmojensa kaltaisille vähäpätöisille sfääreille. Hän antoi ymmärtää, että nämä oli pilattu liiallisella harjoituksella ja pitkitetyllä koulutuksella ja että nämä olivat todellisuudessa kuolevaistovereidensa kavaltajia siksi, että olivat nyt mukana hankkeessa, jonka tarkoituksena oli tehdä koko luomakunnasta sellaisten tarujen orja, joiden mukaan kaikilla ylösnousemuskuolevaisilla muka oli jokin myyttinen iäisyysmääränpää. Hän puhui sen puolesta, että taivasmatkalaisilla tulisi olla yksilön itsemääräämisoikeuden suoma vapaus. Hän asetti kyseenalaiseksi ja tuomitsi koko kuolevaisten ylösnousemusjärjestelmän, sellaisena kuin Jumalan Paratiisin-Pojat sitä pitävät yllä ja sellaisena kuin Ääretön Henki sitä tukee.
Ja tällaisella vapaudenjulistuksella Lucifer antoi lähtömerkin pimeyden ja kuoleman orgioilleen.