Paikallisuniversumien kehitys

Älkää elätelkö sellaista ajatusta, että Universaalinen Isä olisi jonkinlainen äänetön tai epäaktiivinen jäsen Jumaluuden yhteisössä siksi, että hän on antanut itsestään ja vallastaan niin paljon toisille. Persoonallisuuden maailmoja ja Suuntaajan lahjoittamista lukuun ottamatta hän näyttää olevan Paratiisin Jumaluuksista vähiten aktiivinen sikäli, että hän sallii vertaistensa Jumaluuksien, Poikiensa, ja lukuisten älyllisten luotujen suorittaa varsin paljon siitä, mikä liittyy hänen ikuisen tarkoituksensa toteuttamiseen. Hän on luovan kolmikon äänetön jäsen vain sikäli, ettei hän milloinkaan tee mitään, minkä joku hänen tasa-arvoinen kumppaninsa tai alaisensa voi tehdä.

Jumala ymmärtää täysin jokaisen älyllisen luodun tarpeen toimia ja kokea, ja siksi Jumala kaikissa tilanteissa, olipa kysymyksessä yksittäisen universumin kohtalo tai hänen luoduistaan vähäisimmän hyvin­vointi, vetäytyy toiminnasta niiden sikermittäin olemassa olevien luotujen persoonallisuuksien ja Luoja-per­soonallisuuksien hyväksi, jotka luonnostaan toimivat välittäjinä hänen ja jokaisen universumitilanteen tai luomistapahtuman välillä. Mutta tästä syrjäänvetäytymisestä, tästä äärettömän tasavertaisuuden osoituksesta huolimatta Jumala osallistuu tosiasiallisesti, kirjaimellisesti ja henkilökohtaisesti näihin tapahtumiin mainittujen, tehtävään määrättyjen edustajien ja persoonallisuuksien välityksellä. Isä toimii kaikissa näissä kanavissa ja niiden kaikkien kautta koko kaukaisuuksiin ulottuvan luomistuloksensa parhaaksi.

Kun kysymys on paikallisuniversumissa noudatettavista menettelytavoista, paikallisuniversumin johtami­sesta ja hallinnosta, Universaalinen Isä toimii Luoja-Poikansa persoonassa. Kun kysymys on Jumalan Poikien keskinäisistä suhteista, Kolmannesta Lähteestä ja Keskuksesta polveutuvien, persoonallisuuksista muodostuvi­en ryhmien välisistä suhteista tai keiden tahansa muiden luotujen, sellaisten kuin ihmisten, välisistä keskinäissuhteista, Universaalinen Isä ei näihin milloinkaan puutu. Luoja-Pojan laki, Konstellaation Isien, Järjestelmänhallitsijoiden ja Planeettaprinssien harjoittama vallankäyttö, kyseistä universumia varten säädetyt menettelytavat ja menetelmät, pätevät aina. Mitään vallanjakoa ei ole. Jumalallinen valta ja tarkoitus eivät koskaan mene ristiin. Jumaluuksien välillä vallitsee täydellinen ja ikuinen yksimielisyys.

Luoja-Poika hallitsee korkeimpana kaikissa asioissa, jotka liittyvät eettisiin suhteisiin; kaikissa asioissa, joissa on kysymys luotujen minkä tahansa jakautuman suhteista mihin tahansa muuhun luotujen luokkaan tahi kahden tai useamman yksilön välisistä suhteista minkä tahansa tietyn ryhmän sisällä. Mutta tällainen menettely ei tarkoita, ettei Universaalinen Isä voisi omalla tavallaan puuttua asioihin ja tehdä luomakunnan piirissä missä tahansa olevalle kenelle tahansa yksittäiselle luodulle mitä hyvänsä, mikä ilahduttaa jumalallista mieltä, siltä osin kuin kysymys on tämän yksilön nykyisestä statuksesta tai tulevaisuudennäkymistä, ja niin kuin se liittyy Isän ikuiseen suunnitelmaan ja infiniittisiin tarkoituksiin.

Isä on kuolevaisissa ja tahdollisissa luoduissa aktuaalisesti läsnä siinä Suuntaajassa, siinä hänen esiper­soonallisen henkensä osasessa, joka on heidän sisimmässään; ja samoin Isä on tällaisen kuolevaisen ja tahdollisen olennon persoonallisuuden alkulähde.

Nämä Universaalisen Isän lahjoittamat Ajatuksensuuntaajat ovat verrattain erillään kaikesta muusta; ne asustavat ihmismielissä, mutta niillä ei ole mitään selvästi havaittavaa yhteyttä paikallisluomuksen eettisiin asioihin. Ne eivät suoranaisesti koordinoidu serafien palveluun eivätkä järjestelmien, konstellaatioiden tai paikallisuniversumien hallintoon eivätkä edes sen Luoja-Pojan harjoittamaan vallankäyttöön, jonka tahto on hänen universuminsa korkein laki.

Kuolevaisten sisimmässä olevat Suuntaajat ovat eräs Jumalan erillisistä mutta toisiinsa liittyvistä tavoista pitää yhteyttä hänen kutakuinkin infiniittisen luomistuloksensa luotuihin. Tällä tavoin hän, joka on näkymätön kuolevaiselle ihmiselle, ilmaisee läsnäolonsa, ja jos hän voisi, hän näyttäytyisi meille vielä muillakin tavoin, mutta tällainen pitemmälle menevä paljastuminen ei ole jumalallisesti mahdollista.

Kykenemme käsittämään ja ymmärtämään mekanismin, jolla Pojat saavat käyttöönsä yksityiskohtaista ja täydellistä tietoa hallintaansa kuuluvista universumeista. Mutta emme kykene täysin käsittämään menetelmiä, joiden avulla Jumala on niin täydellisesti ja henkilökohtaisesti perillä universumien universumin yksityiskoh­dista, vaikka kykenemmekin tiedostamaan sen väylän, jota kautta Universaalinen Isä voi saada tietoa suunnattoman luomakuntansa olennoista ja ilmaista heille läsnäolonsa. Persoonallisuuspiirin kautta Isä on tietoinen—hän saa henkilökohtaista tietoa—koko luomistuloksen kaikkien universumien kaikissa järjestel­missä olevien kaikkien olentojen kaikista ajatuksista ja teoista. Vaikkemme täysin käsitäkään tätä menetel­mää, jolla Jumala on yhteydessä lapsiinsa, voimme kuitenkin tuntea itsemme vahvemmiksi sen vakuutuksen turvin, että ”Herra tuntee lapsensa” ja että ”Hän” meitä jokaista ajatellen ”ottaa huomioon, missä me synnyimme.”

Universaalinen Isä on hengellisessä mielessä läsnä universumissasi ja sydämessäsi yhden keskusasuinsijan Seitsemään Valtiashenkeen kuuluvan Hengen kautta, ja eritoten sen jumalallisen Suuntaajan kautta, joka elää ja työskentelee ja odottaa kuolevaisen mielen syvyyksissä.

Jumala ei ole itsekeskeinen persoonallisuus, vaan Isä jakaa minuuttaan auliisti luomakunnalleen ja luoduilleen. Hän elää ja toimii, ei vain Jumaluuksissa, vaan myös Pojissaan, joiden tehtäväksi hän uskoo kaiken, mikä heidän on jumalallisessa mielessä mahdollista tehdä. Universaalinen Isä on toden totta luopunut jokaisesta sellaisesta tehtävästä, jonka voi suorittaa joku toinen olento. Ja tämä pitää paikkansa yhtä hyvin kuolevaiseen ihmiseen kuin siihen Luoja-Poikaankin nähden, joka Jumalan sijasta hallitsee paikal­lisuniversumin päämajassa. Tässä näemme, miten Universaalisen Isän ihanteet ja loputon rakkaus toteutuvat käytännössä.

Tässä universaalisessa minuutensa lahjoittamisessa meillä on ylen määrin todistetta sekä Isän olemuksen suuruudesta että sen suurenmoisuudesta. Jos Jumala on universumeiksi jakautuvalta luomakunnalta jotakin minuudestaan pidättänyt, silloin hän tästä jäännöksestä lahjoittaa yltäkylläisen tuhlailevasti maailmojen kuolevaisille Ajatuksensuuntaajat, nuo ajallisuuden Salaperäiset Opastajat, jotka niin kärsivällisesti asuvat ikuiseen elämään ehdolla olevissa kuolevaisissa.

Universaalinen Isä on antanut minuuttaan, jotta hän, jos niin voisimme sanoa, rikastuttaisi koko luomakuntaa sillä, että sillä on persoonallisuus, ja että sillä on hengellisyyden saavuttamisen potentiaali. Jumala on antanut meille minuuttaan, jotta voisimme olla hänen kaltaisiaan, ja hän on pidättänyt itselleen valtaa ja kunniaa vain sen verran kuin on välttämätöntä niiden asioiden ylläpitämiseksi, joita kohtaan hän tuntemansa rakkauden vuoksi on näin luopunut kaikista muista asioista.