Havonan neljättä kehää kutsutaan toisinaan ”Poikien kehäksi”. Ylösnousemuspyhiinvaeltajat menevät tämän kehän maailmoista Paratiisiin saadakseen ymmärtävän yhteyden Iankaikkiseen Poikaan, kun taivaasta laskeutuvat pyhiinvaeltajat taas saavuttavat tämän kehän maailmoissa uutta ymmärrystä ajallisuuden ja avaruuden Luoja-Poikien olemuksesta ja tehtävistä. Tällä kehällä on seitsemän sellaista maailmaa, joissa Paratiisin-Mikaelien reservijoukko pitää sekä ylösnouseville että alaslaskeutuville pyhiinvaeltajille erityisiä hoivaamisen palvelukouluja. Ja juuri näissä Mikael-Poikien maailmoissa ajallisuuden pyhiinvaeltajat ja ikuisuuden pyhiinvaeltajat pääsevät ensimmäisen kerran todella ymmärtämään toisiaan. Tämän kehän kokemukset ovat monissa suhteissa koko Havonassa-olon kaikkein jännittävimmät.
Pojan löytäjät ovat supernafeihin lukeutuvia, neljännen kehän ylösnousemuskuolevaisten hoivaajia. Sen lisäksi, mitä nämä Pojan löytäjät yleisinä tehtävinään suorittavat ehdokkaidensa valmentamiseksi Iankaikkisen Pojan kolminaisuussuhteiden ymmärtämiseen, heidän pitää opettaa suojattinsa niin täysipainoisesti, että nämä kertakaikkisesti onnistuvat ensiksikin riittävällä tavalla Pojan hengellisessä käsittämisessä, toiseksi Pojan persoonallisuuden tyydyttävässä tunnistamisessa ja kolmanneksi, että nämä asianmukaisella tavalla onnistuvat pitämään Pojan erillään Äärettömän Hengen persoonallisuudesta.
Tutkintoja ei enää Äärettömän Hengen saavuttamisen jälkeen toimeenpanna. Sisempien kehien testit ovat pyhiinvaeltajaehdokkaiden suorituksia, kun he ovat Jumaluuksien verhoutuvuuden syleilyssä. Edistyminen on pelkästään yksilön hengellisyyden varassa, eikä kukaan Jumalia lukuun ottamatta rohkene antaa päätöstä siitä, missä määrin joku on hengellinen. Epäonnistumisen sattuessa sen syitä ei milloinkaan osoiteta, eikä sen paremmin ehdokkaita itseään kuin heidän erilaisia opettajiaan ja oppaitaan koskaan moitita tai arvostella. Paratiisissa pettymystä ei koskaan pidetä tappiona, lykkäystä ei koskaan katsota häpeäksi, ajallisuuden ilmeisiä epäonnistumisia ei koskaan sekoiteta ikuisuuden merkittäviinkään viivytyksiin.
Monetkaan pyhiinvaeltajat eivät koe näennäisen epäonnistumisen aiheuttamaa viivytystä Jumaluuteen suorittamallaan löytöretkellä. Miltei kaikki saavuttavat Äärettömän Hengen, vaikka silloin tällöin sattuukin, että jokunen pyhiinvaeltaja superuniversumista numero yksi ei tässä ensi yrittämällä onnistu. Hengen saavuttavat pyhiinvaeltajat epäonnistuvat harvoin Pojan löytämisessä; miltei kaikki niistä, jotka tosiaankin ensi yrittämällä epäonnistuvat, ovat peräisin superuniversumeista kolme ja viisi. Valtaosa niistä, jotka ensimmäisellä kerralla epäonnistuvat Isän saavuttamisessa—sekä Hengen että Pojan saavutettuaan—ovat peräisin superuniversumista numero kuusi, vaikka jokunen epäonnekas tulee myös numeroista kaksi ja kolme. Ja tämä kaikki näyttää selvästikin osoittavan, että näille näennäisille epäonnistumisille—todellisuudessa ne ovat yksinkertaisesti vain väistämättömiä viivytyksiä—on jokin hyvä ja riittävä selitys.
Jumaluuteen tekemällään löytöretkellä epäonnistuneet ehdokkaat asetetaan erään ensi asteen supernafien ryhmän—valtuutuspäälliköiden—valvontaan, ja heidät lähetetään vähintään vuosituhanneksi takaisin avaruuden maailmojen työhön. He eivät milloinkaan palaa synnyinsuperuniversumiinsa vaan aina siihen superluomukseen, joka on suotuisin heidän uudelleenkoulutukselleen valmennuksena Jumaluuteen suoritettavaa toista löytöretkeä varten. Tämän palvelun jälkeen he palaavat omasta aloitteestaan Havonan ulkokehälle. Sieltä heidät saatetaan välittömästi kehälle, jolla heidän edellinen elämänvaiheensa katkesi, ja siellä he ryhtyvät heti valmistelemaan uutta löytöretkeä Jumaluuteen. Toisen asteen supernafit eivät koskaan epäonnistu luotsatessaan suojattejaan menestykseen tällä toisella yrittämällä, ja samat supernafihoivaajat ja muut oppaat palvelevat aina näitä ehdokkaita tämän toisen löytöretken kuluessa.