Lahjoittautuvat Luoja-Pojat kuuluvat seitsemään eri ryhmään, ja heidät on luokiteltu tällä tavoin sen mukaan, montako kertaa he ovat lahjoittautuneet maailmojensa luoduille olennoille. Heidän piiriinsä kuuluu niitä, joilla on vasta ensimmäinen kokemus, ja sen jälkeen viiden asteittain etenevän, lahjoittautumista merkitsevän, lisäsfäärin kautta he tulevat siihen, että he saavuttavat seitsemännen ja lopullisen luotu–Luoja -kokemusta merkitsevän episodin.
Avonaalien lahjoittautumiset tapahtuvat aina lihallisen olennon hahmossa, mutta Luoja-Pojan seitsemän lahjoittautumista käsittävät hänen ilmestymisensä olemassaolon seitsemällä luodun olennon tasolla, ja ilmestymiset liittyvät Jumaluuden tahdon ja olemuksen seitsemän primaarisen ilmentymän julkituomiseen. Kaikki Luoja-Pojat käyvät poikkeuksetta läpi tämän seitsemän kertaa tapahtuvan itsensä luoduille lapsilleen antamisen, ennen kuin he ottavat haltuunsa vakiintuneen ja korkeimman hallintovallan itse luomiinsa universumeihin nähden.
Vaikka nämä seitsemän lahjoittautumista ovat eri sektoreissa ja universumeissa erilaisia, niihin kuuluu silti aina yksi tutkimusmatka, joka suoritetaan kuolevaisena tapahtuvan lahjoittautumisen muodossa. Viimeisessä lahjoittautumisessaan Luoja-Poika ilmestyy jonkin asutetun maailman korkeamman kuolevaisrodun yhtenä jäsenenä, tavallisesti sen ryhmän jäsenenä, joka on saanut laajimman perimän Aatamin rotuominaisuuksia. Planeetalle on tätä ennen tuotu Aatamin sukukunta kohentamaan sen eläimestä polveutuvien kansojen fyysistä tilaa. Vain kerran lahjoittautuvana Poikana elämänsä seitsenosaisen vaiheen kuluessa Paratiisin-Mikael syntyy naisesta, kuten teidän kirjoituksenne kertovat Betlehemin lapsesta. Vain kerran hän elää ja kuolee evolutionaaristen tahdollisten olentojen alimman luokan jäsenen hahmossa.
Jokaisen lahjoittautumisensa jälkeen Luoja-Poika nousee ”Isän oikealle puolelle” saamaan Isän hyväksymisen lahjoittautumiselleen ja vastaanottamaan ohjeita universumipalvelun seuraavan vaiheen valmistelemiseksi. Seitsemännen ja lopullisen lahjoittautumisen jälkeen Luoja-Poika saa Universaaliselta Isältä korkeimman toimi- ja käskyvallan omaan universumiinsa nähden.
On merkillepantavaa, että se jumalallinen Poika, joka viimeksi ilmestyi planeetallanne, oli Paratiisin Luoja-Poika, ja hän oli suorittanut jo kuusi vaihetta lahjoittautumisista koostuvasta elämänjaksostaan, niinpä hän, kun hän hellitti tietoisen otteensa Urantialla tapahtuneesta ruumiillistuneena eletystä elämästään, saattoikin sanoa, ja hän myös sanoi: ”Se on täytetty”—se oli kirjaimellisesti täytetty. Hänen Urantialla tapahtunut kuolemansa päätti hänen lahjoittautumisista koostuneen elämänjaksonsa; se oli viimeinen vaihe hänen täyttäessään Paratiisin Luoja-Pojan pyhää valaa. Ja tällaisen kokemuksen hankittuaan nämä Pojat ovat korkeimpia universuminhallitsijoita. Enää he eivät hallitse Isän sijaishallitsijoina, vaan omalla oikeudellaan ja omissa nimissään ”Kuningasten Kuninkaana ja Herrojen Herrana”. Muutamin tässä mainituin poikkeuksin nämä seitsenkertaisesti lahjoittautuneet Pojat ovat asuinuniversumeissaan ehdottomasti korkeimpia. Mitä tulee hänen paikallisuniversumiinsa, niin ”kaikki valta taivaassa ja maan päällä” on siirretty tälle voittoisalle ja kruunatulle Mestari-Pojalle.
Kun Luoja-Pojat ovat saattaneet päätökseen lahjoittautumisvaiheensa, heitä pidetään erillisenä yhteisönä, seitsenkertaisina Mestari-Poikina. Persoonaltaan Mestari-Pojat ovat täysin Luoja-Poikien kaltaisia, mutta he ovat läpikäyneet niin ainutlaatuisen lahjoittautumiskokemuksen, että heitä pidetään yleisesti eri luokkaan kuuluvina. Kun Luoja katsoo hyväksi toteuttaa lahjoittautumisen, niin sen seurauksena tapahtuu väistämättä todellinen ja pysyvä muutos. On totta, että lahjoittautuva Poika on yhä ja kaikesta huolimatta Luoja, mutta hän on liittänyt olemukseensa luodun olennon kokemuksen, mikä siirtää hänet ainiaaksi pois Luoja-Pojan jumalalliselta tasolta ja korottaa hänet Mestari-Pojan kokemukselliselle tasolle, Mestari-Pojan, joka on täydelleen ansainnut oikeuden vallita universumia ja hallita sen maailmoja. Tällaisiin olentoihin sisältyy kaikki se, mikä voidaan saada jumalallisilta vanhemmilta ja kaikki, mikä on saatavissa täydellistyneen luodun kokemuksesta. Miksi ihmisen siis pitäisi valitella alhaista syntyperäänsä ja pakollista evolutionaarista elämänvaihettaan, kun itse Jumalienkin pitää suoriutua vastaavankaltaisesta kokemuksesta, ennen kuin heidät katsotaan kokemuksellisessa mielessä arvollisiksi ja päteviksi käyttämään lopullista ja täysimääräistä hallintovaltaa oman universuminsa toimipiireihin nähden!