Paratiisin-Kolminaisuuden suostumuksella ja asianomaista superuniversumia valvovan Valtiashengen vahvistuksella Luoja-Pojalle annetaan tietty alue avaruudesta. Tällaisen toimenpiteen tuloksena syntyy fyysinen omistusoikeus, kosminen arenti. Mutta Mikael-Pojan kohoaminen tästä alkuvaiheisesta ja omarajoitteisesta hallitsijanvallan asteesta itse ansaitusta suvereenisuudesta muodostuvaan kokemusperäiseen korkeimmuuteen on tulos hänen omista henkilökohtaisista kokemuksistaan universumin luomistyössä ja hänen ruumiillistuneena tapahtuneesta lahjoittautumisestaan. Lahjoittautumisella ansaitun suvereenisuutensa saavuttamiseen saakka hän hallitsee Universaalisen Isän sijaishallitsijana.
Luoja-Poika voisi milloin tahansa vaatia täyttä suvereenisuutta henkilökohtaisen luomistyönsä suhteen, mutta viisautta osoittaen hän ei sitä tee. Jos hän ottaisi käsiinsä ansaitsemattoman korkeimman hallitsijanvallan, ennen kuin hän on käynyt läpi luotuna lahjoittautumisen vaiheet, hänen paikallisuniversumistaan vetäytyisivät pois ne Paratiisin persoonallisuudet, jotka pitävät sitä asuinpaikkanaan. Mutta sellaista ei ole missään ajallisuuden ja avaruuden luomistuloksessa koskaan tapahtunut.
Luojan aseman tosiasia antaa ymmärtää, että suvereenisuus on täysimääräistä, mutta Mikaelit katsovat paremmaksi, että he ansaitsevat sen kokemuksellista tietä, sillä silloin he säilyttävät mahdollisuuden toimia yhteistyössä kaikkien paikallisuniversumin hallintoon liitettyjen Paratiisin-persoonallisuuksien kanssa. Emme tiedä yhdestäkään Mikaelista, joka olisi koskaan menetellyt toisin. Mutta he kaikki voisivat niin tehdä, sillä he ovat kiistämättömästi vapaatahtoisia Poikia.
Luoja-Pojan suvereenisuus paikallisuniversumissa käy kuuden, mahdollisesti seitsemän, kokemuksellisen julkitulovaiheen läpi. Nämä ilmaantuvat seuraavassa järjestyksessä:
1. Alkuvaiheen sijaishallitsijasuvereenisuus—Luoja-Pojan yksinään harjoittama tilapäinen toimivalta, ennen kuin hänen kumppaninaan oleva Luova-Henki on saanut persoonalliset ominaispiirteet.
2. Yhteinen sijaishallitsijasuvereenisuus—paratiisillisen parin yhteishallinto, sen jälkeen kun Universumin Äiti-Henki on saanut persoonallisuuden.
3. Enentyvä sijaishallitsijasuvereenisuus—Luoja-Pojan lisääntyvä toimivalta hänen luotuna olentona tapahtuvan seitsemän lahjoittautumisensa kuluessa.
4. Korkein suvereenisuus—seitsemän lahjoittautumisen päätökseen saattamisesta seuraava vakiintunut toimivalta. Nebadonissa tämä korkein suvereenisuus on peräisin Mikaelin Urantialla tapahtuneen lahjoittautumisen päätökseen saattamisen ajoilta. Se on nyt jatkunut teidän planeettakohtaisen ajanlaskunne mukaan hieman yli tuhat yhdeksänsataa vuotta.
5. Enentyvä korkein suvereenisuus—edistynyt hallintosuhde, joka versoo siitä, että luotujen olentojen asuttamien maailmojen enemmistö asettuu valoon ja elämään. Tämä vaihe kuuluu teidän paikallisuniversuminne tapauksessa vielä saavuttamattomaan tulevaisuuteen.
6. Kolminaisuussuvereenisuus—jota harjoitetaan, sen jälkeen kun koko paikallisuniversumi on siirtynyt valoon ja elämään.
7. Paljastumaton suvereenisuus—vastaiseen universumiaikakauteen kuuluvat, tuntemattomat hallintosuhteet.
Vastaanottaessaan projisoidun paikallisuniversumin alkuvaiheen sijaishallitsijan suvereenisuuden Luoja-Mikael vannoo valassaan Kolminaisuudelle, että hän omaksuu korkeimman suvereenisuuden vasta luodun hahmossa suoritettujen seitsemän lahjoittautumisen päätteeksi, ja sitten kun superuniversumin valtiaat ovat ne vahvistaneet. Mutta ellei Mikael-Poika niin tahtoessaan voisi ottaa käsiinsä tällaista ansaitsematonta hallitsijanvaltaa, ei olisi mitään mieltä vannoa päinvastaista tarkoittavaa valaa.
Jo lahjoittautumista edeltävinä aikoina Luoja-Poika hallitsee aluettaan lähes ylivertaisena, mikäli sen missään osassa ei ilmene eriseuraisuutta. Hallitsijanvallan rajoittuneisuus ei kenties tulisi ilmikään, ellei suvereenisuutta koskaan uhmattaisi. Lahjoittautumattoman Luoja-Pojan harjoittama suvereenisuus sellaisessa universumissa, jossa ei esiinny kapinointia, ei ole yhtään sen suurempi kuin suvereenisuus universumissa, jossa kapinointia esiintyy, mutta ensiksi mainitussa tapauksessa suvereenisuutta koskevat rajoitukset eivät tule ilmi, kun jälkimmäisessä ne taas tulevat.
Milloin ikinä Luoja-Pojan auktoriteettia tai hallintoa uhmataan, sitä vastaan hyökätään tai se vaarannetaan, hän on iäksi sitoutunut ylläpitämään luomistulostaan, suojelemaan ja puolustamaan sitä ja—tarpeen tullen—voittamaan henkilökohtaisen luomuksensa takaisin. Näille Pojille voivat tuottaa vaikeuksia ja heitä voivat ahdistella vain heidän itsensä luomat tai heidän itsensä valitsemat korkeammat olennot. Voisi päätellä, että ”korkeammat olennot”, ne, jotka ovat peräisin paikallisuniversumia ylemmiltä tasoilta, kuuluisivat varsin epätodennäköisesti niiden joukkoon, jotka aiheuttavat Luoja-Pojalle vaikeuksia, ja se onkin totta. Mutta halutessaan nämä kyllä voisivat niin tehdä. Hyve on persoonallisuudessa tahdonvaraista, vanhurskaus ei ole vapaatahtoisissa luoduissa automaattista.
Ennen elämänsä lahjoittautumisjakson päättämistä Luoja-Poika hallitsee tietyllä omarajoitteisella suvereenisuudella, mutta lahjoittautumispalvelunsa päätettyään hän hallitsee sen kiistämättömän kokemuksen nojalla, jonka hän on moninaisten luotujensa muodossa ja hahmossa saavuttanut. Kun Luoja on seitsemän kertaa oleskellut luotujensa keskuudessa, kun lahjoittautumisvaihe on ohitse, silloin hän on vakiinnuttanut asemansa universumin korkeimpana vallankäyttäjänä, hänestä on tullut Mestari-Poika, täysivaltainen ja korkein hallitsija.
Menetelmään, jolla paikallisuniversumin korkein hallitsijanvalta saavutetaan, kuuluvat seuraavat seitsemän kokemuspohjaista askelmaa:
1. Kokemalla tapahtuva olemassaolon seitsemän luodun olennon tason läpikäyminen. Tämä tapahtuu ruumiillistuneena suoritetun lahjoittautumisen menetelmällä siten, että lahjoittautuminen toteutuu niiden olentojen hahmossa, joiden tasosta kulloinkin on kysymys.
2. Kokemalla tapahtuva vihkiytyminen Paratiisin-Jumaluuden seitsenkertaisen tahdon jokaiseen vaiheeseen, siten kuin tämä Jumaluus personoituu Seitsemässä Valtiashengessä.
3. Luotujen olentojen tason jokaisen seitsemän kokemuksen läpikäynti niin, että samanaikaisesti toteuttaa yhden seitsemästä Paratiisin-Jumaluuden tahtoon vihkiytymisestä.
4. Sen, millaista on luodun elämä, silloin kun se on parhaimmillaan, kokemukseen perustuva julkituominen Paratiisin-Jumaluudelle ja kaikille universumin älyllisille olennoille.
5. Jokaisella luotunaolemisensa tasolla kokemuksellisesti tapahtuva Jumaluuden seitsenkertaisen tahdon jonkin vaiheen paljastaminen lahjoittautumisen kohteena olevalle tasolle ja koko universumille.
6. Kokemuksellisesti tapahtuva seitsenkertaisen luotuna olentona olemisen kokemuksen yhdistäminen siihen seitsenkertaiseen kokemukseen, joka merkitsee omistautumista Jumaluuden olemuksen ja tahdon paljastamiseen.
7. Uuden ja korkeamman suhteen saavuttaminen Korkeimpaan Olentoon. Tämän Luojana ja luotuna olemisen kokemuksen kaikkinaisuuden jälkivaikutus lisää Korkeimman Jumalan superuniversumireaalisuutta ja Kaikkivaltiaan Korkeimman ajallis-avaruudellista suvereenisuutta sekä todellistaa Paratiisin-Mikaelin korkeimman suvereenisuuden paikallisuniversumiin nähden.
Paikallisuniversumin suvereenisuuskysymyksen selvittäessään Luoja-Poika ei osoita vain omaa hallitsemiskelpoisuuttaan, vaan hän paljastaa myös Paratiisin Jumaluuksien olemuksen ja ilmentää heidän seitsenkertaista suhtautumistaan. Kysymys on Isän ensisijaisuuden ymmärtämisestä finiittisellä taholla ja luodun olennon sille osoittamasta arvostuksesta, kun Luoja-Poika antautuu arvaamattomaan yritykseen ja myöntyy omaksumaan luotujensa hahmon ja kokemukset. Nämä primaariset Paratiisin-Pojat ovat Isän rakastavan olemuksen ja hyvää tahtovan arvovallan todellisia paljastajia, sen saman Isän, joka yhdessä Pojan ja Hengen kanssa on kaikkialla universumin maailmoissa kaiken vallan, persoonallisuuden ja hallinnon universaalinen alkulähde.