Älkää jättäkö huomaamatta hengellisen perintöosanne arvoa, sitä totuuden virtaa, joka soljuu vuosisatojen halki aina materialistisen ja sekulaarin aikakauden hedelmättömiin aikoihin asti. Kaikissa sinänsä arvokkaissa pyrkimyksissänne päästä irti menneiden aikojen taikauskoisista uskonkappaleista, varmistukaa siitä, että pidätte kiinni ikuisesta totuudesta. Mutta olkaa kärsivällisiä! Kun nykyinen taikauskon vastainen kapina on ohitse, jäljellä ovat Jeesuksen evankeliumin totuudet luomassa kirkasta valoa uudelle ja paremmalle tielle.
Mutta pakanallistettu ja sosiaalistettu kristinusko tarvitsee uutta yhteyttä kompromisseilla pilaamattomiin Jeesuksen opetuksiin; se riutuu, koska siltä puuttuu uusi näkemys Mestarin elämästä maan päällä. Uusi ja täydempi ilmoitus Jeesuksen uskonnosta tulee vääjäämättä valloittamaan materialistista sekularismia edustavan imperiumin ja kumoamaan koko maailmaa otteessaan pitävän mekanistisen naturalismin. Urantia huojuu nyt erään hämmästyttävimmän ja kiehtovimman, sosiaalista uudelleensuuntautumista, moraalista elpymistä ja hengellistä valaistumista merkitsevän käännekohtansa partaalla.
Suuresti muunneltuinakin Jeesuksen opetukset selviytyivät synnyinaikansa mysteerikulteista, pimeiden vuosisatojen tietämättömyydestä ja taikauskosta, ja tälläkin hetkellä ne ovat ottamassa hiljalleen voittoa kahdennenkymmenennen vuosisadan materialismista, mekanismista ja sekularismista. Ja tällaiset suuren koetuksen ja uhkaavan tappion ajat ovat aina suuren ilmoituksen aikoja.
Uskonto tosiaankin tarvitsee uusia johtajia, hengellisiä miehiä ja naisia, jotka rohkenevat panna luottamuksensa yksinomaan Jeesukseen ja hänen verrattomiin opetuksiinsa. Jos kristinusko yhä jatkaa hengellisen tehtävänsä laiminlyömistä ja jatkuvasti touhuaa vain sosiaalisten ja aineellisten ongelmien parissa, niin hengellisen renessanssin on odotettava äsken mainittujen Jeesuksen uskonnon uusien opettajien tulemista, opettajien, jotka omistautuvat vain ja ainoastaan ihmisten hengelliseen uudelleenvirittämiseen. Ja silloin tulevat nämä hengestä syntyneet sielut oitis tarjoamaan sen johtajuuden ja inspiraation, joka maailman sosiaaliseen, moraaliseen, taloudelliseen ja poliittiseen uudelleenjärjestämiseen tarvitaan.
Nykyaika kieltäytyy hyväksymästä uskontoa, joka on ristiriidassa tosiasioiden kanssa ja joka ei ole sopusoinnussa omien korkeimpien totuus-, kauneus- ja hyvyyskäsitystensä kanssa. Se hetki on koittamassa, jolloin nykypäivän vääristyneen ja kompromisseilla pilatun kristinuskon oikeat ja alkuperäiset perustukset—Jeesuksen reaalinen elämä ja opetukset—löydetään uudelleen.
Alkukantainen ihminen eli elämää, jolle oli ominaista taikauskoinen orjamaisuus uskonnollista pelkoa kohtaan. Sivistyneet nykyihmiset pelkäävät ajatusta joutua väkevien uskonnollisten vakaumusten valtaan. Ajatteleva ihminen on aina pelännyt jonkin uskonnon otteessa olemista. Kun jokin vahva ja liikuttava uskonto uhkaa päästä hänen herrakseen, hän pyrkii sen poikkeuksetta järkeistämään, traditionalisoimaan ja institutionalisoimaan ja toivoo saavansa sen tällä tavoin hallintaansa. Ilmoitususkonnostakin tulee tällä tavoin meneteltäessä ihmistekoista ja ihmisen dominoimaa. Nykyajan älykkäät miehet ja naiset karttelevat Jeesuksen uskontoa siksi, että he pelkäävät, mitä se heille tekee ja mitä se heillä teettää. Ja kaikki tällaiset pelot ovat perusteltuja. Omat uskovansa Jeesuksen uskonto tosiaankin ottaa herruuteensa ja muuttaa heidät, se edellyttää ihmisten omistavan elämänsä sille, että he etsivät tietoa taivaallisen Isän tahdosta, ja se vaatii elämiseen annettujen energioiden pyhittämistä ihmisen veljeyden epäitsekkääseen palvelemiseen.
Itsekkäät miehet ja naiset eivät yksinkertaisesti halua maksaa tällaista hintaa edes suurimmasta kuolevaiselle ihmiselle koskaan tarjotusta hengellisestä aarteesta. Vasta kun ihminen on itsekkyydelle rakentuviin mielettömiin ja pettäviin pyrintöihin liittyvien surkeiden pettymysten myötä päässyt riittävässä määrin harhakuvitelmistaan ja kun hän on havainnut kaavamaistuneen uskonnon mahouden, vasta sitten hän on halukas kääntymään täydestä sydämestään valtakunnan evankeliumin, Jeesus Nasaretilaisen uskonnon, puoleen.
Maailma tarvitsee enemmän ensikäden uskontoa. Edes kristinusko—kahdennenkymmenennen vuosisadan uskonnoista paras—ei ole vain uskonto Jeesuksesta, vaan se on varsin suuressa määrin myös uskonto, jonka ihmiset kokevat välittäjän kautta. He ottavat uskontonsa täysin sellaisena kuin heidän hyväksytyt uskonnonopettajansa sen heille antavat. Millaisen heräämisen maailma kokisikaan, jos se vain voisi nähdä Jeesuksen sellaisena kuin hän todellisuudessa eli maan päällä, ja tietää ensikäden tietona hänen elähdyttävät opetuksensa! Sanat, jotka kuvailevat jotakin kaunista, eivät voi sävähdyttää niin kuin sävähdyttää sen näkeminen; yhtä vähän voivat uskonopilliset sanat inspiroida ihmisten sielua, niin kuin se kokemus, että tietää Jumalan olevan läsnä. Mutta odottavainen usko tulee aina pitämään ihmisen sielun toivon ovea auki tuonpuoleisten maailmojen jumalallisia arvoja edustavien ikuisten hengellisten realiteettien astua sisälle.
Kristinusko on ottanut vapauden madaltaa ihanteitaan jouduttuaan vastaamaan inhimillisen ahneuden, sotahulluuden ja vallanhimon haasteeseen, mutta Jeesuksen uskonto pysyy puhtaana ja kaiken yläpuolelle kohoavana hengellisenä kutsuhuutona, joka kehottaa sitä, mikä ihmisessä on parasta, nousemaan kaikkien näiden eläinevoluution antamien perintöosuuksien yläpuolelle ja armon kautta yltämään niihin moraalisiin korkeuksiin, jotka kuuluvat ihmisen todelliseen kohtaloon.
Kristinuskoa uhkaa hidas kuoleminen kaavamaisuuteen, yliorganisointiin, intellektualismiin ja muihin epähengellisiin suuntauksiin. Nykyajan kristillinen kirkko ei ole sellainen dynaamisten uskovien veljeskunta, jollaiselle Jeesus antoi valtakirjan tehdä jatkuvasti työtä, jotta ihmiskunnan toinen toistaan seuraavat sukupolvet kokisivat hengellisen muodonmuutoksen.
Niin kutsutusta kristinuskosta on tullut sosiaalinen ja kulttuurinen liike samoin kuin uskonnollinen uskonkappale ja tottumus. Nykyajan kristinuskon virta juoksuttaa monenkin muinaisajan pakanallisen suon ja monen barbaarisen rämeen vesiä; monen ikivanhan kulttuurivedenjakajan vedet laskevat tähän nykyajan kulttuurivirtaan, kuten tekevät niiden korkeiden Galilean ylätasankojen vedet, joita pidetään sen yksinomaisena lähteenä.