Kahdeskymmenes vuosisata on tuonut kristinuskon ja kaikkien muiden uskontojen ratkaistavaksi uusia ongelmia. Mitä korkeammalle sivilisaatio kapuaa, sitä tarpeellisemmaksi käy velvollisuus ”etsiä ensin taivaan realiteetteja” kaikessa, mitä ihminen tekee yhteiskunnan tasapainottamiseksi ja sen aineellisten ongelmien ratkaisemisen helpottamiseksi.
Totuudesta tulee monesti hämmentävää ja jopa harhaanjohtavaa, kun sitä pilkotaan, kun siitä erotetaan osia, kun se irrotetaan yhteydestään tai kun sitä liiallisesti eritellään. Elävä totuus opettaa totuudenetsijää oikein vain, kun se omaksutaan kokonaisuutena ja elävänä hengellisenä realiteettina, ei materiaaliseen tieteeseen kuuluvana tosiasiana tai niiden väliin sijoittuvan taiteen innoittajana.
Uskonto on ihmiselle annettu ilmoitus hänen jumalallisesta ja ikuisesta kohtalostaan. Uskonto on puhtaasti henkilökohtainen ja hengellinen kokemus, ja se on ikiajat pidettävä erillään ihmisen muista korkeista ajattelun muodoista, joita ovat:
1. Ihmisen looginen suhtautuminen aineelliseen todellisuuteen kuuluvia olevaisia kohtaan.
2. Ihmisen esteettinen kauneuden arvostaminen rumuuden vastakohtana.
3. Ihmisen sosiaalisten velvoitteiden ja poliittisen velvollisuuden eettinen tiedostaminen.
4. Ihmisen omaama inhimillisen moraalisuuden taju ei sekään, sinänsä ja sellaisenaan, ole uskonnollista.
Uskonnon tarkoituksena on löytää universumista arvoja, jotka houkuttelevat esille uskoa, luottamusta ja vakuuttuneisuutta; uskonto huipentuu palvomiseen. Uskonto paljastaa sielulle ne korkeimmat arvot, jotka muodostavat vastakohdan mielen löytämille suhteellisille arvoille. Tällainen yli-inhimillinen ymmärrys on saavutettavissa vain aidon uskonnollisen kokemuksen kautta.
Kestävää yhteiskuntajärjestelmää ilman hengellisiin realiteetteihin perustuvaa moraalisuutta voidaan pitää yllä yhtä vähän kuin aurinkokuntaa voitaisiin pitää yllä ilman gravitaatiota.
Älkää koettako tyydyttää sitä uteliaisuutta tai päästä toteuttamaan kaikkea sitä piilevää seikkailumieltä, joka sielun sisimmässä yhden lyhyen, lihallisen elämän aikana velloo. Olkaa kärsivällisiä! Älkää antako myöten houkutukselle suoda itsellenne vapaus mistään piittaamatta heittäytyä halpaan ja likaiseen seikkailuun. Valjastakaa tarmonne ja suitsikaa intohimonne. Olkaa levolliset odottaessanne siksi, kunnes loputon elämänvaihe, joka merkitsee aina vain pitemmälle vievää tuntemattoman kartoitusta ja jännittävää löytöretkeä, avautuu majesteettisena edessänne.
Älkää sitä hämmästellessänne, mikä mahtaa olla ihmisen alkuperä, kadottako näkyvistänne sitä, mikä on hänen ikuinen määränpäänsä. Älkää unohtako, että Jeesus rakasti jopa pikkulapsia, ja että hän piti aina kirkkaana esillä sitä, miten ihmispersoonallisuus on suuriarvoinen.
Muistakaa maailmaa tarkastellessanne, että näkemänne pahuuden mustat laikut tulevat näkyville lopullista hyvää edustavaa, valkeaa taustaa vasten. Ette vain katsele hyvyyden valkeita laikkuja, jotka tulevat säälittävästi esille pahuuden mustaa taustaa vasten.
Kun kerran on olemassa niin tavattoman paljon hyvää totuutta, jota tehdä tunnetuksi ja julistaa, miksi pitäisi ihmisten niin kovasti märehtiä maailmassa olevaa pahaa vain sen takia, että se näyttää tosiasialta? Totuuteen sisältyvien hengellisten arvojen ihanuudet ovat pahuuden ilmiötä paljon miellyttävämpiä ja ylevöittävämpiä.
Uskonnon osalta Jeesus puhui kokemismenetelmän puolesta ja noudatti sitä, aivan kuten nykyajan tiede noudattaa kokeilumenetelmää. Jumalan me löydämme hengellisen ymmärryksen antamien johtolankojen avulla, mutta lähenemme tätä sielun ymmärrystä rakastamalla kauneutta, tavoittelemalla totuutta, olemalla uskollisia velvollisuuttamme kohtaan ja palvomalla jumalallista hyvyyttä. Mutta kaikista tässä mainituista arvoista rakkaus on oikea opas todelliseen ymmärrykseen.