Noin kello kuusi perjantaiaamuna, huhtikuun 21. päivänä, morontia-Mestari suoritti kolmannentoista, ja Galileassa ensimmäisen, ilmestymisensä kymmenelle apostolille, kun näiden vene oli tulossa rantaan Betsaidan tavanomaisen maihinnousupaikan lähellä.
Apostolien vietettyä torstai-iltapäivän ja -alkuillan Sebedeuksen kotona odotellen Simon Pietari ehdotti, että he menisivät kalaan. Kun Pietari teki ehdotuksensa kalastusretkestä, kaikki apostolit päättivät lähteä mukaan. He tekivät verkkoineen työtä koko yön saamatta yhtäkään kalaa. Pyynnin epäonnistuminen ei heitä suurestikaan huolettanut, sillä heillä oli monia mielenkiintoisia kokemuksia, joista keskustella, seikkoja, jotka olivat sattuneet heille vain vähän aikaa sitten Jerusalemissa. Mutta kun päivä alkoi sarastaa, he päättivät palata Betsaidaan. Lähestyessään rantaa he näkivät, että rannalla, maihinnousupaikan lähellä, seisoi joku nuotion äärellä. Ensiksi he luulivat seisojaa Johannes Markukseksi, joka oli tullut rannalle heitä ja heidän kalansaalistaan vastaanottamaan, mutta lähemmäksi rantaa päästessään he huomasivat erehtyneensä: mies oli liian kookas ollakseen Johannes. Kenenkään mieleen ei ollut juolahtanut, että rannalla oleva henkilö olisi Mestari. He eivät täysin ymmärtäneet, miksi Jeesus halusi tavata heidät heidän aikaisemman yhdessäolonsa maisemissa, avaran taivaan alla, lähellä luontoa, kaukana Jerusalemin suljetusta ympäristöstä, johon liittyi traagisia mielleyhtymiä pelosta, petoksesta ja kuolemasta. Hän oli sanonut heille, että jos he menisivät Galileaan, hän tapaisi heidät siellä, ja nyt hän kohta tämän lupauksen täyttäisi.
Kun he laskivat ankkurin ja olivat astumassa pienempään veneeseen noustakseen maihin, rannalla oleva mies huusi heille: ”Pojat, saitteko ollenkaan saalista?” Ja kun he vastasivat ”Emme”, hän puhui uudestaan: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin kalaa tulee.” Tietämättöminä siitä, että ohjeen antaja oli Jeesus, he heittivät miehissä verkon veteen, kuten neuvo oli kuulunut, ja siinä samassa verkko täyttyi niin, että he tuskin kykenivät vetämään sitä järvestä. Johannes Sebedeuksen järki juoksi nopeasti, ja täpötäyden verkon nähdessään hän oivalsi, että heitä olikin puhutellut Mestari itse. Tämän ajatuksen juolahdettua hänen mieleensä hän kumartui kuiskaamaan Pietarille: ”Se on Mestari.” Pietari oli aina mies, joka toimi ajattelematta ja jonka antaumus oli kiihkeää. Niinpä kun Johannes kuiskasi äsken kerrotut sanat Pietarin korvaan, tämä nousi nopeasti paikaltaan ja heittäytyi veteen päästäkseen sitäkin nopeammin Mestarin vierelle. Hänen veljensä tulivat tiiviisti hänen kannoillaan, kunhan olivat kalaverkkoa perässään vetäen päässeet pikkuveneellä rantaan.
Johannes Markus oli tällä välin herännyt, ja nähdessään apostolien tulevan raskaine verkkoineen rantaan hän juoksi alas rantahietikolle heitä tervehtimään. Ja kun hän kymmenen miehen sijasta näkikin yksitoista, hän arveli tunnistamattoman miehen olevan kuolleista noussut Jeesus, ja kymmenen hämmästyneen miehen seistessä sanattomina paikallaan tämä nuorukainen ryntäsi Mestarin eteen ja sanoi tämän jalkojen juureen polvistuen: ”Herrani ja Mestarini.” Ja silloin Jeesus puhui, ei niin kuin hän oli puhunut Jerusalemissa, jolloin hän tervehti heitä sanoilla ”rauha teille”, vaan hän puhutteli Johannes Markusta tuttavalliseen sävyyn ja sanoi: ”Kas niin, Johannes, olen mielissäni, kun taas tapaan sinut, ja huolettomassa Galileassa sitä paitsi, jossa meillä voi olla varsin mukavaa yhdessä. Johannes, jääpä luoksemme niin saat aamiaista.”
Jeesuksen keskustellessa nuoren miehen kanssa kymmenen apostolia olivat niin hämmästyksissään ja yllättyneitä, että he unohtivat vetää kalaverkon rantahiekalle. Niinpä Jeesus sanoi: ”Tuokaa kalanne tänne ja valmistakaa niistä jokunen aamiaiseksi. Nuotio meillä jo on, ja runsaasti leipää.”
Sillä aikaa kun Johannes Markus oli osoittanut kunnioitustaan Mestarille, Pietari oli rantahiekalla hehkuvan hiilloksen nähtyään joutunut hetken ajaksi järkytyksen valtaan. Näky nimittäin palautti perin elävästi hänen mieleensä keskiyön hiilivalkean Hannaksen pihamaalla, jossa hän oli kieltänyt Mestarin, mutta hän karisti sen mielestään ja huudahti Mestarin jalkoihin polvistuen: ”Herrani ja Mestarini!”
Sen jälkeen Pietari liittyi tovereidensa seuraan näiden kiskoessa verkkoa rannalle. Saatuaan saaliin maihin he laskivat kalat, ja niitä oli 153 vonkaletta. Ja taas tehtiin se erehdys, että tätä kalansaalista pidettiin ihmeenä. Mitään ihmettä ei tähän tapahtumaan liittynyt. Kysymys oli vain siitä, että Mestari käytti hyväkseen ennalta tietämäänsä asiaa. Hän tiesi, että kalat olisivat kyseisessä kohdin, ja sen mukaisesti hän antoi apostoleilleen neuvon, minne heittää verkko.
Jeesus puhui heille sanoen: ”Tulkaapa nyt aamiaiselle, jokainen teistä. Myös kaksosten pitää istuutua, kun keskustelen kanssanne. Johannes Markus laittaa kalat valmiiksi.” Johannes Markus toi seitsemän hyvänkokoista kalaa, jotka Mestari pani tulelle, ja kun ne olivat kypsyneet, nuorimies tarjoili ne kymmenelle apostolille. Sitten Jeesus mursi leivän ojentaen sen Johannekselle, joka puolestaan jakoi sen nälkäisille apostoleille. Sitten kun nämä olivat kaikki saaneet osansa, Jeesus pyysi Johannes Markusta istuutumaan ja jakoi itse kalan ja leivän tälle nuorukaiselle. Ja heidän aterioidessaan Jeesus keskusteli heidän kanssaan ja muisteli, mitä kaikkea he olivat Galileassa ja tämän samaisen järven rantamilla kokeneet.
Tämä oli kolmas kerta, kun Jeesus ilmestyi ryhmänä koolla oleville apostoleille. Kun Jeesus aluksi puhutteli heitä kysyen, oliko heillä saalista, he eivät aavistaneet, kuka hän oli, sillä nämä Galileanmeren kalastajat olivat saaneet tottua sellaiseen, että heidän rantaan noustessaan Tarikean kalakauppiaat puhuttelisivat heitä mainitulla tavalla, nämä kun olivat tavallisesti paikalla ostaakseen tuoreet kalansaaliit kalankuivaamoille.
Jeesus seurusteli kymmenen apostolin ja Johannes Markuksen kanssa runsaan tunnin ajan, ja sitten hän käveli rantahietikkoa edestakaisin ja keskusteli heidän kanssaan kaksittain, mutta ei samojen parien kanssa, jotka hän oli aluksi lähettänyt tekemään opetustyötä yhdessä. Kaikki yksitoista apostolia olivat tulleet Jerusalemista yhtä matkaa, mutta Simon Selootti kävi sitä masentuneemmaksi mitä lähemmäksi Galileaa he tulivat niin, että hän jättäytyi heidän Betsaidaan päästessään pois veljiensä seurasta ja palasi kotiinsa.
Ennen kuin Jeesus lausui heille tänä aamuna hyvästit, hän pyysi, että kaksi apostolia tarjoutuisi menemään Simon Selootin luokse ja toisi tämän vielä samana päivänä takaisin. Ja Pietari ja Andreas tekivät niin.