Kaikista teille paljastettavista korkeista taivaallisten persoonallisuuksien luokista vain Kolminaisuuden Opettaja-Pojat toimivat kaksinaisessa ominaisuudessa. Alkuperältään he ovat Kolminaisuuden olemusta, toiminnassaan he ovat miltei kokonaan antautuneet jumalallisten Poikien palvelukseen. He ovat niitä yhdysolentoja, jotka toimivat siltana kolminaisuusalkuisten ja kaksinaisalkuisten persoonallisuuksien välisen universumikuilun yli.
Samalla kun Kolminaisuuden Stationaaristen Poikien lukumäärä on täysi, niin Opettaja-Poikien määrä sen sijaan kasvaa jatkuvasti. En tiedä, mikä tulee olemaan Opettaja-Poikien lopullinen lukumäärä. Voin kuitenkin kertoa, että viimeisessä Uversaan saapuneessa kausiraportissa Paratiisin rekisteri osoitti tällaisten palveluksessa olevien Poikien määräksi 21.001.624.821.
Nämä olennot ovat ainoa niistä teille paljastetuista Jumalan Poikien ryhmistä, joiden alkuperä juontuu Paratiisin-Kolminaisuudesta. Heitä tavataan keskusuniversumissa ja superuniversumeissa, ja kuhunkin paikallisuniversumiin heitä on osoitettu valtava joukko. He palvelevat myös yksittäisiä planeettoja, kuten tekevät muutkin Jumalan Paratiisin-Pojat. Kun suuruniversumisuunnitelma ei ole vielä täysin toteutunut, suuret määrät Opettaja-Poikia pidetään reservissä Paratiisissa, ja he tarjoutuvat vapaaehtoisiksi hätätilatehtäviin ja tavallisesta poikkeavaan palveluun suuruniversumin kaikissa jakautumissa: avaruuden yksittäisissä maailmoissa, paikallis- ja superuniversumeissa ja Havonan maailmoissa. He toimivat myös Paratiisissa, mutta on hyödyllisempää siirtää heidän yksityiskohtaisempi tarkastelunsa siksi, kunnes pääsemme käsittelemään Jumalan Paratiisin-Poikia.
Tässä yhteydessä voidaan kuitenkin todeta, että Opettaja-Pojat ovat kolminaisuusperäisistä koordinoivista persoonallisuuksista korkeimmat. Tällaisessa kaukaisuuksiin ulottuvassa universumien universumissa on aina tarjolla suuri vaara sortua tarkastelemaan asioita rajoittuneesta näkökulmasta, sortua erheeseen, joka piilee kapea-alaisessa todellisuuden ja jumaluuden käsittämisessä.
Esimerkiksi: Ihmismieli tahtoisi luonnostaan lähestyä näissä ilmoituksissa esiteltyä kosmista filosofiaa etenemällä yksinkertaisesta ja finiittisestä monimutkaiseen ja infiniittiseen, inhimillisistä lähtökohdista jumalallisiin päämääriin. Mutta se tie ei johda hengelliseen viisauteen. Tämä menetelmä on helpoin tie tietynkaltaisen geneettisen tietämyksen saavuttamiseen, mutta parhaimmillaankin se voi paljastaa vain ihmisen alkuperän; hänen jumalallisesta määränpäästään se paljastaa vain vähän tai ei mitään.
Yksinpä jo ihmisen Urantialla tapahtuneen biologisen kehityksen tutkimuksen osalta on esitettävissä vakavia vastaväitteitä, jos hänen nykyistä asemaansa ja hänen nykyisiä ongelmiaan tarkastellaan yksinomaan historiallisesta näkökulmasta. Minkä tahansa todellisuuteen liittyvän ongelman—inhimillisen tai jumalallisen, maallisen tai kosmisen—oikeat mittasuhteet voi saada selville vain tutkimalla koko laajuudeltaan ja ennakkoluulottomasti asianomaisen universumirealiteetin kolmea vaihetta—alkuperää, historiaa ja määränpäätä—sekä näitä keskenään suhteuttamalla. Näiden kolmen kokemuksellisen realiteetin oikea ymmärtäminen tarjoaa perustan nykyisen statuksen viisaalle arvioinnille.
Kun ihmismieli ryhtyy noudattamaan filosofista menetelmää, jonka mukaan lähdetään alhaalta, jotta päästäisiin lähemmäksi korkeampaa, niin olkoon kysymys biologiasta tai teologiasta, on aina olemassa vaara, että se tekee neljä päättelyvirhettä:
1. Siltä voi jäädä kokonaan havaitsematta, mikä on joko henkilökohtaisen perillepääsyn tai kosmisen kohtalon lopullinen ja täysimääräinen evolutionaarinen tavoite.
2. Se saattaa tehdä pahimman luokan filosofisen kömmähdyksen siinä, että se liiaksi yksinkertaistaa kosmoksen evolutionaarista (kokemuksellista) todellisuutta ja päätyy sitä tietä tosiasioiden vääristelyyn, totuuden väärentämiseen ja päämäärien väärinkäsittämiseen.
3. Kausaation tarkasteleminen on historian tarkastelua. Mutta tieto siitä, miten joku olento ilmaantuu, ei välttämättä tarjoa älyperäistä ymmärrystä siitä, mikä on sellaisen olennon nykyinen status ja todellinen olemus.
4. Historia yksinään ei pysty riittävästi paljastamaan tulevaa kehitystä—kohtaloa. Finiittisistä alkulähteistä on tässä mielessä apua, mutta vain jumalalliset syyt paljastavat sen, mitkä ovat lopulliset seuraukset. Ikuiset tarkoitusperät eivät näy ajallisissa aluissa. Nykyisyys on tulkittavissa oikein vain toisiinsa suhteutettujen menneisyyden ja tulevaisuuden valossa.
Näistä ja vielä muistakin syistä käytämme menetelmää, joka merkitsee ihmisen ja hänen planetaaristen ongelmiensa lähestymistä siten, että lähdemme ajallis-avaruudelliselle matkalle koko persoonallisuustodellisuuden ja koko kosmisen olemassaolon infiniittisestä, ikuisesta ja jumalallisesta Paratiisin-Lähteestä ja -Keskuksesta.